Viisi vuosikymmentä sitten LVII

( seitsemäntoista laulujoutsenen parvi oli tuohon aikaan poikkeuksellisen suuri )

Kevät 1968 jatkui 19.4. työn ja koulun merkeissä, illalla ehdin käydä retkellä Halikonlahdella ja Viurilanlahdella. Kymmenkunta astetta lämmintä oli illallakin, tyyntä ja lähes pilvetöntä.

Jo aamulla oli keskustan yli muuttanut seitsemäntoista joutsenen parvi. Kottaraisia kerääntyi illan mittaan lahdelle yöpymään pari, kolmetuhatta. Altaiden yllä ehti käydä kalasääski onneaan koittamassa kahteenkin kertaan, suopöllö lepäili altaiden penkalla. Kevään ensimmäinen punajalkaviklo oli altailla neljän metsäviklon lisäksi, Viurilanlahden puolelta löytyi kivitasku, sekin kevään ensimmäinen. Viurilan kartanon tiellä oli teerikukko, ehkä kiviä syömässä.

Seuraavana päivänä 20.4. tein samoille tienoille kolmen tunnin iltalenkin. Taivas oli vetäytynyt pilveen ja tuuli lounaasta virinnyt, muuten oli vähän kuin edellisenäkin päivänä.

Tämän päivän erikoinen oli sen kevään ensimmäinen haarapääskyni. Sen lisäksi altailla oli kahdeksan jouhisorsaa, pari lapasorsaa ja pari tuulihaukkaa. Punajalkakin oli yhä paikalla ja yli lensi tusinan kurjen parvi luoteeseen.

Seuraavana päivänä 21.4. oli taas aikaa aamulenkille. Lähdin lehdenjaon jälkeen taas Halikonlahdelle ja Vuohensaareen ja lähes kahdeksantuntisen keikan jälkeen palasin iltakahdeksi kotiin. Lämpö nousi aamun kuudesta kolmeentoista, tuuli pysytteli etelässä ja pivipeitteessä oli neljänneksen verran rakoja auringolle.

Haarapääsky lenteli yhä altailla, uusi kivitasku oli Vuohensaarentiellä. Vesilintuja lenteli lahdella paljon, ilmeisesti muuttoa oli ollut. Koskeloita kierteli toistasataa, jouhisorsia ja haapanoita parikymmentä kumpiakin, altailla oli hieno uivelopari. Se lensi jonkin ajan kuluttua Vuohensaaren lähistölle. Yksinäinen metsähanhi muutti altaiden yli pohjoiseen.

Punajalkaviklojen määrä oli kasvanut kolmeen, metsäviklojen pudonnut yhteen.

Kahdentenakymmenentenätoisena päivänä tulin heti aamusta Halikonlahdelle vaikka maisema oli vahvan sumun peitossa. Altaiden penkkaa kävellessä ihmettelin outoa ääntä ja lähes välittömästi huomasin minua vastaan lentävän suuren tumman hanhen. Se jäi paikalliseksi kakkosaltaaseen ja penkan suojassa onnistuin lähestymään sen tuntumaan. Se olikin elämäni ensimmäinen kanadanhanhi. Vähän ajan päästä altaille tuli myös Liikon Jorma ja hänellä oli kamera mukanaan. Lintu lähti pian lentoon ja hävisi sumuun.

Myöhemmin kävi ilmi että tämä lintu oli ollut paikalla jo 19.4. silloin 17 laulu- ja neljän kyhmyjoutsenen seurassa. Tuo seitsemäntoista joutsenen jono oli lähtenyt muuttamaan kaupungin yli ja sen olin mie sitten siellä nähnyt. Tuon yhdeksännentoista päivän löydön oli tehnyt Lähteenojan Jari jota en silloin vielä tuntenut, mutta hän oli samalla luokalla Karhumäen Juhanin kanssa mistä tieto miulle tuli taas Jussin veljen Heikin kautta. Silloinkin siis aamuretkeily olisi kannattanut mutta miulla oli koulun alku varhain ja muutenkin edessä pitkä päivä. 

Muuten 22.4. retki oli sumuinen ja linnut vaikeita huomata kauempaa. Eilinen uivelopari kuitenkin löytyi helposti, se lensi myös lähes vierestäni Vuohensaaren vesille. Joka päivä lajeja löytyi kohtalaisesti, vähintään 45 ja enintään 48. Se oli siihen aikaan mainiosti.

***