Viisi vuosikymmentä sitten LIX

Huhtikuu 1968 oli loppumassa. Lauantaina 27. päivänä ehdin taas iltapäivällä käymään Halikonlahdella. Lämpöä oli kymmenen astetta, pilviä puolet taivaan alasta ja tuuli lännessä. Kalasääski oli taas lahdella kalassa, rantasipi nyt Vuohensaaressa. Haapanoita oli parin verran, selkälokkeja neljä. Keväälle uutena lajina oli jo aamun lehtilenkillä tullut vastaan tiltaltti Ilomäessä. Päivän lajimäärä jäi neljäänkymmeneenyhteen.

Sunnuntaina 28.4. olin ulkona yli seitsemän tuntia. Lämpötila nousi jo viiteentoista asteeseen, tuuli oli vaimentunut, taivas lähes pilvetön. Kierroksen tein Halikonlahdelle, myös Vuohensaaressa ja Viurilanlahdella kävin.

Tiltaltteja oli nyt jo kolme. Vuohensaaressa oli käpylintukoiras, harmaapäätikkakin kuikutti taas, sinitiainen ja hippiäinen lauloivat ja palokärki rummutteli. Teerien soidinta kuului vastarannalta mutta muuttoa ei kärjessä näkynyt.

Muuttoa oli ollut koska näin keväälle uusina pikkutyllin altailla, suokukkoja viisitoista, sekä altailla että Viurilanlahdella, ja vielä 60 kapustarintaa Katkiluodon pelloilla. Aamun lehtilenkillä oli ylitseni muuttanut jo viisi metsähanhea, altailla haapanoiden määrä oli kasvanut kolmeenkymmeneen. Rantasipejäkin oli jo viisi. Päivän lajimäärä oli vuoden toistaiseksi paras eli 54.

Maanantaina 29.4. merkitsin muistiin lintuja vain aamun lehdenjakolenkiltä, 27 lajia sieltäkin löytyi ja peräti kaksi uutta lajia keväälle. Pajulintu lauloi Kirkonmäellä, samoin tiltaltti. Toinen keväälle uusi oli leppälintu joka lauloi Vähäjokirannassa. Kirkonmäen yli lensi mielestäni myös tilhi koilliseen.

Huhtikuun viimeisenä tein taas iltapäiväkierroksen Halikonlahdella, Vuohensaaressa ja Viurilanlahden puolella. Viidentoista asteen lämpö, lounaistuuli ja lähes pilvetön taivas olivat suosineet lintujen muuttoa ja taas huomasin muutaman keväälle uuden. Keltavästäräkkejä oli vedenpuhdistusaltailla jo kaksi tai kolme, käenpiika piipitteli aamulla Kirkonmäellä ja altailla olivat myös ensimmäiset lirot.

Katkiluodon pelloilla kapustarintojen määrä oli noussut sataan. Samaiseen sataan nousivat huhtikuun viimeisenä myös tuona vuonna näkemäni lintulajit.

***

Lintuja vihoistani LVI

( kyhmyjoutsenet pitivät jo tiukasti puoliaan reviireillään )

Vuonna 1988 taisi olla vanhoja lomia käyttämättä viikon verran, joten vietin rästit pois huhtikuun lopussa. Edellisen viikonlopun retkellä iskenyt flunssa oli hellittänyt joten lauantaina 23.4. aamukuudelta lähdin kohti Jurmoa.

Keli ei suuria lupaillut, pari astetta pakkasta oli lähtiessä ja yhdentoista aikaan Pärnäisissä oli edelleen vain pari astetta lämmintä, toki pilvetöntä ja näkyvyys mainio. Tuuli vain oli kovaa, toistakymmentä metriä koillisesta joten se ei ainakaan kevättä ennustanut.

Aneriolla oli 27 laulujoutsenen parvi pohjoisrannan sulassa. Halikonlahden kautta pistäydyin, siellä oli myös kolme laulujoutsenta ja kahdeksan kanadanhanhea, yli lensi 13 metsähanhea. Harmaasorsapari oli saapunut altaille, samoin uivelonaaras. Viurilanlahden puolella oli lisää vesilintuja ja naurulokit olivat tulleet pesimään. Vänskän Veijon luona Nauvon Käldingessä ehdin käydä moikkaamassa vielä ennen laivan lähtöä.

Merimatka oli tuulinen, vain pari hiirihaukkaa oli mainittavampaa, Jurmon kiven ohi mentiin varttia yli kahden ja asemalla olin kolmelta. Tuuli oli yhä 12 metrin tehoista koillista, lämpöä se kaksi astetta.

Saaren länsipäähän lähdin myötätuulessa, menomatkalla sinne näin jo ristisorsaparin ja mustakurkku-uikkuja etelärannassa ja nokkavarpusen männikön suojanpuolen laidassa. Kahlaajakierroksella löysin tyllejä, meriharakoita, hyyppiä, suosirrejä, jokusen kapustarinnan ja valkoviklon. Mereltä etelästä taisteli saarelle kovassa vastatuulessa yksinäinen kurki joka jäi vetämään henkeä Järvelle. Välillä se väisteli minua mutta palasi pian takaisin, mieli ei tehnyt jatkaa matkaa mantereelle. Kivitaskuja näkyi muutamia, luotokirvisparikin tuulensuojassa Järvikannaksella, vedessä taas ristisorsia ja myös muutama jouhisorsa. Iltayhdeksältä lämpö oli taas pudonnut nollaan, tuuli yhä kovaa eikä luvassa muutosta.

Seuraavana aamuna aloitin samalla tavalla. Männikköön oli pudonnut varpushaukka odottelemaan tuulen laantumista, vähän oli rastaita, peippoja ja järrejä, parikymmentä mustavaristakin ja Järvellä yhä eilinen kurki.

Eteläsataman ympäristössä oli eilistä lajistoa, suosirrejä ja mustakurkku-uikkuja neljä kumpiakin, uutena lajina pikkukuovi muutti itään tavallisen kuovin kanssa. Länsireitille saavuin kymmeneltä, lajisto oli eilistä sielläkin, vain yksilömäärältään niukempaa. Luotokirviset olivat menneet saarelleen, jouhisorsista oli paikalla vain yksi.

Iltapäivän aluksi kiertelin saaren keskiosia. Laulurastaita, punarintoja ja niittykirvisiä nousi eniten ilmaan nummelta, yli muutti taas yksi kuovi ja myös nuorehko merikotka joka tovin ajan innostui jahtaamaan muuatta jänistä, tuloksetta. Itäreitin kiersin ennen iltaneljää. Pari pilkkasiipeä ja mustakurkku-uikkua oli Itäsantojenkin edustalla, kahlaajat paikallista pesimälajistoa. Ampuhaukkanaaras kierteli Grundvikissa ja kaakkoiskallion reunasta löysin toisvuotiaan sepelrastaskoiraan. Suuren lohkareen suojassa pääsin lähestymään sitä kahdentoista metrin päähän.

Kaikkiaan ensimmäinen täysi retkipäivä Jurmossa tuotti 65 lajia, edellisen iltapäivän tulos oli 50. Iltasella huomasin vielä ampuhaukkakoiraankin, nyt männikön laidassa kylän nurkilla.

Kahdeskymmenesviides päivä alkoi kylmänä, neljä astetta pakkasta aamuviiden aikaan ja tuuli pohjoisesta toistakymmentä metriä sekunnissa, lumikuurojakin tuli ajoittain ja maassa oli ohut valkea kerros. Tyypillinen maanantai...

Ensimmäiset merkintäni olivat lehtokurpista ja taivaanvuohista, seuraava pulmusesta kylällä. Aamun edetessä lintuja alkoi näkyä enemmänkin, pari peukaloista ja hippiäistä männikössä, mustavariksia ja sepelkyyhkyjä kylällä ja edempänä kaikki tutut linnut niityltä ja rannoilta sekä merestä. Länsireitillä oli miulle uusi laji keväälle, lapinsirkku. Ristisorsia oli viisi, jouhisorsia kaksi, länsiriutan lähisaarilla kaksitoista merihanhea.

Saaren sisäosissa kävelin puolipäivän kahta puolta. Mitään pakomuuton tapaista ei tämä takatalvi aiheuttanut, paikalliset linnut olivat jo tiukasti reviireillään. Rautiaisia löytyi katajikoista seitsemän, aamulla männikössä niitä oli ollut viisi. Kolmenkymmenenviiden kuovin parvi muutti takatalvesta huolimatta koilliseen. Mustakurkku-uikkuja oli vielä, härkälintuja myös kaksi, ne keväälleni ensimmäiset.

Iltapuolella ehdin käydä vielä itäreitinkin laskemassa. Punarinnat olivat runsaimmat rannassa, haahkat meressä. Kaikkiaan päivän mittaan huomasin 67 lajia vaikka lämpö pysyi koko päivän pakkasella ja satanut lumi siten maassa. Kova pohjoistuuli sentään heikentyi vähän, luoteeseen kääntyessään. Maanantai-ilmiöksi on laskettava myös Olli Vesikon saapuminen saareen ja asemalle. Muistin tyypin 80-luvun alun retkistäni Jurmoon enkä oikein tyylistään tykännyt.

***

Viisi vuosikymmentä sitten LVIII

( siitähän tuli monipäiväinen vieras )

Huhtikuu 1968 jatkui työn ja koulun täyttämänä, silti joka päivältä löytyi aikaa linturetkellekin. 23.4. olin Halikonlahden ja Vuohensaaren maisemissa neljä tuntia iltapuolella. Haarapääskyjä oli kolme vedenpuhdistusaltailla, lahdella lisäksi metsäviklo ja neljä selkälokkia sekä harmaapäätikka Vuohensaaressa. Vuodelle uutena lajina löytyi sinisuohaukka, sekä koiras että naaras kiertelivät Viurilanlahden puolella. Ajanpuutteen huomaa siitä että muistiinpanoni lyhenevät, tältä päivältä en merkinnyt ylös säätietoja enkä muitakaan näkemiäni lintuja vaikka lajimääräksi olen kirjannut 47. Ilta kai kului läksyjä tehden...

Seuraavana päivänä 24.4. tein samoille tienoille nyt runsaan kahden tunnin käynnin, lämpöä oli kahdeksan astetta, tuuli lännessä ja pilvipeite hajosi illan myötä lähes kokonaan. Lajeja olen merkinnyt nähdyiksi viisikymmentä.

Muistiin merkitsin petolintuja, kaksi tuulihaukkaa altailta, joku suohaukka Viurilanlahden puolella, ehkä eilinen sinisuonaaras. Kaksi kalasääskeäkin kävi evästä hakemassa lahdelta. Keväälle uutena lenteli altailla rantasipi, metsäviklokin oli paikalla, samoin neljä punajalkavikloa, ne jo pesiviä. Kaupungin yli lensi päivemmällä kahdeksan hanhen aura.

Seuraavana aamuna oli aikaa käydä retkellä heti lehdenjakolenkin päälle. Edelleen lämpöä oli kahdeksan astetta (8,5 jos tarkkoja ollaan), tuuli lännessä ja taivas lähes pilvetön.

Sinisuohaukkanaaras kävi nyt Salon puolella Halikonjokea mutta lensi pian takaisin Viurilanlahden pelloille, kevään toinen nuolihaukkani oli tullut Vuohensaareen. Vedenpuhdistusaltailla oli paitsi taas uivelopari, myös kevään ensimmäinen heinätavipari. Valkoviklot pitivät ääntä Salonjoen suiston eteläpuolen niityllä. Päivän lajimääräksi olen laskenut 49.

Seuraavana päivänä 26.4. oli sitten sen verran ilmeisesti koulukiireitä etten ehtinyt retkelle lainkaan. Edellisestä välipäivästä olikin jo aikaa. Vuoden mittaan näkemäni lajimäärä oli noussut jo lukemaan 91. Vaikken pinnoja kerännytkään, alkoi sadan lajin saavuttaminen ennen vappua näyttää ihan realistiselta, kunhan nuo työt ja koulut eivät haittaisi harrastamista...

***

( aina mukava nähdä näitä )

Heti töihin

 Peipon saapumisesta pitäisi olla vielä puoli kuuta kesään mutta tulijat eivät viivyttele.

 Tämän naaraan huomasin tässä keräilemässä kuivaa heinää lähes jalkojeni juuressa eilen kävellessäni metsänlaitaa.

Kun nokka oli täynnä tavaraa lintu nousi viereiseen puuhun 

ei tällä kertaa koivun oksaan korkealle vaan lepän oksanhaaraan kolmen metrin korkeuteen.

Siihen oli muotoutunut jo aika lailla valmiin näköinen pesä, mutta hyvin se oli piilossa kun juuri ohi tullessani en ollut sitä huomannut. 

Vähän pesämaljassa pyörittyään naaras lähti etsimään lisää sisustustarvikkeita.

Tuossa peipponaaras hautoo edellisvuotisessa pesässään lähellä samaa paikkaa. Sillä kertaa pesintä ei kuitenkaan onnistunut, miten käynee tällä kertaa...

Maanantaina iltapäivällä

... kiersin Espoon lintuvesiä ja kotiin lähtiessäni Matalajärven tornilta puutarhakoulun puiston läpi yllätyin

kun edestäni lähti lentoon kumman kirjava lintu.

Mustarastaaksi sen heti tunsin, mutta olipa kovin oudon näköinen.

Lentäessä sen pyrstö oli puoliksi valkea, siivillä valkeaa ja kun se istui risukon suojaan näkyi että valkeaa sillä oli pitkin ruumistakin, tosin lähinnä yksittäisin höyhenin ja sulin, ilman selvää kuviointia.

Kiertelin puskaa etsien aukkoa josta saisin jonkun esteettömän kuvan,

Ihan sellaista ei löytynyt, mutta tuostakin huomaa että valkeaa on pyrstössä irtosulan verran, samoin toisessa siivessä.

Lintu lähti pian edemmäs ohikulkijan häiritsemänä, mutta nousi korkeammalle puuhun ja ryhtyi laulamaan, laulu oli aivan kelvollista mustarastaan musiikkia.

Joskus aiemminkin olen nähnyt näitä osittain valkeita mustarastaita, eräskin tulee mieleen, oli erittäin paljon sepelrastaan näköinen valkeine kurkkulaikkuineen, mutta siinäkin oli tarkemmin katsoen näitä irrallisia valkeita höyheniä pitkin päätä ja vartaloa.

Neljä vuosikymmentä sitten LXXXI

( voisi olla muuttajakin )

Neljä vuosikymmentä sitten 22.4.1978 oli yhteismuutontarkkailupäivä. Miekin olin tullut edellisiltana Helsingistä Saloon bussilla ja aamuneljältä lähdimme sitten Lähteenojan Jarin ja Laihon Ilkan kanssa kohti Särkisaloa Falkbergin rantakalliolle toiveissamme nähdä paljon muuttavia lintuja.

Sää oli meitä vastaan, lähtiessä oli aste lämmintä, tyyntä ja pilvet ulottuivat maahan asti eli tiukassa sumussa näkyvyyttä oli parisataa metriä. No, varttia yli viideltä olimme kiivenneet kallion päälle eikä siitä kunnolla alla olevaa rantaa nähnyt. Ekan vartin ainoa havainto oli vierestä länteen pyrähtänyt sepelkyyhky, seuraavan vartin aikana huomasimme peipon, tiklin,kalalokin, pari räkättiä, kottaraisen ja kuovin muutolla. Paikallisia lintuja huomattiin sumusta huolimatta, korppi kuului, puukiipijä lauloi, teeret pulisivat ja pari rautiaista lauloi mäen eri puolilla.

Tyyntä jatkui lähelle kahdeksaa ja tuulen viritessä alkoi sumukin hellittää. Sääksi muutti vierestä jo ennen kello seitsemää, muuten lajisto oli pitkälti samaa kuin alussakin, telkät ja lokit siihen lisänä. Kahdeksan jälkeen alkoi havaintolista pidetä nopeasti kun pikkulintujakin huomasi jo kauempaa, tosin monen perässä oli vieläkin merkintä äänihavainnosta. Varttia vaille yhdeksän Jari lähti kalliolta, muistaakseni kunnostamaan venettä, olikohan se Förbyn tai Teijon telakalla...

Yhdeksän tietämillä sää oli parantunut jo oleellisesti, näkyvyys venähtänyt kilometriin, tuuli edelleen kuin pierun tuulahdus kuten Ilkka näkyy vihkooni sitä luonnehtineen. Yhdeksän jälkeen muutti ohi ilmeisesti kaksi joutsentakin, ne eivät erottuneet sumusta, sen verran kauempaa ne lensivät. Harmaapäätikka soidinteli takametsässä, edustalta mereltä kuului silkkiuikkujen soidintelua. Lähellä puoli kymmentä näkyi jo sen verran että taivaalta huomasimme kaksi lentokonetta menossa länteen.

Metsäkirvinen yritti laulaa lähistöllä, olisiko muutolta pysähtynyt, peippoja, rastaita ja västäräkkejä muutti pääasiassa yksitellen pohjoiseen. Ennen kymmentä näkyvyys ylsi jo Särkisalon sillalle, taivaalla näkyi taas kaksi lentokonetta, alempana selkälokki, vesilintuja ja töyhtöhyyppä muutolla pohjoiseen. Kymmenen jälkeen lensi kallion editse ensimmäinen kolmen haahkan parvi ja myöhemmin muutama isokoskeloryhmä. Tiltaltti löytyi paikallisena, samoin närhi. Vähän ennen yhtätoista tiltaltti liikkui staijikallion editse länteen puita pitkin. Puolilta päivin ohi meni muutama kuoviryhmä ja yksittäinen, sekä neljän merilokin joukko. Kalasääski näkyi taas, tällä kertaa ilmeisesti saalista etsivä, toinen varttia myöhemmin länteen menossa.

Iltapäivän puolella näkyi seitsemän metsähanhen ryhmä muutolla koilliseen, kyhmyjoutsen lensi samaan suuntaan, samoin lisää isoja lokkeja ja hiirihaukkakin, se pohjoiseen. Kanahaukka heräsi soidintelemaan lähimetsästä, siitä ja sen kaverista tehtiin sitten useampikin havainto iltapäivän aikana. Lentokoneita oli huomattu vähän väliä, menossa länteen, nyt huomattiin ensimmäinen menossa itään. Muutontarkkailua jatkoimme varttia vaille kolmeen asti, lämpö oli noussut yhteentoista asteeseen, taivas oli ohuen yläpilven peitossa ja tuuli heikkoa luoteesta.

Palasimme Teijon kautta Saloon, Teijolla oli kaksi paria kanadanhanhia pesäpuuhissa, Halikonlahdella jouhisorsaparvi, kuoveja sielläkin ja yli muutti tylli koilliseen. Joensuun pelloilla oli sata sepelkyyhkyä, yksinäinen kurki kaarteli tuulen viemänä kaakkoon.

Kaikkiaan tarkkailussa huomasimme muuttavina ainakin 41 eli lajia ja 519 lintua tulos oli siis vaatimaton mutta säälle ei nyt voinut mitään. Lisänä laskimme 14 lentokonetta ja tusinan verran paikallisia lajeja. Eniten muutti peippoja, 94, ja västäräkkejä, 49. Särkisalolaisina erikoisuuksina haahkoja muutti yksitoista noin kolmenkymmenen paikallisen lisänä. Kalliolla oli ollut lähiaikoina myös huuhkaja, sen ulostusläikkä löytyi jyrkänteen päältä männyn juurelta.

***

Viisi vuosikymmentä sitten LVII

( seitsemäntoista laulujoutsenen parvi oli tuohon aikaan poikkeuksellisen suuri )

Kevät 1968 jatkui 19.4. työn ja koulun merkeissä, illalla ehdin käydä retkellä Halikonlahdella ja Viurilanlahdella. Kymmenkunta astetta lämmintä oli illallakin, tyyntä ja lähes pilvetöntä.

Jo aamulla oli keskustan yli muuttanut seitsemäntoista joutsenen parvi. Kottaraisia kerääntyi illan mittaan lahdelle yöpymään pari, kolmetuhatta. Altaiden yllä ehti käydä kalasääski onneaan koittamassa kahteenkin kertaan, suopöllö lepäili altaiden penkalla. Kevään ensimmäinen punajalkaviklo oli altailla neljän metsäviklon lisäksi, Viurilanlahden puolelta löytyi kivitasku, sekin kevään ensimmäinen. Viurilan kartanon tiellä oli teerikukko, ehkä kiviä syömässä.

Seuraavana päivänä 20.4. tein samoille tienoille kolmen tunnin iltalenkin. Taivas oli vetäytynyt pilveen ja tuuli lounaasta virinnyt, muuten oli vähän kuin edellisenäkin päivänä.

Tämän päivän erikoinen oli sen kevään ensimmäinen haarapääskyni. Sen lisäksi altailla oli kahdeksan jouhisorsaa, pari lapasorsaa ja pari tuulihaukkaa. Punajalkakin oli yhä paikalla ja yli lensi tusinan kurjen parvi luoteeseen.

Seuraavana päivänä 21.4. oli taas aikaa aamulenkille. Lähdin lehdenjaon jälkeen taas Halikonlahdelle ja Vuohensaareen ja lähes kahdeksantuntisen keikan jälkeen palasin iltakahdeksi kotiin. Lämpö nousi aamun kuudesta kolmeentoista, tuuli pysytteli etelässä ja pivipeitteessä oli neljänneksen verran rakoja auringolle.

Haarapääsky lenteli yhä altailla, uusi kivitasku oli Vuohensaarentiellä. Vesilintuja lenteli lahdella paljon, ilmeisesti muuttoa oli ollut. Koskeloita kierteli toistasataa, jouhisorsia ja haapanoita parikymmentä kumpiakin, altailla oli hieno uivelopari. Se lensi jonkin ajan kuluttua Vuohensaaren lähistölle. Yksinäinen metsähanhi muutti altaiden yli pohjoiseen.

Punajalkaviklojen määrä oli kasvanut kolmeen, metsäviklojen pudonnut yhteen.

Kahdentenakymmenentenätoisena päivänä tulin heti aamusta Halikonlahdelle vaikka maisema oli vahvan sumun peitossa. Altaiden penkkaa kävellessä ihmettelin outoa ääntä ja lähes välittömästi huomasin minua vastaan lentävän suuren tumman hanhen. Se jäi paikalliseksi kakkosaltaaseen ja penkan suojassa onnistuin lähestymään sen tuntumaan. Se olikin elämäni ensimmäinen kanadanhanhi. Vähän ajan päästä altaille tuli myös Liikon Jorma ja hänellä oli kamera mukanaan. Lintu lähti pian lentoon ja hävisi sumuun.

Myöhemmin kävi ilmi että tämä lintu oli ollut paikalla jo 19.4. silloin 17 laulu- ja neljän kyhmyjoutsenen seurassa. Tuo seitsemäntoista joutsenen jono oli lähtenyt muuttamaan kaupungin yli ja sen olin mie sitten siellä nähnyt. Tuon yhdeksännentoista päivän löydön oli tehnyt Lähteenojan Jari jota en silloin vielä tuntenut, mutta hän oli samalla luokalla Karhumäen Juhanin kanssa mistä tieto miulle tuli taas Jussin veljen Heikin kautta. Silloinkin siis aamuretkeily olisi kannattanut mutta miulla oli koulun alku varhain ja muutenkin edessä pitkä päivä. 

Muuten 22.4. retki oli sumuinen ja linnut vaikeita huomata kauempaa. Eilinen uivelopari kuitenkin löytyi helposti, se lensi myös lähes vierestäni Vuohensaaren vesille. Joka päivä lajeja löytyi kohtalaisesti, vähintään 45 ja enintään 48. Se oli siihen aikaan mainiosti.

***

Vanhan ajan kevättä

Kävin eilen katsomassa lähijärvillä mitä sinne kuuluu, Pitkäjärven pohjukka on sula mutta itse järvi edelleen jäässä.

Jäässä oli myös Espoon puolella Matalajärvi. Kaloja oli kuollut taas hapen puutteeseen kymmenittäin ja niitä nokkimassa jäällä oli runsaasti meri- ja harmaalokkeja sekä variksia.

Kun järvet ovat jäässä, vesilinnut joutuvat odottamaan joko merellä tai sitten jokivarsille ja pelloille syntyneillä tulvalammikoilla.

Merellä jäät ovat lähteneet ulompaa mutta sisimmät varsinaiset lintulahdet ovat sielläkin vielä ummessa.

Haahkat ovat palanneet, allit eivät ole koskaan mihinkään lähteneetkään, mitä nyt pukua vaihtavat kevään kunniaksi.

Merikotkat kiertelevät pesimäpaikkojensa tuntumassa, samoin niiden menneenvuotiset poikaset.

Merimetsoja muuttaa itään missä Kotkan ja Haminan tasalla on vielä jäitä pesimäluotojenkin ympärillä.

Lääkekaapin päivitys

Kesää varten pitää muistaa vaihtaa vanhat kyypakkaukset uusiin.

Tänä kesänä uutuutena malli missä on kaksi päätä eikä yhtään häntää, tuplatehoinen.

Lintuja vihoistani LV

Huhtikuun puolivälissä vuonna 1988 oli tiedossa vähän pidempi vapaa viikonloppu ja lähdimme ”perheporukalla” - mie, exä ja koiranpentumme Miska – autolla kohti Hankoa lauantaiaamuna, kuudestoista päivä, puoli yhdeksän aikaan. Hangon lintuasemalle oli matka ja perillä olimme pari tuntia myöhemmin. Alkuvuoden linturetkeily oli ollut aika rajoittunutta joten uusia lajeja keväälle löytyi jo menomatkalta, tuulihaukka Kirkkonummelta ja piekana Inkoosta.

Haliakselle saavuttuamme lintuja löytyi enemmänkin, tiltaltti heti autokentän laidasta minne omammekin jätimme, luotokirvinen aseman luota, meriharakat, kuikkalinnut, pilkkasiivet ja kurjet kun staijaamaan ehdin. Gåsörsuddenin kävelyllä löytyivät ylimuuttava kapustarinta, paikallinen tylli soidintelemasta ja parikin punajalkavikloa. Käveltyä tuli paljon kun koiranpentu oli ensi kertaa retkellä mukana. Sorsien joukosta poimittiin ensimmäiset jouhi- ja lapasorsat, ohi muutti mustalintuja ja pari räyskää. Silkkiuikkukin löytyi mereltä, peukaloinen rannan pusikoista. Piekana muutti yli täälläkin.

( riskilöitäkin löytyi aamuvakiolla staijatessa )

Asemalla päivä oli kaikkiaan hyvä, miehitystäkin oli paljon. Tullessamme paikalla oli Pekka Nikander ja naisystävänsä, Anssi Laurila, Marja Rikkonen ja Lauri Kaila. Päivän mittaan he olivat nähneet 75 lajia, haahkoja tietysti eniten 1000 paikallista ja yli 900 muuttanutta. Meriharakoitakin oli ollut paitsi 45 paikallista, myös 129 muuttajaa.

Sunnuntai 17.4. oli toista maata, aamulla pari astetta lämmintä, taivas pilvessä, tuuli kovaa lounaasta, 12-13 metriä sekunnissa, sataakin alkoi jo puoli seitsemän aikaan. Koko eilinen miehitys jatkoi joten tarkkailua sentään riitti. Se tuotti päivän mittaan 65 lajia. Haahkoja muutti nytkin lähes 900 mutta alleja sentään toista tuhatta. Muuten vakiolla ei näkynyt erityisempää muuttoa.

Mie näin sentään sen kevään ensimmäiset metsäviklon, etelänsuosirrin ja kolme ristisorsaa. Koirakävelyitä teimme pitkin ja poikin aseman aluetta mutta tuuli vei äänet mennessään. Asemalahden yli muutti iltapäivällä nuori pikkukajava.

Päivän paras havainto tuli päivän jo mentyä mailleen. Nikanderin Pekka kävi viimeisellä verkkokierroksella ja toi mukanaan asemalle pienen pussin, toisessa kädessään punarinnan. Sen rengastettuaan kävi sitten aukomaan pussiaan ja kaivoi sieltä pussi... -tiaisen. Ihan komia koiras sieltä esiin tuli, ja sitä joukolla ihmeteltiin.

Kun lintu tuli jo pimeän aikaan ei sitä päästetty noin vain takaisin vaan säilytettiin eteisessä pussin sisällä yöpymässä odottamassa aamun ja ensimmäisen verkkokierroksen alkua. Miska – mäykkärimme – oli ainoa joka otti asiat rauhallisesti ja hetken katsottuaan vetäytyi peitolleen nukkumaan, me muut juhlimme tapahtumaa yli puoliyön.

Maanantaina olimme asemalla iltakahteen asti. Aamulla oli tiheä sumu seitsemään asti, siitä eteenpäin kolea luoteisvirtaus toi mukanaan lumi- ja räntäkuuroja. Jotakin uutta onnistuin sentään sinäkin aamuna vielä näkemään, kuten kevään ensimmäisen määritetyn kaakkurin, kuoveja sumusta ja ennen puoltapäivää vielä tuon aamulla vapautetun pussitiaisenkin Kalskärsbergetin läheltä rantalepikosta. Sen ääni paljasti linnun, kuten monesti tuon jälkeenkin on käynyt. Silloin tuota havaintoa päiviteltiin ja taisi olla niihin aikoihin Suomessa havaituista aikaisin ellen väärin muista.

Iltakahdelta lähdimme palaamaan kotia kohti, tosin hyvin kierrellen. Mukanamme autossa tulivat Nikanderin Pekka ja hänen naisystävänsä Hankoon asti, me siitä sitten perheporukalla jatkoimme Tenholan Prästkullaan, sieltä Perniön Saarenjärvelle ja Kosken aseman sekä Kiskon kautta vielä Omenajärvelle ja vasta sieltä ykköstietä kotiin.Anssi jäi ainoana asemalle jatkamaan.

Joutsenia oli pitkin matkaa pikkuparvin, kanadanhanhia kaksi paria Omenajärvellä, kurkiakin Tenholassa ja Perniössä. Seuraava viikko kuluikin töissä ja flunssassa, työviikko oli lyhyt ja sen perään oli heti lomaa. Flunssakin pysyi siedettävänä joten viikon päästä olin taas valmis pitkään retkeen...

***

Viisi vuosikymmentä sitten LVI

Vuonna 1968 huhtikuun seitsemästoista oli taas kiireisempi päivä siviilissä, linturetkelle Halikonlahdelle ehdin vain iltatunneiksi neljästä puoli seitsemään. Lämpöä oli heikommin kuin pääsiäisenä, seitsemän astetta, tuuli edelleen kaakossa eikä taivaallakaan pilviä neljännestä enempää.

Rastaita oli ollut jo aamulla keskustassa, samoin punarintoja. Vedenpuhdistusaltailla tulivat vastaan ensin saalista etsivät tuulihaukat, sitten neljän muuttavan metsähanhen parvi. Lapasorsia oli nyt kaksi paria, tukkasotkia viisitoista. Taivaanvuohia lähti altaiden reunoilta lentoon kolme ja yksi jänkäkurppakin askeleen päästä. Se oli kevääni ensimmäinen.

Halikonjoen rannasta nousi ilmaan toinen sille keväälle uusi laji, suopöllö. Viereisellä pellolla oli taas peltopyypari ja taivaanvuohia nousi ilmaan Viurilanlahdenkin rannasta kolme. Kuoveja oli viisi ja ne jakamassa peltoja reviireikseen. Pari taivaanvuohta nousi ilmaan Katkiluodonkin pelloilta kun lähdin kotiin päin.

Kahdeksantenatoista päivänä kävin heti aamusta parin tunnin lenkin lahdella ennen kouluun menoa. Kuusi astetta oli heti aamusta, taivas ohuen ylä- ja keskipilven peitossa, tuuli lounaassa ja näkyvyyttäkin hyvin. Tein Vuohensaarentietä kierroksen itse saareen asti ja sitten takaisin.

Laulurastaita oli Vuohensaaressa jo viidentoista parvi, närhi ja vihreä pikkukäpylintu paikallisina, samoin sinitiainen ja käpytikka. Teeret soidintelivat lahden eteläpuolisilla mäillä. Saaren eteläkärjen yli muutti kaksi ampuhaukkaa, isokoskeloita lenteli kolmisenkymmentä. Ne kävivät kääntymässä altailla ja palasivat pian takaisin lahtea pitkin. Samoin teki kolmentoista tukkakoskelonkin porukka joka tuli vastaan jo altaiden yllä.

Altaiden sulissa oli jouhisorsapari, haapanapari ja kolme paria lapasorsia ja kevään ensimmäinen silkkiuikku. Seuraavan silkkiuikun huomasinkin sitten jo Vuohensaaren salmessa. Kuoveja huomasin viisitoista, niillä oli muuttoaamu, suurin parvi kahdeksan lintua. Taivaanvuohia nousi esiin viisi ja altailla lenteli äänekkäänä kevään ensimmäinen metsäviklo. Lokitkin olivat muutolla, lähinnä kalalokit mutta myös kolme selkälokkia.

Kaikkiaan huomasin lyhyellä aamuretkellä viisikymmentä lajia. Kouluun mentyäni näistä tuli sitten juteltua muiden jo lintuharrastajiksi tietämieni tuttujen kanssa. Karhumäen Heikki oli samalta luokalta ja mainitsi että hänen veljensä tekee piakkoin juttua Salon Seudun Sanomiin lintukevään edistymisestä. Lupailin kerätä omat ensihavaintoni myös käytettäväksi siihen, samanlainen juttu oli ilmestynyt lehdessä jo alkukuusta. Verkostoituminen eteni.

***

Viisi vuosikymmentä sitten LV

Viisi vuosikymmentä sitten oli viidestoista huhtikuuta pääsiäismaanantai, ja sää mitä mainioin. Jo aamulla pari astetta lämmintä ja iltapäivällä auringossa varmaan pitkälti yli kaksikymmentä, tyyntä oli ja pilvetöntä. Lehti ei ilmestynyt joten vietin aikaa aamusta iltapäivään Halikonlahdella ja Vuohensaaressa, kiikaroiden etelästä tulevia lintuja saaren lounaiskärjen pikku kalliolla.

Ensimmäistä kertaa lukee havaintokirjassani että mukanani oli muitakin, Jorma Liikko ja Jari Lintuvuori olivat tuttuja koulusta ja näkyneet myös lintuja harrastamassa Halikonlahdella, Mäki-Reinikan Lasse oli myös koulusta tuttu, pari vuotta jo vanhempi ja näkyi myös toisinaan lahdella, hänellä oli mukanaan usein myös kamera. Tällä porukalla vietimme noihin aikoihin paljon yhteistä aikaa lintujen parissa.

Lapasorsapari oli saapunut vedenpuhdistusaltaille, punasotkia oli jo kaksikymmentä, telkkiä viisitoista. Isokoskelo ui edessämme Vuohensaaren salmessa, takana huuteli harmaapäätikka. Lasse määritti puolenpäivän aikaan kaksi ylilentänyttä isoa vesilintua kuikiksi, se ei ollut vahinko, hänellä oli paras näkö porukastamme, löysi aina ensimmäisenä kaukaiset linnut. Seitsemän kurjen parvi lensi yli puoli tuntia myöhemmin.

Kuudestoista päivä olin taas samoissa maisemissa aamukuudesta iltakolmeen. Yöllä oli ollut aste tai pari pakkasta, päivällä lämpö nousi taas yli kahdenkymmenen. Pilvetöntä oli koko päivän, tuuli leppeää lounaasta. Aivan aamusta oli maanpinnassa sumua joka nopeasti haihtui.

Sama kolmikko vietti taas kanssani aikaa Vuohensaaren rantakalliolla. Teeren soidinta kuului Halikonlahden molemmilta rannoilta. Saareen oli tullut kevään ensimmäinen laulurastas. Harmaapäätikka huuteli jälleen ja välillä rummuttikin. Palokärki kuikutti jossakin lähellä, staijikallion lähellä käväisi närhi ja taaempana metsässä oli kolme käpylintua.

Lahdella ja vedenpuhdistusaltailla oli jouhisorsapari ja seitsemän tukkasotkaa, molemmat keväälle uusia. Keväälle uusia olivat myös kaksi joutsenauraa, yhteensä parikymmentä yksilöä, jotka muuttivat altaiden yli, samoin kolmentoista metsähanhen aura joka meni altaiden yli pohjoiseen juuri kun olin lähdössä kotiin. Lapasorsa- ja haapanapariskunnat olivat edelleen paikalla, isokoskeloita oli nyt kolme, kuoveja kuusi.

Lajeja näin nyt jo 45 päivän mittaan. Se oli jälleen kevään paras tulos, mutta odotettavissa oli että ennätys paranee nopeasti.

***

Köyhät ridarit

Lämmin on tuonut etelästä naurulokit mutta kun merenlahdet ja järvet ovat edelleenkin lähes umpijäässä, niiden siirtyminen pelloilta pesimäpaikoille on alkanut vasta nyt.

Pesäpaikkojen tuntumassa on menossa suuri parisuhdemarkkinatapahtuma.

Lähelle laskeutuvia tervehditään uhkauksella

ja kun toinen kävelee kohti niska kyyryssä 

toiselta usein pettää pokka ja se lähtee etsimään rennompaa seuraa.

Joskus toinen ei ota uhkailuja täydestä vaan jää paikalleen

ja kääntämällä pään pois sanoo toiselle että älä viitsi uhota,

ja jos sekin kääntää päänsä pois, se osoittaa että mieli silläkin tekisi jotain muuta kuin tapella.

Äkkiä siinä selviääkin koiraalle että tämä likka pitää häntä kovin puoleensavetävänä.

Hei kaveri, eikös käytäis ulkona syömässä... 

mennään, mennään... 

 kyllä noin komealla pojalla pitää jotain tarjottavaa olla...

No tulihan sitä sieltä lopultakin.

No ihan hyvää tämä oli, minnekäs me sitten se pesä perustetaan...