Lintuja vihoistani C

( vaellussyksyinä näitä näkisi syyskuun lopulla paljon )

Vuonna 1988 syyskuu jatkui koleana. Yhdeksäntenätoista päivänä aamulla oli lämpötila nolla astetta kun töihin menin. Iltasella sitten kävin Petikon kuntolenkin kävelemässä.

Varpushaukan olin huomannut jo aamun työmatkalla. Petikon lenkin alussa parveilivat räkättirastaat, joukossa toistakymmentä punakylkirastastakin. Keltasirkkuja oli parvi pellon laidassa, vähän myöhemmin yli lensi seitsemän niittykirvisen parvi. Metsäosuudelta löytyivät laulurastaat, närhi ja koko joukko tiaisia ja hippiäisiä, vähän myöhemmin joukossa oli puukiipijäkin. Peippoja oli pikkuryhmissä pitkin matkaa, vihervarpusia myös. Kierroksen runsain oli kuitenkin räkätti, niitä näkyi lopulta 374. Peippoja laskin 46, keltasirkkuja 50. Tiaisista runsain oli talitintti 23 linnulla. Närhen lisäksi metsäkirvinen, kuusitiainen ja kiuru jäivät yhden linnun varaan. Vielä illalla kahdeksan maissa tein tunnin kävelyn koiran kanssa Martinlaaksossa mutta linnut olivat jo siihen aikaan hiljenneet.

Seuraavana päivänä (20.9.1988) tein saman kierroksen uudestaan töiden jälkeen iltasella. Lämpöä oli kymmenkunta astetta, vähän länsituulta ja taivaalla runsaasti pilveä. Räkättejä oli enää 120, peippoja nyt 189, keltasirkkuja 22. Hippiäisten määrä oli noussut yhdeksääntoista, talitiaisten laskenut kahteentoista. Yksittäishavaintoja tuli punarinnasta, sinitiaisesta, punakylkirastaasta ja töyhtötiaisesta sekä eiliseen tapaan kuusitiaisesta ja närhestä. Kylmä oli alkanut tyhjentää metsää linnuista.

***

( eikä tainnut kuusitiaisiakaan vaeltaa, Petikon metsässä ne asuivat usein miun pöntöissäni )