( vilahdus varpushaukasta )
Syyskuu 1988 jatkui
kahdentenakymmenentenäensimmäisenä päivänä käynnillä
Iso-Huopalahdella, pari iltatuntia siihenkin meni. Sää oli
entisellään, navakka länsituuuli häiritsi lintujen näkymistä.
Yksi varpushaukka muutteli vastatuuleen
jätemäen yllä ja pari muuta lajikumppania oli jo päättänyt
jäädä paikallisiksi. Haarapääskyjä risteili vielä 19 reitillä.
Tuo luku teki niistä runsaimman lajin. Vihervarpusia näin
kahdeksantoista, talitiaisia kymmenen. Lajimäärä jäi vain
kahteenkymmeneen, yhden linnun lajeja olivat naakka, silkkiuikku,
niittykirvinen, fasaani ja harakka. Tiltalttikin jäi yhteen
määritykseen mutta määrittämättä jääneitä phyllareita oli
sentään seitsemän lisää.
Seuraavana päivänä yritin
jääräpäisesti uudestaan, pitihän sitä yrittää parempaa kun
tuulikin oli nyt heikompaa lounaasta. Muuten oli edelleen koleaa,
korkein lämpö oli kymmenen asteen korvilla ja öisin käytiin
nollan tuntumassa.
Tosiaan, nyt sain esiin 29 lajia.
Runsaimpina olivat varpunen (65), kottarainen (40) ja naakka (33
yksilöä). Kovin laadukas lajilista ei siis vieläkään ollut.
Varpushaukkoja ei enää näkynyt mutta nyt yli lensi palokärki
pohjoiseen päin. Rautiaisia huomasin nyt kaksitoista, eilen en
yhtään. Lapinkirvisiäkin oli yhdeksän, eilen ei yhtään.
Vähälukuisemmassa päässä
harvinaisimpia olivat pohjansirkku ja sinirinta. Muita yhden linnun
lajeja tällä kertaa olivat hemppo, kalalokki ja eilinen
silkkiuikku. Palattuani Martinlaaksoon ehdin sopivasti nähdä
parinkymmenen variksen ja viidenkymmenen naakan saapuvan yöpymään
koillisesta. Aurinko laskee näihin aikoihin nopeasti, siirrymme
puoleksi vuodeksi pimeyden aikaan.
***
( siellä kähmii rautiainen )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.