Lintuja vihoistani CII

Syyskuu 1988 oli edennyt vuoden pimeämmälle puoliskolle. 23.9. oli samanlainen perussyksyinen keli kuin nytkin. Aamun yhdeksän astetta kasvoivat kolmeentoista iltasella. Pilvistä oli ja tihkuista, lounaistuuli navakkaa muttei yhtä myrskyistä kuin nyt täällä. Petikon kuntolenkillä kävin taas iltasella töiden jälkeen.

Linnut olivat vihon mukaan kovin vähissä. Räkätti oli yleisin, 62 lintua, kaikki jo alkuosuudella. Punakylkirastaita näkyi samoilla tienoilla 25. Seuraavaksi eniten oli talitiaisia, niitä sentään pitkin koko reittiä. Koko lajimäärä jäi kahdeksaantoista, yhden osuman ihmeitä olivat tikli, niittykirvinen, metsäkirvinen, hömö- ja sinitintti, varis sekä käpytikka.

Seuraavana päivänä (24.9.) sama harmaus jatkui, tihku vaihtui ajoittain kunnon sateeksi. Tuulikin oli ehkä vähän yltynyt. Petikossa kävelin nytkin pari tuntia puolenpäivän aikaan. Lintuja näkyi hyvin vähän. Yltyvä tuuli ja sade tekivät kierroksesta todella tyhjän.

Muutama hippiäinen, talitiainen, räkätti ja peippo löytyi metsästä. Enemmän lintuja oli vain Vehkalammin ympäristössä, kuusikymmentä heinäsorsaa, 90 peippoa, vähemmän räkättejä ja keltasirkkuja ja pari uutta talitiaista. Todellinen välipäivä tämä oli.

Seuraavana päivänä yritin sitten onneani taas Iso-Huopalahden kiertokäynnillä. Aamulla oli kaksitoista astetta, siis aika lämmintä, tuuli vaimenevaa lännestä, pilvistä ja tihkua yhä vain. Yhdeksän maissa selkeni, pilvipeite alkoi rakoilla ja sade muuttui kuurottaiseksi.

Paremmin siellä lintuja näki vaikkei 27 lajia mikään kova tulos ollutkaan. Runsaimpana lintuna sielläkin räkättirastas 144 linnulla, seuraavana heinäsorsa 123 yksilöllä. Niittykirvisiä oli 29, punakylkirastaita 27 ja naakkoja 26. Yhden linnun lajeja täällä oli nokkavarpunen, Talin laidalla, kalasääski lahden yllä, merilokki ja tavi myös lahdella. Kivitasku oli myös lajinsa ainoa, kahteen yksilöön ylsivät muun muassa sinirinta ja lapinkirvinen. Jouhisorsia oli muutolta tulleina kuusitoista yksilöä.

***

( jouhisorsia lepotauolla )