Neljä vuosikymmentä sitten CXXIV

Neljä vuosikymmentä sitten 29.9.1978 kiirehdin bussiin Helsingissä jo aamukuuden jälkeen ja puoli kymmenen aikaan nousin Salossa Kemiön kärkeen Kasnäsiin lähtevään bussiin. Lövön kalliolle oli taas tarkoitus päästä, viikkoa aiemmin en ollut kai kastunut tarpeeksi. Matkalla näin bussista lapinharakoita tienvarsilla, yhden Laperlassa, toisen Kruusilassa, loput kaksi Perniössä.

Lövön kalliolle nousin kello 11:50 ja kunhan sain tavaroilleni katsottua sopivan tuntuisen tukikohdan, aloin seurata lintujen muuttoa kello 12:15. Kyhmyjoutsen oli ollut lossisalmessa, korppi lensi yli tullessani mäen laelle. Muuton aloitti pari varpushaukkaa, lapinharakka oli paikallisena täälläkin. Pajusirkkuja huomasin pari, vihervarpusia seitsemän lennossa koilliseen, haarapääskyjä kuusi menossa länteen. Lämpöä oli kolme astetta, tuuli kaakossa, taivas lähes pilvetön ja näkyvyyttä himmensi hieman auer.

Merikotka, vanha, kaarteli Högsåran yllä, neljä varpushaukkaa muutti porukassa koillisen, piekana itään. Vanha merikotka lensi vierestä pohjoiseen, muuten näkyi lähinnä varpushaukkoja. Seitsemän harmaan hanhen parvi muutti lounaaseen, uutena petona tuulihaukka meni ohi etelään. Vähän ajan kuluttua löytyi lisää varpushaukkoja, piekana ja päivälle uutena sinisuohaukka. Välissä oli muutama kauempaa löytynyt petolintu jotka oli pakko jättää vain sukumäärityksen varaan, buteoita ja suohaukkoja. Variksiakin meni vielä vaikka oltiin jo pitkällä iltapäivässä. Staijasin muuttoa neljään asti, ennen loppua ehti vielä ohi mennä ampuhaukka ja parvi naakkoja.

( ei hymyn häivääkään )

Teltan pystytyksen aikana viihdytti harmaapäätikka saaren laitametsässä, harmaasieppo päivysti mäen laella. Kaikkiaan oli neljän tunnin aikana muuttanut 35 petolintua, niistä eniten varpushaukkoja mutta myös yhdeksän suohaukkaa, määritetyt olivat sinisuota. Pikkulinnuista peippoja muutti nelisensataa, järrejä viitisenkymmentä. Iltasella jo auringon laskiessa ohi muutti parvi metsähanhia ja hämärissä tuli yöpymään 22 variksen parvi. Teltan sisältä kuulin kun merihanhi meni ylitseni lounaaseen. Jäin odottamaan tallovatko hirvet telttani.

***

( piekanoiden aikaa )

Lintuja vihoistani CIV

( niittykirvinen on tämän ajan peruskirvinen )

Kolme vuosikymmentä sitten syyskuun loppu jatkui koleana. 28. päivänä aamu näytti vielä hyvältä, viisi astetta lämmintä, pilviä vain vähän, länsituuli. Valitettavasti oli vain työvuorokin, matkalla töihin huomasin kuitenkin viitisensataa peippoa ja järriä muutolla lounaaseen, yhden parven sepelkyyhkyjä, rautiaisen, pari niittykirvistä ja västäräkkiä sekä yhden lapinkirvisenkin. Kottaraiset Haagassa taisivat olla paikallisia.

Iltasella sää oli muuttunut taas sateiseksi. Tein kyllä taas kierroksen Petikon kuntoreitillä, vesisade ei haitannut Vehkalammin heinäsorsia mutta metsässä huomasin vain kolme närheä, pari mustarastasta ja puukiipijän. Lopussa oli jo aika pimeää kun taivas oli paksussa pilvessä ja satoi.

Seuraavana päivänä kävin taas vuorostaan Iso-Huopalahdella työpäivän jälkeen. Tuuli oli kovaa, toistakymmentä sekuntimetriä, taivas lähes umpipilvessä ja sadekuuroja kulki ohi ja yli vähän väliä. Lämmintä sentään oli edellisiin päivään verraten, nelisentoista astetta retken aikaan.

Näin sentään 24 lajia, vaikka esimerkiksi muiden mukaan paikalla ollut suopöllö jäi miulta piiloon. Kova tuuli piti linnut suojassa, niittykirvinen 40 linnulla oli päivän ykkönen, naakka 36 yksilöllä hyvä kakkonen. Kanahaukka oli retken ainoa peto, muut yhden yksilön lajit, punarinta, tikli, sinitiainen, kottarainen ja laulurastas, havainnollistavat vain miten tuuli vaikutti havaintoihin.

Tulin uudestaan Iso-Huopalahdelle seuraavana päivänä, syyskuun viimeisenä. Sää oli edelleen kovatuulinen, tuulensuojassa oli edelleen kohtalaisen lämmintä, kolmetoista astetta. Pilvet olivat hajonneet ja enimmäkseen paistoi aurinko.

Kahteenkymmeneenneljään lajiin jäin tälläkin kertaa enkä sitä suopöllöä tälläkään kertaa huomannut. Niittykirvisiä oli nytkin 44 lintua mutta tällä kertaa varpusia oli 70 ja se kiilasi runsaimmaksi. Varikset hoitivat kolmossijan 27 linnulla. Yksittäishavaintojen joukossa oli tällä kierroksella muun muassa silkkiuikku, keltavästäräkki, lapinharakka ja urpiainen.

Edessä oli viikonloppu ja suunnitelmissa jotakin muuta kuin näiden lenkkien kiertämistä...

***

( silkkiuikut ovat vaihtaneet väriä )

Lintuja vihoistani CIII

( ei mikään harvinaisuus )

Syksy 1988 jatkui entisellään, koleana ja sateisena. Iltapäivällä 26.9. lämpö nousi sentään kolmeentoista asteeseen, tuuli lounaasta pysyi navakkana ja täyspilviseltä taivaalta tuli vähän väliä vettä.

Kävelin taas sateessa Petikon metsän kuntolenkin. Iltaviiden aikaan sade jäi pysyväksi ja linnut kaikkiaan hyvin vähiin. Taisin nähdä vain kuusitoista lajia, eniten niistä peippoja, 47. Hippiäisiä näin yhdeksän, talitiaisia kahdeksan. Aamun työmatkalla olin Keskuspuistossa huomannut pari rautiaista, tiltaltin ja pienen kottaraisparven, niitä ei Petikon kierroksella ollut.

Seuraavan päivän (27.9.) ilta kuluikin Haltialassa koiraa kouluttamassa, siellä oli siihen aikaan mäyräkoiraharrastajien harjoitusluola missä tiistaisin oli koiralla mahdollisuus jahdata oikeaa kettua. No, emäntä ja kasvattaja hoitelivat Miskan kanssa nuo hommat ja miulle jäi aikaa katsella mitä lähitienoolla linnuille kuului.

Varpushaukan olin huomannut jo kotikulmilla kun lähdimme ja seuraavan samanlajisen näin Haltialassa. Pelloilla kävi saalistamassa myös kanahaukka. Vitisenkymmentä töyhtöhyyppää lenteli pelloilla lähellä Vantaanjoen vartta, peippoja pyöri pelloilla parisataa, järrejä parikymmentä.

Paras havainto oli kiistatta isokirvinen, se nousi jostakin kauempaa petolinnun häiritsemän peippoparven hännillä ja lensi ylitseni pudottautuen viereiselle laidunniitylle. Se oli sellainen maastoisokirvinen joita noihin aikoihin määritykset muutenkin, oli kokoa, muotoa, lentotapaa, käyttäytymistä ja oikeaa ääntä. Mitään mongoliankirvisiä ei edes kehdattu noihin aikoihin noista ajatella vääntää ja sen verran hyvin sen näki ja kuuli ettei nummikirvinen tullut kyseeseen. Se taisi olla tuon vuoden köyhä vuodenpinna numero 202, ajokortti ja auto taisivat olla pääsyy siihen että nuokin lukemat olivat parempia kuin moneen vuoteen.

***

Lintuja vihoistani CII

Syyskuu 1988 oli edennyt vuoden pimeämmälle puoliskolle. 23.9. oli samanlainen perussyksyinen keli kuin nytkin. Aamun yhdeksän astetta kasvoivat kolmeentoista iltasella. Pilvistä oli ja tihkuista, lounaistuuli navakkaa muttei yhtä myrskyistä kuin nyt täällä. Petikon kuntolenkillä kävin taas iltasella töiden jälkeen.

Linnut olivat vihon mukaan kovin vähissä. Räkätti oli yleisin, 62 lintua, kaikki jo alkuosuudella. Punakylkirastaita näkyi samoilla tienoilla 25. Seuraavaksi eniten oli talitiaisia, niitä sentään pitkin koko reittiä. Koko lajimäärä jäi kahdeksaantoista, yhden osuman ihmeitä olivat tikli, niittykirvinen, metsäkirvinen, hömö- ja sinitintti, varis sekä käpytikka.

Seuraavana päivänä (24.9.) sama harmaus jatkui, tihku vaihtui ajoittain kunnon sateeksi. Tuulikin oli ehkä vähän yltynyt. Petikossa kävelin nytkin pari tuntia puolenpäivän aikaan. Lintuja näkyi hyvin vähän. Yltyvä tuuli ja sade tekivät kierroksesta todella tyhjän.

Muutama hippiäinen, talitiainen, räkätti ja peippo löytyi metsästä. Enemmän lintuja oli vain Vehkalammin ympäristössä, kuusikymmentä heinäsorsaa, 90 peippoa, vähemmän räkättejä ja keltasirkkuja ja pari uutta talitiaista. Todellinen välipäivä tämä oli.

Seuraavana päivänä yritin sitten onneani taas Iso-Huopalahden kiertokäynnillä. Aamulla oli kaksitoista astetta, siis aika lämmintä, tuuli vaimenevaa lännestä, pilvistä ja tihkua yhä vain. Yhdeksän maissa selkeni, pilvipeite alkoi rakoilla ja sade muuttui kuurottaiseksi.

Paremmin siellä lintuja näki vaikkei 27 lajia mikään kova tulos ollutkaan. Runsaimpana lintuna sielläkin räkättirastas 144 linnulla, seuraavana heinäsorsa 123 yksilöllä. Niittykirvisiä oli 29, punakylkirastaita 27 ja naakkoja 26. Yhden linnun lajeja täällä oli nokkavarpunen, Talin laidalla, kalasääski lahden yllä, merilokki ja tavi myös lahdella. Kivitasku oli myös lajinsa ainoa, kahteen yksilöön ylsivät muun muassa sinirinta ja lapinkirvinen. Jouhisorsia oli muutolta tulleina kuusitoista yksilöä.

***

( jouhisorsia lepotauolla )

Taas uusi kalojen kauhu

 Viime aikoina Lintutiedotuksesta ja Tiirasta on löytynyt lukuisia havaintoja pikku-uikuista. Laji on hankala kuvattava, jos ei turvaudu atrappeihin, tämä on kuvattu jostakin runsaan sadan metrin päästä, mutta enimmät tänä kesänä ja syksynä näkemäni ovat olleet lähes kilometrin päässä jolloin tunnistaminen kaukoputken maksimisuurennuksellakin on haastavaa ja kuvaaminen tietysti mahdotonta.

Tämä veijari on viihtynyt Pornaistenniemen kuvauskojun vaiheilla jo jonkin aikaa, mutta vaikea sitä on ollut siinäkin nähdä.

 Kalastamassa se siellä on ollut kuten jalohaikaratkin ennen näitä myrskyvuoksia mereltä.

 Sattuipa tulemaan maanantaina spontaanisti kojun lähistölle

ja ryhtyi tietysti kalastamaan. Tässä nousee ihan sopivan kokoinen suupala

mutta nousi sieltä isompiakin, niitä oli kyllä vaikea saada nieltyä vatsaan asti, 

saalista joutui kääntelemään monta kertaa.

Tuon luulisi vievän nälän jo pidemmäksikin aikaa.

 Uivelokin oli samoilla asioilla,

ja uikun teki mieli kehuskella muillekin osaamisellaan.

Lopuksi pieni tuuletus kuvaajillekin.

Neljä vuosikymmentä sitten CXXIII

( kanahaukka saalistaa )

Syyskuun kahdennenkymmenennenneljännen päivän ensi linnut vuonna 1978 kuuluivat jo telttaan, kun yötä vietin Lövön kalliolla. Lämpö oli asteen pakkasen puolella aamukuuden aikaan, peukaloinen rätisi teltan lähellä jo hämärissä, yöllä oli muuttanut kymmenkunta punarintaa ja viisi laulurastasta. Hippiäiset heräsivät kanssani samaan aikaan.

Kuudelta muutto oli jo hyvässä vauhdissa, varmaan ulkona nukkuneiden varpaita paleli pahemmin kuin minun. Peippoja kulki eilistä enemmän, mukana järrejä. Variksiakin alkoi valua koillisesta heti aamulla. Niittykirvisiä, västäräkkejä ja rautiaisia oli taivaalla, maastossa sitten phyllareita joista yksi vielä myöhäinen pajulintu. Lapinkirvinen ilmoittautui ja vielä muutama metsäkirvinen. Palokärki oli saaressa paikallisena.

Haukoista aloitti varpushaukka puoli seitsemän jälkeen, kyyhkyjä muutti enää joitakin yksittäisiä. Vesilintuja näkyi pari parvea, joista toinen koskeloita. Pikkurastaat jatkoivat muuttoaan vielä aamunkin valkenemisen jälkeen, ja jostakin löytyi paikalliseksi lapinharakka. Juuri ennen seitsemää muutti ohi ensimmäinen naakkaparvi. Seitsemän maissa kyyhkyjäkin alkoi näkyä pikkuparvin vähän aiempaa enemmän, joukossa oli muun muassa 38 uuttukyyhkyn lajipuhdas parvi.

( uuttukyyhkyjä muutolla )

Muutto ei kuitenkaan yltynyt mitenkään massojen menoksi. Pieniä pikkulintuparvia kulki etelään tasaista tahtia, joukossa harvakseltaan päivälle uutta, kuten vaikkapa 80 tukkasotkan porukka ja määritetyt iso- ja tukkakoskelot. Paikallisiksi ilmoittautui jo toinen pajulintu, teeri ja kaksi hirveä. Vähän kahdeksan jälkeen muutti ohi seitsemän varpusen parvi, vähän myöhemmin kaksi pähkinähakkia liikehti hiljalleen saaren laitaa etelään. Pari närheäkin löytyi paikallisen oloisina. Kangaskiuru muutti luoteeseen puoli yhdeksän jälkeen, taas uusi tukkasotkaparvi ja vähän myöhemmin taas pari varpusta.

Yhdeksän jälkeen oli jo aika rauhallista, laitoin teeveden kiehumaan. Hiirihaukka muutti, vähän myöhemmin jo teetä juodessa kanahaukka ja pari varpushaukkaa sekä pikkutikka. Kymmenen jälkeen yli meni pari lapinsirkkua. Kello 10:28 saaren laitaa lentävä kanahaukka sai ilmaan edestään lehtokurpan joiden kisaa katselin kilometrin verran, vauhti oli tasaista mutta kurpan motivaatio kovempi joten vähä vähältä se sai hieman etumatkaa haukkaan. Hävitessään lounaaseen näytti kurppa jo olevan sen verran edellä että säilyisi hengissä. Samaan aikaan muutti yli päivän toinen kangaskiuru.

Puolilta päivin muutto oli jo hiipunut, harvakseltaan löytyi petolintuja, muutama vesilintuparvi jotka taisivat olla sotkia tai telkkiä. Jäi aikaa seurata paikallisia lintuja merellä ja saaressa. Haahkoja ui lähistöllä pari-kolmesataa, pilkkasiipiä ja koskeloita muutamia. Tiaisparvissa oli vain paikallista väkeä. Hirvi oli taas kallion alapuolella, mäellä kivitasku, uusi lapinharakka, taivaalla korppi. Buteoita ja varpushaukkoja muutti harvakseltaan, mukana muutama sinisuohaukka. Jossakin vaiheessa palokärkikin oli saanut seurakseen toisen yksilön. Peippolintuja oli muuttanut päivän mittaan vajaat neljätuhatta, niistä kolmasosa järripeippoja, loput tavallisia. Varismuutto loppui alkuunsa, vain 109 muuttajaa, niittykirvisiä sentään 376. päivän petolintusumma jäi 35 yksilöön. Sää oli koko päivän kolea, tuuli luoteesta, lämpöä maksimissaan viisi astetta. Horisontissa liikkui koilliseen matkaavia sadekuuroja jotka vaikuttivat lumensekaisilta. Illalla tuuli kääntyi lounaaseen mutta lämpö hiipui silti pariin asteeseen.

Puoliyöstä lähtien satoi vettä, jatkuvasti aamuun asti. Tuuli yltyi kovaksi ja puhalsi kaakosta. Herättyäni pakkasin tavarat ja teltan ja lähdin tienvarteen odottamaan Saloon menevää bussia. Kapustarinta oli jäänyt levolle eteläisen kallion huipun tuntumaan. Tiaisparvia pyöri ympäristössä mutta muuttoa ei ollut.

Saloon matkalla ei ollut kyyhkyjä, naakkoja, telkkiä ja paria (kyhmy)joutsenta mainittavampaa. Salossa Mököistenmäessä muutteli pihan ohi seitsemän kuusitiaisen parvi. Halikonlahdella pistäydyin vielä iltapäivällä. Suosirrejä oli yksitoista, suokukkoja kymmenen lietealtailla. Sinirintakin varoitteli.

Pajusirkkuja oli runsaasti altailla, noin kaksisataa. Lapinkirvisiä huomasin vielä seitsemän, lapinsirkkuja kaksi. Pikkusirrikin löytyi vielä. Mutta kiire oli jo bussiin joka veisi Helsinkiin, työviikko oli taas edessä.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CXXII

( nuoret suosirrit ovat tämän ajan muuttajia vaikka huippu on jo takana )

Vuoden 1978 syyskuista vihkoa lukiessani olen ihmetellyt ensi sivun muistilistaa: Sinol, purkinavaaja ja teltan päällysmuovi... Vihkoa lukiessani asiat alkoivat seljetä. Syyskuun 22. päivänä tulin taas iltapäivällä Saloon töiden jälkeen ja kävin pikavierailulla Halikonlahdella. Kahlaajia oli, muun muassa kuovi- ja pikkusirri viiden suosirrin seurana ja neljäkymmentä suokukkoa. Varpushaukkakoiras kävi hätistelemässä niitä lietealtailla ja vedenpuhdistusaltailla kierteli vielä nuori ruskosuohaukka. Viidenkymmenen niittykirvisen ja kymmenkunnan metsäkirvisen mukana oli vielä viitisen lapinkirvistä. Pajusirkkuja oli altailla jo 70, västäräkkejä kolmisenkymmentä. Sorsia oli altailla parisataa, niistä sata heinäsorsaa, viisikymmentä tavia, parikymmentä haapanaa ja lapasorsaa ja kymmenisen jouhisorsaa. Yksi mahdollinen heinätavikin oli kolmosaltaalla. Telkkiä oli kuusikymmentä, osa Viurilanlahden puolella, missä olivat kaikki viisitoista silkkiuikkuakin.

Käynti jäi lyhyeksi koska pakkasin rinkan ja retkitarpeet mukaan ja jatkoin varttia vaille iltaseitsemän kohti Kemiönsaaren eteläkärkeä, tarkemmin sanoen Lövön saarta. Perillä olin iltayhdeksältä, pilkkopimeässä kasasin pystyyn teltan ja kävin nukkumaan. Ennen kuin uni tuli, kuuntelin laulurastaan, punarinnan ja järripeipon ääniä, ne olivat yömuutolla.

( hiirihaukkapäivä )

Seuraavana aamuna 23.9. oli sitten muutontarkkailun aika. Aamukuudesta paikalla oli jo Lehdon Harry Turusta kavereineen, miekin sitten kun heräsin. Muutto oli ihan kelvollista, päivä kylläkin oli aika kolea. Lämpö nousi aamun parista asteesta päivän viiteen ja laski taas iltapuolella kolmeen. Tuuli puhalsi reippaasti pohjoisesta tai luoteesta, aamupuoli oli enimmäkseen pilvistä, illalla pilvipeite rakoili. Turkulaiset lähtivät kotiin päin puoli kolmen maissa, mie jatkoin siitä yksinään.

Kyyhkyjä muutti noin 1540, sepelien joukossa kaksi uuttukyyhkyä. Peippoja muutti yhteensä viisisataa, niistä sata järrejä. Niittykirvisiä meni noin kaksisataa, vihervarpusia 150. Rautiaisia meni kolmisenkymmentä ja saman verran käpylintuja. Kylmänpurkaus herätti pedot liikkeelle, 48 buteosta määrittyi 20 hiirihaukkaa ja viisi piekanaa, sinisuohaukkoja meni viisi, kolmesta pikkufalcosta yksi määrittyi ampuhaukaksi. Varpushaukkoja meni 19 ja kanahaukkoja kaksi. Kaikkiaan petolintuja näkyi 85 ja lisäksi yksi pöllökin ennen aamuyhdeksää. Määritetyt kurjet jäivät kahteen pikkuparveen, kolmas parvi oli niin kaukana ettei saanut selvää olivatko ne kurkia vai hanhia. Ainoa varma hanhi oli merihanhi.

Muutakin meni, lapinharakoita muutti kolme, korppeja kierteli tienoolla kuusi. Käpytikka ja palokärki olivat paikallisina, yksitoista haarapääskyä ja kuusi määrittämättä jäänyttä pääskyä muutti myös, aamulla meni mustaviklo, päivällä kapustarinta ja seitsemän muuta kurmitsaa, mahdollisesti tundrakurmitsaparvi. Variksia oli muutolla noin 70, rastaita parisataa. Hippiäisiä saarella pyöri kuutisenkymmentä, tali- ja sinitiaisia kymmenen kumpaakin lisänään kuusi hömötinttiä.

Ilta kului sitten ruokaa ja teetä keitellessä ja kun telttaan nukkumaan menin, kahdeksan aikaan pimenevässä yössä muutteli yli yksinäinen merihanhi lounaaseen.

***

( merihanhen menoa )

Lintuja vihoistani CI

( vilahdus varpushaukasta )

Syyskuu 1988 jatkui kahdentenakymmenentenäensimmäisenä päivänä käynnillä Iso-Huopalahdella, pari iltatuntia siihenkin meni. Sää oli entisellään, navakka länsituuuli häiritsi lintujen näkymistä.

Yksi varpushaukka muutteli vastatuuleen jätemäen yllä ja pari muuta lajikumppania oli jo päättänyt jäädä paikallisiksi. Haarapääskyjä risteili vielä 19 reitillä. Tuo luku teki niistä runsaimman lajin. Vihervarpusia näin kahdeksantoista, talitiaisia kymmenen. Lajimäärä jäi vain kahteenkymmeneen, yhden linnun lajeja olivat naakka, silkkiuikku, niittykirvinen, fasaani ja harakka. Tiltalttikin jäi yhteen määritykseen mutta määrittämättä jääneitä phyllareita oli sentään seitsemän lisää.

Seuraavana päivänä yritin jääräpäisesti uudestaan, pitihän sitä yrittää parempaa kun tuulikin oli nyt heikompaa lounaasta. Muuten oli edelleen koleaa, korkein lämpö oli kymmenen asteen korvilla ja öisin käytiin nollan tuntumassa.

Tosiaan, nyt sain esiin 29 lajia. Runsaimpina olivat varpunen (65), kottarainen (40) ja naakka (33 yksilöä). Kovin laadukas lajilista ei siis vieläkään ollut. Varpushaukkoja ei enää näkynyt mutta nyt yli lensi palokärki pohjoiseen päin. Rautiaisia huomasin nyt kaksitoista, eilen en yhtään. Lapinkirvisiäkin oli yhdeksän, eilen ei yhtään.

Vähälukuisemmassa päässä harvinaisimpia olivat pohjansirkku ja sinirinta. Muita yhden linnun lajeja tällä kertaa olivat hemppo, kalalokki ja eilinen silkkiuikku. Palattuani Martinlaaksoon ehdin sopivasti nähdä parinkymmenen variksen ja viidenkymmenen naakan saapuvan yöpymään koillisesta. Aurinko laskee näihin aikoihin nopeasti, siirrymme puoleksi vuodeksi pimeyden aikaan.

***

( siellä kähmii rautiainen )

Lintuja vihoistani C

( vaellussyksyinä näitä näkisi syyskuun lopulla paljon )

Vuonna 1988 syyskuu jatkui koleana. Yhdeksäntenätoista päivänä aamulla oli lämpötila nolla astetta kun töihin menin. Iltasella sitten kävin Petikon kuntolenkin kävelemässä.

Varpushaukan olin huomannut jo aamun työmatkalla. Petikon lenkin alussa parveilivat räkättirastaat, joukossa toistakymmentä punakylkirastastakin. Keltasirkkuja oli parvi pellon laidassa, vähän myöhemmin yli lensi seitsemän niittykirvisen parvi. Metsäosuudelta löytyivät laulurastaat, närhi ja koko joukko tiaisia ja hippiäisiä, vähän myöhemmin joukossa oli puukiipijäkin. Peippoja oli pikkuryhmissä pitkin matkaa, vihervarpusia myös. Kierroksen runsain oli kuitenkin räkätti, niitä näkyi lopulta 374. Peippoja laskin 46, keltasirkkuja 50. Tiaisista runsain oli talitintti 23 linnulla. Närhen lisäksi metsäkirvinen, kuusitiainen ja kiuru jäivät yhden linnun varaan. Vielä illalla kahdeksan maissa tein tunnin kävelyn koiran kanssa Martinlaaksossa mutta linnut olivat jo siihen aikaan hiljenneet.

Seuraavana päivänä (20.9.1988) tein saman kierroksen uudestaan töiden jälkeen iltasella. Lämpöä oli kymmenkunta astetta, vähän länsituulta ja taivaalla runsaasti pilveä. Räkättejä oli enää 120, peippoja nyt 189, keltasirkkuja 22. Hippiäisten määrä oli noussut yhdeksääntoista, talitiaisten laskenut kahteentoista. Yksittäishavaintoja tuli punarinnasta, sinitiaisesta, punakylkirastaasta ja töyhtötiaisesta sekä eiliseen tapaan kuusitiaisesta ja närhestä. Kylmä oli alkanut tyhjentää metsää linnuista.

***

( eikä tainnut kuusitiaisiakaan vaeltaa, Petikon metsässä ne asuivat usein miun pöntöissäni )

Viisi vuosikymmentä sitten LXXXIV

( jonakin päivänä urpiaiset taas tulevat )

Syksyllä 1968 koulu alkoi viedä verojaan, syyskuun kahdeksantenatoista ehdin pienelle retkelle Halikonlahdelle, mutta muistiinpanoja siitä tein vain kolmesta lajista: järripeipon huomasin, nuori pikkulepinkäinen päivysti Joensuun tien varressa ja 300-400 heinäsorsan joukossa oli yksi puolialbiino yksilö, se uloimmalla vedenpuhdistusaltaalla.

Paremmin dokumentoitu on retkeni 21.9.minkä aluksi tein parin tunnin kierroksen Halikonlahdella ja loput neljä tuntia kulutin taas Ilmusmäen kolmiomittaustornissa ja lähistöllä. Lämpöä oli enää kymmenkunta astetta, tuuli kohtalaista kaakosta, taivas aluksi puoliksi pilvessä, lopulta täysin harmaan altostratuksen peitossa.

Pohjoisesta oli tullut pari uutta lajia, Halikonlahdella muutti syksyn ensimmäinen urpiainen ja kakkosaltaassa ui kolmen lapasotkan porukka. Muuten tänäänkin päivälleen viisi vuosikymmentä myöhemmin oli syksyn ensimmäinen lapasotka tällä kertaa Helsingin Vanhankaupunginlahdella.

( näitä riittää vielä pitkään )

Halikonlahdella oli edelleen puolialbiino heinäsorsa, nyt viidensadan tavallisen joukossa. Punasotkia altailla oli kymmenen, jouhisorsia viisi. Sepelkyyhkyt olivat muuttamassa maasta, päivän mittaan niitä näkyi viisisataa, uuttukyyhkyjä kymmenkunta. Lahdella oli tuulihaukka ainoana petolintuna, pikkulinnuista olen muistiin lahdelta kirjannut sinitiaisia Viurilanlahden ruoikossa sekä kivi- ja pensastaskun Vuohensaaren tien varresta. Harmaahaikara lähti Viurilanlahden lietteeltä länteen kai minua karkuun. Kahlaajia oli vielä, suokukkoja parikymmentä ja taivaanvuohia viitisen. Ne eivät yllättäneet mutta myöhäinen vesipääsky kakkosaltaassa kyllä oli odottamaton. Viisi nuorta suosirriä oli Viurilanlahdella, niiden seurassa myöhäinen lapinsirri. Kolmosaltaan laidan liro oli siipirikko, se ei lähtisi täältä minnekään.

Ilmusmäellä ei juuri muuttoa ollut, kaksi nuorta kanahaukkaa puolen tunnin välein lounaaseen ja yksi pikkufalco samaan suuntaan. Pari käpytikkaa oli Ilmusmäen huipun männyissä, kulorastaita myös kaksi. Tiltaltti lauloi ja närhiä rääkyi reunametsässä. Pikkulinnuista mukavimpia olivat kolme kangaskiurua, mahtoivatko olla paikalla pesineitä tai syntyneitä vai muuttajia. Järrit olivat ainakin muuttajia, niitä huomasin kymmenkunta. Viisitoista haarapääskyä olivat myös menossa etelään. Metsäkirvisiä oli vielä kymmenisen, niittykirvisiä puolet vähemmän. Vielä määritin mielestäni pajulinnukin, taisi olla äänimääritys joten mikähän lie ollut. Vihervarpunen oli liikkujista lukuisin, noin sata kirjasin niitä.

***

( metsäkirviset vähenevät, niittykirviset yleistyvät näinä päivinä )

Lisää kalastajia

Vanhankaupunginlahdella on kuvattu jalohaikaroiden lisäksi myös muita kalastajia.

 Uivelo on ollut siitä tavoitelluimmasta päästä,

 ei ole tavallista tavata sitä tutkimassa liikettä pinnan alla,

varmistelemassa havaintoa siitä mitä siellä liikkuu,

 nähdä sen nostavan saalista pintaan,

 kääntelevän sitä nokassaan

 ja todeta sen nielevän ihan mittavan kokoisen

 kalan sisuksiinsa.

Eikä nälkä vielä tuolla lähtenyt. Se taisi lopulta hoidella ainakin viisi vaihtelevan kokoista kalaa mahaansa ennen kuin siirtyi muualle kaiketi lepäilemään.

Uudistulokkaiden touhuja

Tämä on taas ollut uusi jalohaikaroiden ennätysvuosi.

Ensimmäiset pesinnät Suomessa on todettu, toinen onnistuikin, ja Vantaallakin huomasin ensi kertaa lajin, Pitkäjärven lintutornin edustalla se on tullut vastaan nyt jo kahdesti.

Suuriakin porukoita on ollut, läheisellä Espoon Matalajärvellä olen nähnyt enimmillään kahdeksan, Helsingin Vanhankaupunginlahdella seitsemän lintua. Tuossa yksi laskeutuu juuri Pornaistenniemen kuvauskojun eteen.

Kojusta katsellen laskeutuminen näytti varmaan tällaiselta, tämän otin just siltä paikalta keskiviikkona ison kamerankäyttäjäporukan takaa...

Telineet alas ja kohta etsimään  evästä.

 Jotakin on selvästi tähtäimessä...

 eikä iskua tarvitse kauaa odotella,

 jotakin nokassa näyttäisi olevan,

 sinttihän siinä eikä se kauaa ihmetellyt ennen katoamistaan haikaran vatsaan.

Ja ei kun etsimään seuraavaa. Kyllä se tuntui saalista saavan aina parin minuutin välein, kalat joita se pyydysti olivat vain kovin pikkuisia sinttejä. Niitä olen sen huomannut aiemminkin saalistavan.