Neljä vuosikymmentä sitten XCII

( arktiset suosirrit olivat juuri muuttamassa tundralle )

Vuonna 1978 toukokuun lopulla retkeilin päivittäin Halikonlahdella ja länsirannan kartanoiden tienoilla. 29.5. olin retkellä seitsemän ja puoli tuntia. Joensuun kartanonpuistossa lauleli kaksi kultarintaa, nelisen mustapääkerttua, saman verran sirittäjiä sekä lehtokerttuja. Puukiipijä eleli hiljakseen mutta pikkutikat olivat äänekkäitä, toinen kartanon pihassa, toinen puiston länsipuolen portilla, kumpikin huuteli ja rummutteli toisilleen. Pari punavarpustakin vihelteli jokivarressa.

Viurilanlahden puolella ruoikossa lauloi kolme rytikerttusta, pari pikkulokkia äänteli ruoikon edustalla. Lietteelle saapui illan tullen 48 suosirrin parvi. Pikkutyllejä oli kaksi lietteellä. Kuovikin siellä lepäili kahden suokukon kanssa. Kahdenkymmenenviiden töyhtöhyypän porukka kierteli lähipeltojen yllä valmiina lähtemään takaisin etelään, peltotyöt olivat pesät tuhonneet. Viurilanlahden lietteen edustalla ui jouhisorsapari.

Halikonjoen toisella puolella vedenpuhdistusaltailla oli myös kaksikymmentä suosirriä neljän suokukon seurana, kolme vesipääskyä ui uloimmassa altaassa, rytikerttunen lauloi sielläkin.

( suokukoistakin menossa olivat jo jälkijoukot )

Kolmaskymmenes päivä kului itapuoleltaan lahdella. Hyyppäparvi oli yhä pellolla, se oli kasvanut muutamalla yksilöllä. Suosirrejä oli Viurilanlahdella enää viisi mutta niiden seurana oli jänkäsiriäinen. Pikkutyllit, kuovi ja rytikerttuset olivat samat kuin edellisenäkin päivänä.

Katkiluodon tien varressa oli tuttu peltopyypari, vedenpuhdistusaltaillaoli kolmekymmentä suosirriä, niiden joukossa kaksi tylliä, kolme suokukkoa ja kaksi liroa. Kolme pikkulokkia seilasi kolmosaltaan yllä.

Toukokuun viimeisenä kävin pikaisesti illalla lahdella. Linnut olivat katoamassa, suosirrejä enää viisitoista, muuten paikalla enää paikalliset rytikerttuset ja pikkutyllit ja viisi töyhtöhyyppää. Kevätloma loppui tähän päivään, seuraavana alkaisi kesäloma...

***

( lehtokertuista olivat tulleet vasta kärkijoukot )

Lintuja vihoistani LXIII

( räksän pesät olivat tavallisesti korkealla, ei sinne yleensä viitsinyt kiivetä )

Kevät 1988 jatkui 29.5. sen vuoden ensimmäisellä hellepäivällä, iltapäivällä lämpö nousi 27 asteeseen. Töissä aika lähinnä meni, tosin aamulla ehdin tehdä vajaan parin tunnin lähilenkin ihan kotikulmilla, Martinlaakson ja Myllymäen välimaastossa Sanomalan vaiheilla. Kultarinta oli tullut paikalle ja tuntui jo asettuneen reviirille, luhtakerttunen lauloi lähempänä kehäkolmosta Isontammentien tuntumassa. Räkättejä pesi noissa metsänreunoissa runsaasti, ehkä siellä ei asunut harakoita niitä häiritsemässä, tosin yksi pariskunta löytyi piileskelemästä kehäkolmosen varresta läheltä Martinlaakson liittymää.

( rengas tuohon jalkaan... )

Seuraavana aamuna fillaroin töihin ja miten ollakaan olin ottanut mukaan myös renkaita. Pyörätien varressa keskuspuistossa istuikin muuan juuri pesästä lähtenyt punakylkirastaan poikanen jonka sieppasin tietysti kiinni ja laitoin sille renkaan. Louhelassa lauloi uusi kultarinta. Illalla kävin sitten taas Petikon metsän laidassa tarkistamassa jo 8.5. löytämäni mustarastaan pesän tilanteen ja neljä poikasta sieltäkin sai renkaan. Vähän edempänä metsässä oli myös punakylkirastaan pesä missä oli juuri sopivan ikäiset poikaset, nekin rengastin ja siinä sivussa löysin toisenkin pesän, missä oli parin päivän ikäiset poikaset. Löysin myös taas viisimunaisen peipon pesän ja kaksimunaisen rautiaisen pesän, mutta ne tarvitsisivat vielä paljon onnea selvitäkseen rengastuskuntoon. Läheisen riistaruokintapaikan lähellä oli punakyljen pesä missä myös piti olla rengastettavaa, se olikin säilynyt ja viisi poikasta sieltäkin merkitsin. Lähipensaassa oli valmis sylvian pesä, sen vieressä mustapääkerttupari varoittelemassa. Hyvä sekin oli muistaa. Vähän kauempana 17.5. löytämälläni punakyljen pesällä emot varoittelivat ja parikin mustarastasparia oli välimaastossa hyvin huolissaan, olisikohan maastopoikasista jo kysymys. 23.5. löytämäni rautiaisen pesä oli tuhottu, munat viety joten kai närhi oli syyllinen. Illalla kotiin tullessa keksin vielä kotikulmilta hempon pesän, siinä oli onnekkaasti kuusi rengastusikäistä poikasta jotka tietysti merkkasin. Räkätit veivät matoja Sanomalan takametsään, kultarinta lauloi paikalla edelleen, toinen ihan kotikulmilla. Päivä oli edelleen lämmin, iltapäivällä noin 25 astetta.

( punakyljellä poikaset... )

Toukokuun viimeisenä keli alkoi taas kääntyä nihkeäksi ja illalla oli jo sateen uhkaa. Töiden jälkeen kävin katsomassa Raappavuoren laidan harakanpesää, ja olihan siellä neljä rengastusikäistä poikasta. Myös odotetusti läheinen keltasirkun pesä oli tuhoutunut ja lähistöllä ollut laulurastaan pesäkin oli tyhjentynyt, tosin vasta hiljattain koskapa emo vielä varoitteli lähellä. Kotiin tullessani puoli yhdeksän maissa tulivat taivaalta ensimmäiset sadepisarat.

***

( pahikset pärjäävät syömällä muut pois )

Lintuja vihoistani LXII

( miten runsas peippo olisikaan jos kaikkia sen pesiä ei tuhottaisi )

Toukokuu 1988 oli edelleen vaikea pesiville linnuille. 21.5. kiertelin taas neljä tuntia Petikon metsissä. Tarkastin noin viikko sitten löytämiäni pesiä mutta huonolta näytti, mustarastaan pesä oli tuhottu, rautiaisen ja laulurastaan pesissä munat kylmiä, punakylkirastaan pesä tuhottu... Hiirihaukka sentään kanniskeli risua ilmeisesti pesäänsä, palasi kohta takaisin ja hyräili mennen tullen hiljaista lehtokurppamaista kurnutusta. Notkosta löytyi myös lajin siipi- ja pyrstösulka, asumismerkkejä. Mehiläishaukka oli myös palannut vanhalle reviirilleen, näkyi sekin lennossa vaikka alkoi jo sataa heikosti.

Metsän itälaidasta löytyi taas tuhottu laulurastaan pesä, välillä närhikin huuteli, mahdollinen syyllinen. Sen sijaan 13.5. löytämässäni rautiaisen pesässä oli viisi lämmintä munaa ja läheisessä punakylkirastaan pesässä emo istui hautomassa. Yllä kierteli kyllä korppipari joten vaaroja riitti.

( tällä laulurastaalla taitaa olla vielä poikasia huollettavanaan )

Seuraavana päivänä 22.5. vietin kahdeksan tuntia Kiikalannummella. Autot olivat tappaneet eläimiä tielle, siili oli jo Askiston kohdalla, jänis Nupurissa ja äskettäin kuollut helmipöllö Nummen kirkon tienhaarassa. Keli oli edelleen vaatimaton, sadekin alkoi ennen puoltapäivää. Hyyppärällä kukkui vielä käki, lauloi hernekerttu ja rummutti käpytikka mutta Kultalähteelle tullessa linnut olivat hiljentyneet. Pyy sentään vihelsi polun varressa. Kulorastaspari oli kovin pesivän oloinen Immenjärven luona, itse lammessa ui kolme telkkää ja rannan pöntössä oli pesä. Metsäviklo, korppipari ja käki näkyi täälläkin. Kalattomalla oli myös telkkäpari ja kulorastas. Varesjokinotkon hiekkakuopille oli tulossa kolmisenkymmentä törmäpääskyn koloa, kulorastas oli täälläkin, itse notkossa rakenteli peukaloinen pesää kaatuneen kuusen juurakkoon. Notkoon oli laitettu portaat johtamaan pumppukopille, Salo alkaa hankkia vettään täältä...

Maanantaina kävin Vantaankoskella katsomassa mitä sepelkyyhkyille kuuluu ja rengastin sitten pesän kaksi poikasta. Enpä arvannut että ennen vuoden loppua saisin molemmista löydöt. Petikossa punakylkirastaalla oli vastakuoriutuneet pojat, ja toisessa pesässä lähellä yksi muna vielä kuoriutumatta, neljä jo poikasina. Uusi rautiaisen pesäkin löytyi, viisimunainen ja mustarastaskin oli saanut pojat ulos kuorista. Tämähän näytti hyvältä, ei yhtään tuhottua...

( harakka tutkii tarkkaan kaikki puskat )

Tiistaikävelyllä 24.5. löytyi heti alkuun keltasirkun pesä Martinlaakson länsipuolelta pellon laidalta. Eteenpäin Varistoon mennessä kuitenkin kaikki pesät olivat joko oravien tai harakoiden ryöstämiä, sama kohtalo saattoi olla edessä myös toistaiseksi tyhjällä peipon pesällä joka löytyi Varistonnityille vievän polun läheltä kuusennäreen kätköistä. Harakan pesässä lähistöllä oli pienet, ehkä kolmen päivän ikäiset pojat.

Keskiviikkona 25.5. ehdin pariksi tunniksi läheiselle vesitorninmäelle. Harakan pesässä mäen laidassa oli emo paikalla. Variksellakin oli pesänsä mäen lounaisnurkassa, ehkä noista johtuen muita pesiä ei sitten löytynytkään...

Torstai oli aurinkoinen ja selkeä, viisitoista astetta puolilta päivin lämmintä. Neljän tunnin kierroksen tein taas Petikon metsään. Mustarastaalla oli viisi rengastusikäistä poikasta metsänreunan pesässä, saivat renkaansa. Lähellä mustapääkerttupari tuntui tarkastelevan koiraan pesänalkuja. Punakylkirastas hautoi sitkeästi lähipesässä, mitenkähän kauan se oikein niitä munia hautookaan kun kohta pari viikkoa olen odotellut seuraavaa vaihetta... Pajulintukin rakenteli pesää samassa tiheikössä, punatulkku varoitteli. Harmiksi vain iso varisparvi lorvaili ihan lähituntumassa. Hylkyjäkin löytyi, ehkä noista variksista johtuen, peipolta, laulu- ja mustarastaalta oli munat viety tai rikottu. Punakyljellä sen sijaan oli viidentenätoista päivänä löydetyssä kahdessa pesässä viisi poikasta, toiselle pesueelle emo toi juuri ruokaakin, toisella emo lämmitti poikasiaan. Talitiaisellakin oli lähipöntössä jo kahdeksan munaa. Illalla käväisin vielä Vehkalammilla. Harakan pesästä oli poikaset viety. Pikkulepinkäinen päivysti risukasalla, kevään ensimmäinen, lammessa ui viisi tavia, lapasorsa ja rantapuskissa konsertoi kaksi satakieltä punavarpusen säestäessä. Friimetsän ketunpesän asukas näkyi lähipellolla, pyy vihelteli itse metsässä. Rautiaisenkin pesä löytyi mutta tyhjänä, koiras kyllä lauloi lähellä. Olisikohan munat siitäkin viety. Pyy vihelteli myös Hermaskärinkallion laidassa. Pyymosan lehdon laidasta löysin myös rautiaisen pesän, senkin tyhjänä. Sen sijaan laulurastaalla oli poikaspesä, tosin hyvin vaikeassa paikassa rengastamisen kannalta, korkealla ohuessa näreessä, siihen ei voisi kiivetä eikä ihan lähellä ollut juuri muutakaan mikä painoni kestäisi.

Lämpö oli nousussa, illalla ollut jo kaksikymmentä ja seuraavana aamuna 27.5. edelleen seitsemäntoista jo aamulla. Satakieli ja leppälintu olivat laulaneet Laajavuoressa koko yön. Päivällä tein parin tunnin kävelyn läheisellä Raappavuorella. Kovin oli tuho käynyt pesillä, pesät pääosin rikottu, laulurastaalla pesä ehjä mutta munat viety. Kerttuja ja sirittäjiä lauloi, mutta niiden pesiä ei vielä kannattanut etsiä.

Lauantain 28.5. aluksi kävin Vantaankoskella rengastamassa sikäläisen harakanpesän pojat, kirvat olivat valtaamassa pesätuomen. Sen jälkeen fillaroin Pitkäsuon maisemiin. Korppi kierteli tienoolla, punakyljen pesä oli tuhottu mutta kahdesta muusta löytyi viiden poikasen pesyeet, jotka rengastin. Läheisessä laulurastaan pesässä oli vastakuoriutuneet pojat. Rautiaiselle oli käynyt odotetun huonosti, orava kai repinyt pesän hajalle ja lähellä ollut toinenkin kolmimunainen oli kaikesta päätellen hylätty. Koiras lauleli edelleen, kai se yrittää uusintapesää ihan syksyyn asti jos sen pari vain jaksaa olla mukana...

***

( tätä metsästetään, kävi selväksi kun löytöjä tuli )

Neljä vuosikymmentä sitten XCI

( paluumatkalla ei ollut juuri muuta tehtävää kuin kiusata muita kameroillaan )

Lauantaiaamuna 27.5.1978 heräsi vaihteeksi koko porukka aamukolmelta ja ensimmäisenä ulos taisi lähteä Seppo. Tällä kertaa häntä onnisti, kello 3:32 Bengtskärin vieritse lensi kolmen mustapyrstökuirin ryhmä jonnekin etelän suuntaan. Muutakin muuttoa oli, mutta ei kovin runsasta. Merikihu meni itään, muutama alliparvi, kolme mustalintua ja kuikkalintuja harvakseltaan. Neljän jälkeen meni itäkoilliseen vielä kahdeksan määritettyä punakuiria ja 250 todennäköisen kuirin parvi, mutta muuten näytti perinteisen hiljaiselta aamulta. Viiden maissa lopetimme staijin ja lähdimme komppaamaan saarta, mikä nyt ei suuri haaste Bengtskärillä ole. Semmoinen odotetut parikymmentä lajia taas löytyi, pikkulepinkäinen, peltosirkku, pari kehrääjää parhaimmat, ja juovaton acrocephalus joka määrittyi rytikerttuseksi. Ruokkeja lenteli ohi, riskilöitäkin, ja neljä aikaista kottaraista lounaaseen.

( toisilla pokka piti paremmin, toisilla huonommin )

Kotiin päin tästä piti jo lähteä, tosin atlaslaskentoja edelleen tehden. Västanfjärdin Långholmilla pysähdyimme seuraavaksi ja lähes viisikymmentä lajia saimme senkin atlasruutuun, kalasääski saattoi olla retkilaji, töyhtötiaisen pesä emoineen nyt ainakin. Pari tutuksi tullutta haahkankin pesää löytyi. Käki kukkui ja korppipari kierteli tienoota.

Jatkoimme Finnsjölle minne jäimme yöksi. Illalla kierrellessämme löytyi sieltä vastaavasti hömötiaisen pesä jonka jätimme nopeasti rauhaan kun emo siellä hautoi. Käpylintuja lenteli metsässä, teeri pulisi kauempana, tietysti käki kukkui, pari töyhtötiaista tirritteli täälläkin. Nukkumaan menimme iltamuutolle ajatuksia uhraamatta.

Sunnuntai 28.5. oli retkemme viimeinen päivä. Nukuttiin nyt jo sentään aamukuuteen kun muuttoa ei kannattanut lähteä seuraamaan. Paikallisia katselimme puoli yhdeksään asti täydentäen samalla eilistä laji- ja pesimävarmuuslistaa.

Saloa kohti tästä oli kuitenkin lähdettävä. Rauhallisesti ajellen ja välillä tavaroita pakaten sekä venettä siivoten etenimme, koko ajan myös etsien mahdollisia viimeisiä retkilajeja. Uutta löytyi kuitenkin enää vähän. Silkkiuikuilla oli pesäkolonia Halikon Peksalassa, siellä myös viisi punasotkaa, sekin laji nähty jo lähtöpäivänä. Kanadanhanhia oli Unikarilla ja Teijon lähellä. Hiirihaukalla ilmeisesti pesä Teijonsaaressa, kanahaukalla siellä oli vanha pesä muttei tuona keväänä asuttu. Nokikanoja näkyi taas, puluja ja varpusia ensi kertaa sitten lähtöpäivän.

Iltaviideltä saavuimme perille Saloon, retki oli kestänyt 203 tuntia lähdöstä maaliin. Eikä siinä tietenkään vielä kaikki, pitihän miun lähteä lopuksi käymään vielä Halikonlahdella, ei sinne tuolta veneen kannelta jokea pitkin ajaen nähnyt. Parin tunnin kierroksella huomasin peltopyyparin Katkiluodon tien varressa. Viurilanlahdella pari pikkulokkia, altailla suosirrejä ja Halikonjoen toisella puolella valkoviklon. Kultarinta lauloi Asemapuistossa. Loma tässä vielä jatkui joten miullakaan ei ollut kiirettä Helsinkiin.

***

Neljä vuosikymmentä sitten XC

( vanha kuva merikihusta muutolla )

Perjantaihin 26.5.1978 heräsimme aamukolmelta, mie ja Jari. Ulos veneestä ja muuttoa katsomaan lähdimme ennen puolta neljää. Emme ehtineet pitkällekään kun etelästä saapui pieni lintu reippaasti ja tipahti veneen lähelle saareen. Saimme sen kiikariin ja hämmästys oli suuri kun siinä oli elämämme ensimmäinen turturikyyhky. Nyt emme antaneet armoa hidastelijoille takakajuutassa vaan huusimme heille että nyt nouskaa katsomaan. Lintu pysyi paikallaan vain pari minuuttia ja lähti sitten jatkamaan muuttoaan pohjoiseen. Seppo ehti sen verran takaluukusta päätään nostaa että taisi huomata sen poistumassa.

( vanha kuva turturikyyhkystäkin )

No, muutkin sieltä sitten esiin kömpivät, ja kalliollekin katsomaan että kuikkalintuja muutti jonkin verran. Kiuru muutti pohjoiseen, pari merikihua ja joku lajilleen määrittämättä jäänyt myös. Kaakkurikin määrittyi gaviaparvista ja neljän maissa näkyivät ensimmäiset kahlaajaparvet muutolla. Riskilät olivat aamupalaverissaan rantavedessä, niitä laskimme 70.

Tavoitteena ei kuitenkaan ollut jäädä tähän muuttoa seuraamaan vaan aamupalan jälkeen jatkamaan eteläisimmän saariston atlas-takseerausta. Myggskärin ohi ajoimme kun liikkeelle lähdimme, karikukko ja merilokki olivat luodon linnut. Labbharulla oli nimensä mukaan merikihu, lisäksi hätäilevät meri- ja harmaalokit, meriharakka- ja karikukkoparit, puoli tusinaa riskilöitä, hautovia haahkoja ja muutolla lepäilevinä keltasirkku, pari leppälintua ja haarapääsky . Meren puolella lensi ohi ruokki ja tyvenessä kellui pari koirashaahkojen lauttaa.

Loton oli myös lokkisaari, haahkoja siellä ei pesinyt mutta lapintiirat olivat aloittamassa omaa kesäurakkaansa. Pari gaviaa lensi ohi, pajulintu ja hernekerttu keräsivät voimia muuttoon ja pilkkasiipikin ui saaren rannassa.

Tämän jälkeen emme vähään aikaan saarille nousseetkaan vaan ajoimme Smedskärin eteläpuolisia kareja veneestä tähyillen, näissä eteläisimmissä atlasruuduissa oli vain aarin verran maata. Haahkaparvia ja riskilöitä niiden lähistöllä kellui, muuten näkyi vain joku ohimuuttava gavia ja suosirriryhmä. Kello 12:28 meidät taas yllätettiin, aivan veneen tuntumasta meni ohi etelänkiisla, lähin pikkukari oli Gadden, noin kilometrin Smedskäristä etelään. Se oli miulle elämänpinna, jo toinen samana päivänä ja mahtoiko olla kolmas tällä retkellä. Ei se tuon ruudun ainoa lintu ollut, haahkoilla oli siellä pesiä, merilokilla myös. Lapintiiroja pyöri paikalla, kalalokeilla oli hätä ja västäräkki kivellä otti rauhallisimmin. Pari pajulintua veti henkeä ennen jatkolentoa ja isokoskelopari taisi päästä atlaskaavakkeelle. Vähän ulompana näkyi viisitoista pilkkasiipeä, kolme riskilää ja viisisataa haahkakoirasta.

( etelänkiisla uimassa, vanha kuva tämäkin )

Smedskärin saariston pikkukareilta keräsimme pesimähavainnot haahkasta, merikihusta, tukkasotkasta, kala- ja harmaalokeista ja pesintään viittavat lapintiiroista, meriharakasta, karikukosta sekä riskilästä. Pikkulinnuista paikalla oli sirittäjä ja keltavästäräkki. Kivet oli nyt katseltu ja kuvaannollisesti käännetty, lähdimme ajamaan avomerta itään, tavoitteenamme Bengtskär. Kuikkalintuja näkyi harvakseltaan, alliparvia samoin, pari ruokkia ja muutama merikihu ilmeisesti muutolla. Haahkoja lepäili myös satoja. Idempänä kuikkalintuja nousi enemmänkin vedestä, muutama selkälokkikin näkyi ja lapintiirapari tuntui kovin tiiviisti viihtyvän venäläisen pakkilaatikon päällä neljä meripeninkulmaa Bengtskäristä etelälounaaseen, ”mahdollinen pesintä” ruudussa 662:24 missä ei lainkaan maata... No, ”pesinnät” sikseen, muuttajia oli enemmän, mustalintuja viisi pientä porukkaa, merikihu, ilmeinen kaakkuri, vesilintuparvia ja paikallisen tuntuinen merikihuparikin.

( kuoriutumisen aika käsillä )

Kuuden maissa tulimme Bengskärille ja puoli seitsemän jälkeen olimme valmiit staijaamaan majakalla mitä menisi muutolla. Vesilintumuutto oli mietoa, vain muutama sata enimmäkseen alleja. Seitsemän maissa ohi meni pari sepelhanhiparvea, mutta lisää niitä tuli vasta kun olimme jo lopettamassa tarkkailua yhdeksän jälkeen, loppukirin ansiosta sepelhanhimäärä nousi yli 2500 linnun. Neljä paikallisen oloista merihanheakin illalla nähtiin, niiden koti taisi olla jossakin Dömmaskärin suunnalla, samoin merimetso ja kolme naurulokkia taisivat olla vain kiertelemässä. Muutama paikallinen oli saaressakin, pikkulepinkäinen, kehrääjä, peippo, mustarastas, leppälintu, punarinta ja ilmeisinä pesijöinä punajalkaviklo, meriharakka sekä västäräkki.

***

Neljä vuosikymmentä sitten LXXXIX

( pikkusieppo tältä retkeltä Vänöstä )

Keskiviikkona 24.5.1978 heräsimme taas aamukolmelta ja lähdimme pian komppaamaan Vänön saarta. Itäpäähän kävelimme kappelin takaiselle kalliolle katsomaan ettei mitään muuttoa ollut, toistakymmentä kuikkaa vain. Muuten vesilintuja oli mukavasti, heinäsorsia, taveja, tukkasotka ja -koskeloita ja tietysti haahkoja sekä isokoskeloita. Pilkkasiivet kiertelivät tapansa mukaan saaren yllä aamutuimaan, merihanhipari näkyi vaihtavan paikkaa saaresta toiseen. Heinätavaparikin löytyi, ja lähti kuuden jälkeen pois saaresta.

Kahlaajiakin oli, meriharakat, tyllit, punajalkaviklot, töyhtöhyypät ja karikukot lähinnä paikallista pesimäkantaa kuten viisi lokkilajiakin ja lapintiirat. Saaressa kallioilla soidinteli pari teertä, lehtometsissä kuhisi lepäileviä hyönteissyöjiä muun paikallisemman pikkulinnuston joukossa. Käenpiikoja huuteli viisi, satakieliä kuusitoista, pikkusieppojakin löytyi peräti yhdeksän. Pikkulepinkäisiä löytyi katajien latvoista viisitoista ja tietysti sitten myös yksi kirjokerttu. Mustapääkerttuja lauloi kymmenen, idänuunilintuja yksi. Pari kultarintaa lauloi myös, ja hiljaisena kähmi puskissa yksi viiruton acro joka määrittyi rytikerttuseksi. Syvällä vuohilaitumen kallion vieressä katajikossa kähmi ja välillä hieman ääntelikin toinen acrocephalus, jonka sitkeä piiritys paljasti sen lopulta rastaskerttuseksi. Lintuasemalla samaan aikaan olleen Juhana Pihan mukaan rastaskerttunenkin oli uusi laji Vänön saarelle. Veneen luona päivysti paikallinen rantasipi.

Lintuja metsissä oli paljon, runsaimpina pajulinnut, hernekertut ja harmaasiepot. Edellispäivään verrattuna hävinneitä olivat pääskyt sekä leppälintu. Ihan vain otoksia tekemällä arvioimme että saaressa voisi olla suuruusluokalleen kymmenentuhatta hyönteissyöjämuuttajaa. Yhteenvetona kirjasin vihkooni että päivä oli yksi mahtavimmista saaristossa viettämistäni.

( idänuunilintu siinä laulaa )

Uusi päivä koitti pian, kahdeskymmenesviides ja torstai. Mikä lie laiskuus yllättänyt tai sotaväsymys kun heräsimme vasta neljältä retkelle. Komppauskierros siitä tuli, tosin ensialkuun kävimme toteamassa että vain muutama gavia näkyi muuttavan, sekä kolmenkymmenen allin parvi, yhden alliparven olimme kuulleet yölläkin yli muuttavan. Pilkkasiivet kiersivät reviirilentoaan, teeret olivat taas äänessä. Pari kuovia muutti pohjoiseen, muuten kahlaajiakaan ei muuttanut. Lehtokurppa oli vielä kierroksella.

( hernekerttu oli saaren runsaimpia lajeja )

Hyönteissyöjät olivat yön aikana jatkaneet matkaa. Oli saaressa silti edelleen pari käenpiikaa, tusina satakieliä, kultarinta ja kirjokerttu, idänuunilintukin. Kuitenkin päättelimme aamuteellä että tämä taisi nyt olla tässä ja lähdetään tekemään sitä atlaskartoitusta muille saarille. Ihan lähellä olivat isohkot Söderö ja Harö, joille kiinnityimme puoli kahdeksan aikaan. Haahkan pesiä löysimme heti, lehtokurppa nousi esiin ja vaihtoi saaresta toiseen. Heinäsorsat, telkät ja silkkiuikut vaikuttivat pesijöiltä, samoin pilkkasiivet, koskelot ja merihanhi. Lähisaarella pulisivat teeret. Varpushaukka näkyi saalistamassa, varmempi pesijä oli varis jolta pesä löydettiinkin. Sinitiainen varoitteli, talitiainen oli hiljaa. Satakieliä lauloi täälläkin kaksi. Kaikkiaan pieni kierroksemme tuotti yli 50 lajia.

( Söderön pöheikköjä )

Lähdimme etelämmäs. Rönnskärin saariston läpi ajaessamme huomasimme kahlaajien muuttoparvia menossa itään ja koilliseen, punakuireja, tundrakurmitsoja ja suosirrejä oli muutolla, mehiläishaukkakin meni samalla itään. Kuikkia, merihanhia, pilkkasiipiä, haahkoja ja kyhmyjoutsenia oli joka puolella, alleja lepäili pitkin merenselkää ja niiden laulu kaikui koko ajan.

Trätan oli sen näköinen luoto että sillä piti käydä katsomassa miltä siellä näyttää. Alleja oli senkin ympärillä, haahkoja jo toista tuhatta ja pesiäkin saaresta löytyi. Merikihuja kierteli pari ja varmaan lähiluodoilta toinenkin. Lokeilla oli pesiä, samoin kyhmyjoutsenella. Luotokirvispari oli paikalla, riskilöitäkin. Muuttajista ohi meni edelleen 60 tundrakurmitsaa. Tältäkin kiveltä löytyi lähes 30 eri lajia.

( tundrakurmitsoja ja punakuiri muutolla )

Remmskär oli seuraava paikka. Kyhmyjoutsen pesi sielläkin. Alleja lepäili sen lähistöllä ja viidenkymmenen linnun ryhmä lähti jo muutollekin itään. Maalintuja oli jo aika vähän, kiuru, keltavästäräkki, luotokirvispari, kivitaskupari ja joitakin muutolla lepäileviä pajulintuja. Vähän ennen neljää päädyimme todella ulos, Skadaharulle ja hienosti näytti muutto olevan käynnissä. Jo saapuessamme ohi meni mehiläishaukka, viisikymmentä tundrakurmitsaa ja neljäsataa allia.

Luodon huipulta oli tyvenessä helppo katsella kun alliparvet tulivat lännestä ja jatkoivat koilliseen, joukossa muutama hanhiryhmä ja sirrejä. Olimme saapuneet sopivasti, muutto oli yltymässä. Jatkoimmekin tarkkailua tiiviisti puoli kahdeksaan asti jolloin meno tuntui hieman hiipuvan. Ruokailun jälkeen palasimme vielä katsomaan menisikö jotakin mutta huomasimme vain pari alliparvea. Alleja oli paikallisinakin luodon ympärillä kolmetuhatta, haahkoja viisituhatta. Saarella pesi lokkeja, harmaalokkeja enemmän mutta joukossa myös selkälokkeja.

( vene kiinni Skadaharussa )

Kaikkiaan huomasimme muutolla noin 27000 vesilintua joista 25000 allia ja kaksituhatta mustalintua, noin 1200 suosirriä, 335 tundrakurmitsaa, 180 punakuiria, 237 branta-hanhea ja kymmenen merikihua.  9000 haahkaa oli paikallisina tai sulkasatomuutolla lounaaseen. Paikallisina oli lisäksi sinirinta, luotokirvinen, ruokkeja ja riskilöitä. Kävimme unten maille välittämättä Skadaharun kauheasta maineesta, olihan meri tyyni ja sää muutenkin korkeapaineinen.

***

Viisi vuosikymmentä sitten LXII

Vuosikymmentä aiemmin, toukokuussa 1968, lintuharrastus kärsi kovasti sekä töistä että erityisesti koulusta. Kymmenentenä toukokuuta olen kuullut aamun lehtilenkillä kevään ensimmäisen käen ja iltapäivän kierroksella Halikonlahdelle nähnyt lapinsirrin lietealtailla.

Yhdestoista päivä tein vain lehdenjakolenkkini, kotikulmilla Mököistenmäessä oli harmaasieppo. 12.-13.5. luokkamme teki retken Maarianhaminaan ja olin sillä mukana. Mikään linturetki se ei ollut, näin sentään vuosilistalleni ensimmäiset allit ja merilokit. Edes kiikaria ei ollut mukanani, tämä nyt oli tällainen luokkahengen nostatusretki missä mie tunsin oloni aika vieraaksi.

Paluu arkeen oli nopea, 14.5. olin taas lehtilenkillä ja keskustasta löytyi sen kevään ensimmäinen pensaskerttu. Viidennestätoista päivästä ei ole jäänyt kerrottavaa, mutta kuudentenatoista päivänä näin pikkukuovin Viurilanlahdella ja merilokin nyt myös Halikonlahdella. Paluuta arkeen syvensi vielä se, että retkelle en päässyt tämän jälkeen muutamaan päivään. Vasta 20.5. kävin taas Halikonlahdella aamulla. Tällä kertaa suosirri oli ensi kertaa altailla kuluvana keväänä. Lapintiirakin oli paikalla.

22.5. ehdin taas käymään lahdella aamulla ja iltapäivällä, välillä olin tehnyt perinteisen kierroksen Toravuorelle. Halikonlahdella kierteli nyt kaksisataa suosirriä ja lietealtailla pyöri kuuden vesipääskyn parvi. Seuraavana päivänä, 23.5. olinkin retkellä noin aamuseitsemästä iltakahteen Halikonlahdella ja länsirannan kartanoiden ympäristössä. Aamu oli kolea, juuri asteen verran plussalla, päivälläkin lämpö jäi kymmeneen asteeseen. Pilvetön taivas vetäytyi päivän mittaan kokonaan peittoon ja illalla tihkuilikin. Aamulla lehtilenkillä oli Kirkonmäellä piipittänyt kaksi käenpiikaa. Vuohensaarentien varressa oli peltosirkku, Viurilan kartanon puistossa sirittäjä, sieltä nousi ilmaan myös lehtokurppa. Törmäpääskyjä oli Viurilanlahdella viisi ja altaiden puolella yksi. Altailla oli Karhumäen Jussin määrittämänä lapinkirvinen jota miekin opettelin tuntemaan. Huuhkajalle oli käynyt huonommin, se löytyi altailta ammuttuna. Lieneekö ollut sama jonka kuulin jo talvella Kirkonmäellä... Heinätavikoiras ja nuori laulujoutsen viettivät aikaa Viurilanlahdella, pari jouhisorsakoirasta vedenpuhdistusaltailla. Lietealtailla oli nyt seitsemän vesipääskyä ja eri puolilla altaita kierteli 70 suosirriä ja 20 lapinsirriä. Pari kapustarintaa kuului vielä Halikonjoen takaa pelloilta. Vuoden aikana näkemieni lajien määrä oli noussut jo 135:een.

***

( vanha yritys kuvata keväistä lapinkirvistä )

Neljä vuosikymmentä sitten LXXXVIII

Maanantaiaamuna 22.5.1978 olimme taas hereillä aamukolmelta, no, mie ja Jari ainakin. Käynnistyttyämme lähdimme saaren lounaiskärkeen muuttoa seuraamaan, vain huomataksemme ettei muuttoa juuri ollut. Pieniä alliparvia reissasi merellä, muutaman kuikan parvia, jokunen pilkkasiipi. Neljältä jätimme muutontarkkailun ja siirryimme komppaamaan saaren paikallisia. Naapurikivellä, Grisselklobbenilla hämmästytti meitä lintuharrastaja, sitkeä staijari taisi asua luodolle rakennetussa tulenjohtotornissa ja tuntui staijaavan lintujen muuttoa aamusta iltaan. Hän ei koskaan käynyt pääsaaren puolella vaikka väliä oli vain muutama metri.

Haahkoja, pilkkasiipiä ja kuikkalintuja näkyi edelleen harvakseltaan. Saaren lammissa ja poukamissa oli heinäsorsia, haapanoita ja tukkasotkia, rannoilta taas löytyi meriharakoita, karikukkoja, punajalkavikloja, tyllejä ja rantasipi. Pikkulinnuston valtalajit olivat peippoja, pajulintuja ja kottaraisia. Saaren halkovan murtuman lehdossa lauloi idänuunilintu. Satakieli lauloi saaressa ja lehdosta nousi esiin myös lehtokurppa.

Kahdeksan jälkeen lähdimme kiertelemään läntisen saaristoalueen luotoja atlasbongauksen merkeissä. Keli oli suotuisa joten saarille voi toivoa pääsevänsä rantautumaan. Klovaskärille ehdimme ensiksi. Merikihu otti meidät vastaan, lokkien pesiä oli paljon mutta useat niistä tuhottuja. Haahkojen pesiä löysimme viitisentoista, lokkien vetämänä saaressa asui myös kolme tukkasotkaa. Nelisenkymmentä kuikkaa ui saaren ympäristössä, samoin kuutisenkymmentä allia. Viereisellä karikolla kierteli myös merikihu, seuranaan riskilä. Örskärin saariryhmän läpikäynti osoitti ne haahkojen suosimiksi pesäluodoiksi, merikihupari ja yksi yksinäinen viihtyi täälläkin. Selkä-, harmaa- ja kalalokkien pesiä oli paljon, merilokkeja kolme paria mutta yhden pesän vain löysimme. Riskilöitä asui nelisen paria kivenkoloissa, tukkasotkia muutama pari. Lapasorsakin kierteli 'Örskärs Örenillä' kuten me pienimmän särkän ristimme. Isoimmalla oli tilaa vielä pikkulinnuillekin, pensas- ja kivitaskun, leppälinnun, laulurastaan, harmaasiepon ja pajulintujen lepäilijöille ja tietysti kolmelle parille luotokirvisiä. Varisten pesiä löytyi kaksi, kiurukin siellä lepäsi ja kahlaajista meriharakka- ja karikukkoparit.

Kuggskärille tulimme takaisin iltakolmen maissa. Käenpiika löytyi nyt, ja ruokailun jälkeen kävimme taas iltakuuden jälkeen toteamassa ettei muutolla mennyt paljon mitään. Muutaman valkoposki- ja sepelhanhen sekaparvi sentään sekä jokunen pieni alliporukka. Iltaseitsemän aikaan palasimme takaisin veneelle iltatoimiin ja yöpymään.

Tiistaiaamuun heräsimme Jarin kanssa taas kolmelta, muutolle pääsimme alkamaan varttia vaille neljä. Muutto ei yllättänyt, hiljaista oli edelleen. Puoli viideltä olimme nähneet tarpeeksi ja lähdimme saareen paikallisia etsimään. Keväälle uutena lajina saaressa lauloi kultarinta, satunnaisina ohimuuttajina huomattiin kaakkuri, sepelhanhi, varpushaukka ja pari sepelkyyhkyä.

( Örön linnakkeesta ohi ajoimme )

Aamuteen jälkeen päätimme siirtyä Vänön saareen. Matkalla huomasimme ristisorsaparin Örön hienolla lieterannalla. Eräällä pikkuluodolla oli kyhmyjoutsenen pesä. Vänöseen tulimme yhdentoista aikaan. Kiinnityimme saaren pohjoisrannalle jonnekin railolossin tietämille ja lähdimme sitten omia aikojamme saarta kiertämään. Tai ainakin mie lähdin maastoon heti kiinnittymisen jälkeen, olihan päivä taas hieno ja saarikin sellainen että voi odottaa löytävänsä ihan mitä tahansa. Rannassa olivat tutut vesilinnut ja kahlaajat, vieressä metsässä variksia, tiaisia, rastaita, leppälintuja, satakieliä, punarintoja, kerttuja, pajulintuja, taivaalla sitten pääskyjä ja tervapääskyjä. Keväälle uutena huomasin lehtokerttuja, heti toistakymmentä laulajaa joka puolella. Metsän aukoissa lepäili pikkulepinkäisiä, nekin keväälleni uusia. Käenpiikoja piipitti useita pitkin leppälehtoja.

Metsästä kaarsin kappelipolkua pitkin sinne mennäkseni, mutta edeltävän pellon laidassa yllätyin tosissani. Pellolla seipään nenässä istui räikeän kirjava sininärhi! Enhän mie sellaista ollut nähnyt muualla kuin kirjojen kuvissa mutta heti mie sen tunsin, jopa ennen kuin sain sen kiikariini. Kello oli 12:40 ja muut kaverit ties missä. Mie lähdin siitä saman tien takaisin veneen suuntaan katsomaan oltaisiinko siellä vielä. Oikaisin mielestäni fiksusti katajikon läpi mutta aikamoista rytöä kulku siitä veneelle oli, ja saapuessani paikalla ei ollut ketään. No, siihen aikaan ei noita nykyisin joka paikassa kulkevia puhelimia oltu keksittykään joten mie kirjoitin sininärhestä hälyn sen ajan tapaan lapulle ja laitoin sen veneen ikkunaan pyyhkijän alle ja lähdin takaisin kappelin suuntaan. Vielä löytyi saaresta kivitaskuja, ruokokerttusia, mehiläishaukka muutti yli pohjoiseen ja käenpiioille käkikin. Lopulta löysin sitten muutkin retkeläiset, mutta sininärheä ei enää pellolla näkynyt. Seppo sanoi olleensa läheisen kallionnyppylän huipulla kuvaamassa maisemaa siihen suuntaan ja etsi dioistaan pellolta sinistä pilkkua kun ne aikanaan kehitettyinä itselleen sai. Miullakin oli sillä kertaa vain maisemakuvausvarustus, 28-millinen kiinni kamerarungossa joten kuvia linnuista ei tullut.

( tämä nuori lintu on kuvattu vuosia myöhemmin Perniössä, kaukoputken läpi pokkarilla )

Lintuasemallakin kävimme, tai siis rengastajien käyttämällä mökillä Pellaksen pihassa, ja sen listasta huomasimme että sininärhi on myös uusi laji saarelle. Miehitystäkin asemamökissä oli, Juhana Piha Turusta, muistin kaverin nimen opiskeluajoiltani kun olin TLY:n sihteeri. Nyttemmin taitaa olla kuuluisampi miesten vaivojen lääkärinä. Iltakävelyllä säikäytti teeri joka oli lentää melkein suoraan päähän, kultarintakin löytyi, hiljaisena kappelin lähistöltä. Muuttoa emme illalla seuranneet kuin hetken itäpään kalliolla, totesimme ettei mitään liiku. Kulku kävi veneelle ja odottamaan huomista.

***

Neljä vuosikymmentä sitten LXXXVII

( keli oli ihan muuta kuin sateisilla telttaretkilläni, Jari seuraa merta )

Neljä vuosikymmentä sitten toukokuun 1978 lopulla olimme tähän aikaan meriretkellä. Jari oli saanut paattinsa kuntoon ja vesille. Mie olin sateisten telttaretkieni jälkeen käynyt pikaisesti Helsingissä ja perjantaina palattuani koonnut taas kamppeet kasaan, kerännyt kaupasta eväät ja lauantaiaamuna 20.5. aamukuudelta tuonut sitten kaikki veneelle. Kello seitsemän oli lähtö kun Ilkka, Pertti ja Seppo vielä paikalle ehtivät.

Siinä odotellessa huomattiin jo Asemapuiston turkinkyyhky, tervapääskykin ja tietysti pulu, retkilajiksi sekin piti varmistaa. Matkalla Salonjokea Halikonlahdelle kuitattiin vielä samassa hengessä varpuset ja fasaanit, altaiden suuntaan kiikaroiden löytyi punasotkia lennossa. Vuohensaaren ohituksen jälkeen pääsimme hitusen enemmän meren makuun vaikka yhäkin listalle kuitattiin nokikanojen, palokärkien ja kanahaukan tapaista sisämaalajistoa. Vasta Strömman kanavan ohituksen jälkeen alkoi tulla oikea meri haahkoineen ja lapintiiroineen. Storön edustalta löytyi ensimmäinen merikihu, Finharun luota riskilä. Me suuntasimme ensimmäiseksi maihin Köpmanskärille.

Haahkoilla oli muutama pesä saaressa, variksellakin omansa. Ympärillä ui satakunta haahkaa ja saman verran alleja. Kulorastas lepäili saaressa, samoin pajulintuja ja muita hyönteissyöjiä. Perinteisen aloituksen jälkeen Jari ohjasi kohti Morgonlandetia. Hangon selällä lepäili nelisen tuhatta allia, muutama mustalinturyhmä ja joitakin kymmeniä kuikkia. Mehiläishaukka muutti meitä vastaan Salgrundetin luona.

Morgonlandetille saavuimme iltaneljän aikaan. Kiinnitysrutiinien jälkeen laitoimme laatikot lämpenemään veneen uuniin ja läjdimme kiertämään saarta. Muutto oli aika vaatimatonta, vasta joku pikku alliryhmä, pari irtogaviaa ja tukkakoskeloa lennossa itään. Tervapääskyjä ja törmäpääskyjä tuli etelästä ja jatkoi saaren yli pohjoiseen, toukokuun sadekausi oli siltä erää ohi ja luvassa taisi olla lämmintä. Haahkoistakin jo huomattin joku koirasporukka lähdössä sulkimaan lounaaseen. Iltakuutta lähestyttäessä alliparvia ilmaantui lisää muutolle, Ilkka on kirjannut vihkooni noin 800 muuttajaa ennen kuin lähdimme ruokailemaan paatille.

( miun silloinen 7*50 Zeiss ja staijihalko joka oli tehty Jurmossa talvella )

Puolen tunnin päästä palasimme takaisin bunkkerille staijaamaan. Alleja muutti edelleen, viimeisiä tervapääskyjäkin pohjoiseen. Varttia vaille kahdeksan saareen tuli luoteesta ampuhaukka. Allimuuttoa seurasimme puoli yhdeksään mihin mennessä niitä oli mennyt kymmenentuhatta. Mustalintuja määritimme vain 117. Lähes illan lopuksi muutti vielä suopöllö pohjoiseen saaren yli.

Sunnuntaiaamuna 21.5. olimme intoa täynnä ylhäällä jo kolmen jälkeen. Tai kuka sitten olikin, mie nyt ainakin ja Jari. Kuikkien muutto toiveissa kiipesimme taas bunkkerille. Pieniä gaviaporukoita olikin liikkeellä, lisäksi vähän lapintiiroja, pilkkasiipiä ja pääskyjä. Kottarainenkin tuli vielä saareen, tosi myöhästynyt kun lajikumppaneilla maissa oli jo pesät ja pojat... Punavarpunen lauloi, yöllä tullut. Neljän jälkeen on kirjuriksi vihossani vaihtunut Pertti joten käkikellon pojatkin olivat paikalle nousseet. Kuikkamuutto ei ollut kovin suurta ja aikaa jäi kompata paikallisiakin. Luotokirvispari löytyi, pajulintuja, kerttuja, sieppoja ihan odotetusti kuten peltosirkkukin. Sinirinta lepäsi saaressa, viidentoista keltavästäräkin parvi muutti yli pohjoiseen. Muutontarkkailun lopetimme varttia yli viisi ja saarta komppasimme iltapäivään asti. Se oli näitä atlaskesiä jolloin tarkoitus oli kartoittaa Suomen pesimälinnustoa, ja Jarin tavoitteena oli käydä läpi nämä uloimmat saaristoruudut.

( punavarpunen siinä Morgonilta, vähän on vanha mustavalkonega rusketusta saanut)

Iltakolmelta lähdimme ajamaan kohti Kuggskäriä. Siinä välissä oli muutama saari jotka piti käydä katsomassa. Ljusskärillä hautoi kyhmyjoutsen, merikihu, lokkeja ja lapintiiroja siellä myös taisi pesiä. Tärnsörenillä oli nimen mukaan tiiroja, haahkojakin ja lokkeja. Siihen aikaan lokeista puolet taisi olla vielä selkälokkeja. Merihanhia löytyi kolme, riskiläkin ja odotetut ruokit kiertelivät luodon ja veneen ympärillä. Kyhmyjoutsen oli täälläkin, varis odottamassa tilaisuutta ja karikukko omaansa.

( Tärnsörenin ruokkien ohilento )

Klovaskärillä huomasimme myös pari ruokkiparia, haahkoja oli enemmän, merikihuja neljä. Kuggskärille saavuimme puoli kuuden aikaan ja ruokailurutiinien sekä paikalliskierroksen jälkeen menimme iltamuuttoa seuraamaan puoli kahdeksan aikaan. Alleja nyt vähän meni, vähän yli kolmetuhatta. Ennen iltayhdeksää vetäydyimme veneelle huutokauppaan ja sitä myötä nukkumaan.

***

( saarten lintuja laskemassa )