Valkovikloja on tänä kesänä näkynyt kahlaajarannoilla paljon.
Viimeiset vanhat muuttivat pois jo tämän kuun alkupäivinä
Nuoria on riittänyt runsaasti, välillä kohtalaisina parvinakin.
Ne ovat äänekkäitä ja rauhattomia, niinkin että joku oli kuulemma joutunut syksyn ensimmäisen muuttohaukan saaliiksi.
Enimmäkseen viklot kuitenkin kahinoivat keskenään
ja yhdellä on kiire alta pois kun toinen tunkee samalle turpeelle seisomaan.
Jos väistö ei riitä
on parasta lähteä kauemmas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.