Lintumuisteluita XCIII

( päivän tyypillisin laji )

Vuonna 1976 syyskuun viimeisenä olin käymässä Salossa. Tulomatkalla edellispäivänä olin nähnyt junan ikkunasta lyhyesti ilmeisen pikkukiljukotkan matkalennossa Karjaan asemalta noin kymmenen kilometriä länteen. Olihan se vain työmääritykseksi jäänyt kun mahdollisuutta parempaan ei ollut mutta kannusti kyllä seuraamaan mitä Salosta voisi löytyä.

Halikonlahden kolmituntisella kierroksella aloitin aamun. Suokukkoja oli vielä parisataa, osa altailla ja osa pelloilla. Suosirrejä oli viisi ja pikkusirrejä pari altaiden lietteellä, taivaanvuohia oli viitisentoista. Sinisuohaukka muutteli lounaaseen. Pikkulinnuista tiklejä oli altaiden penkoilla kuudenkymmenen parvi, tiltaltteja viisi ja lapinkirvinenkin vielä löytyi.

Viurilanlahden puolen pelloilla oli vielä kaksisataa uuttukyyhkyä. Halikonjokisuun hybridihaavikossa seikkaili pikkutikka. Tiltaltteja oli tällä puolella jokea kymmenkunta, pensastasku löytyi vielä ja jokivarren lehtikuusissa ruokaili noin 40 käpylintua. Kanahaukkoja oli lietteen yllä kaksi nuorta kisailijaa ja lehtikuusikossa vielä yksi lisää. Ampuhaukka seurasi pikkulintuja pellon keskellä sähkötolpassa.

Joensuun kartanon puistossa pyöri pari-kolmesataa rastasta, käpylintuja viisi sielläkin kuusikossa ja kuusitiaisia noin viisitoista liikkuvan oloista.

Katinkalliolle pyöräilin puolilta päivin muuttolintujen toivossa mutta mitään erityistä ei näkynyt. Kanahaukka lähti sieltäkin, löysi toisen kaverin Toravuoren suunnalta ja jäi sen kanssa kisailemaan, syksyisiä nuoria seikkailijoita nämäkin. Palokärki kuikutti itäpuolen metsässä ja käpytikkoja lensi huipun ohi peräti neljä.

*** 

 ( uuttukyyhkyt tankkasivat vielä ennen muuttoa )

Tänään lintujärvellä

( osa Matalajärven valkkariparvesta )

Tavan mukaan vietin suuren osan päivästä retkeillen pääkaupunkiseudulla. Eniten aikaa vietin Matalajärven tornissa, järvellä on näihin aikoihin runsaasti lähialueilta ja kauempaakin muuttaneita vesilintuja.

Merikotka tai useampikin on näkynyt usein järvellä, niin nytkin.

Hanhet joutuivat paniikkiin

kun hali keksi vedestä lintuja jotka eivät nousseetkaan siivilleen vaan sukelsivat.

Se jaksoi yrittää niitä kiinni kymmeniä kertoja, mutta aina liian hitaasti.

Kohteet taisivat olla sotkia jotka ovat liian hyviä sukeltamaan, ainakin yksi telkkä sieltä taisi karkuun lähteä kun kotka teki uutta kaarrosta kauempaa.

Yrittää silti piti

ja kastautuakin ainakin kerran

ennen kuin peto itse väsyi saalistaan pahemmin ja jahti oli keskeytettävä.

Hanhet palailivat järven toiseen päähän.

Tämän parven hännillä näkyy yksi valkonaamainenkin kanadanhanhi, risteymäverta kenties...

Lintumuisteluita XCII

Kolme vuosikymmentä sitten 27.9.1987 Suomi siirtyi talviaikaan, nyt sitä pitää odottaa vielä kuukauden päivät. Sää oli yhtä talvinen kuin nytkin, aamulla yhdeksän astetta, tuuli heikkoa lounaista, pilvistä ja näkyvyys syksyisen selkeä horisonttiin. Pyöräilin aamuteen ja perhepalaverin jälkeen kotoa Martinlaaksosta läheiselle Hermaskärinkalliolle syysmuuttoa odottamaan. Staijia jaksoin tehdä kymmenestä puoli kolmeen.



Muutto oli kuitenkin aika verkkaista. Peippoa, kiurua, kirvisiä muutteli yksittäin, kyyhkyjä ja rastaita pikkuparvin. Vartti piti odottaa ensimmäistä petolintua, hiirihaukkaa, heti perään näkyi kanahaukka. Päivän mittaan runsain peto oli varpushaukka kymmenellä yksilöllä, kanahaukkoja meni kaksi ja lisäksi yksi jompaakumpaa lajia. Aamuinen hiirihaukka jäi päivän ainoaksi, päivemmällä näkyi myös yksi piekana.



Kallion ohi lenteli vähän väliä pähkinähakkeja, yksin, kerran kaksi. Paikallisia pesijöitä taisivat olla, keräämässä syötävää talvivarastoihin lähipuistojen ja puutarhojen puiden alta koska luoteeseen menijöillä olivat poskipussit täynnä, kaakkoon menijöillä tyhjät. Vähintään kolme eri lintua niitä oli, havaintoja toistakymmentä. Närhiäkin oli pari, korppeja kolmen poikueparvi. Kyyhkyjä näkyi vain 68 määritettyä sepelkyyhkyä ja yksi ilmeinen uuttukyyhky. Käpylintuja muutteli viitisenkymmentä, niistä määritetyt yhdeksän olivat pienempää lajia. Pikkulintumuutto oli hyvin vaisua, vain pari- kolmesataa muuttajaa joista peippoja vajaa sata. Muuttajat menivät hyvin korkealla joten vaikea niitä oli nähdä. Vaeltajista liikkeellä oli muutama hömö-, kuusi- ja sinitiainen lounaaseen menossa reippaasti metsän yllä.



Päivän parasta havaintoa piti odottaa lähes loppuun asti, kymmentä yli kaksi muutti esiaikuinen maakotka lähietäisyydellä lounaaseen. Variksen ahdistelemana se nousi korkealle jatkaen matkaa kun kiusaaja oli ensin pudonnut kyydistä.



***

( tosivanha kuva hakista etsimässä tammenterhoja Halikon Joensuun kartanon puistossa )

Viisi vuosikymmentä sitten XXXI

( pari tikliäkin ruokaili Vuohensaarentien varressa )

Vuonna 1967 ehdin 25.9. käymään aamusella parin tunnin linturetkellä Halikonlahden maisemissa. Koleaa oli, pilvistä ja tuuli koillisessa, syksy oli siis tullut. Päivemmällä olisi ollut lämpimämpää ja taivaskin olisi kirkastunut mutta koulussakin piti käydä.

Hempot, niittykirviset ja västäräkit olivat pikkulinnuista yleisiä, haarapääskyjäkin oli vielä toistakymmentä. Ruoikossa oli tietysti pajusirkkuja mutta myös tiltaltti. Kaksi sinisuohaukkaa kierteli eri puolilla lahtea. Sepelkyyhkyjä oli vielä viisi, uuttukyyhkyjä yksi enemmän. Kala- ja naurulokkeja kierteli vielä lahdella kymmenisen kumpaakin lajia.

Vesilinnuista haapanoita oli parikymmentä, lapa- ja jouhisorsia kymmenisen, telkkiä noin viisi ja vielä yksi mahdollinen pilkkasiipikin tavallisten lajien lisänä. Kahlaajat olivat vähissä, vain viitisen taivaanvuohta ja yksi suokukko kunnes jostakin ilmaantui 164 töyhtöhyypän parvi. Se kierteli aikansa Viurilanlahden lietteen yllä kunnes jatkoi matkaansa etelälounaaseen.

Kaikkiaan olen kirjannut nähneeni retkellä 42 lajia. Retki olikin sitten vähään aikaan viimeinen varsinainen linturetki. Koulu ja työ veivät aikansa, lehdenjakokierros aamulla ja sokerijuurikkaiden nostoaika työllisti iltapuolen noin kuukaudeksi. Linnut jäivät vain sattumahavaintojen varaan.

*** 

Neljä vuosikymmentä sitten XLI

( tiltalttien aikaa )

Vuonna 1977 syyskuun kahdeskymmenesviides päivä lähdin taas linja-auton pikavuorolla Lahnajärvelle, tällä kertaa itsekseni. Kissa näkyi jääneen auton alle Espoon Bembölen kohdalla. Lahnajärvellä jäin autosta ja lähdin kävelemään Omenajärven suuntaan.

Järven etelä- ja itälaitaa komppasin parin tunnin ajan. Tikat ottivat ensiksi miut vastaan, pari käpytikkaa, palokärki ja harmaapäätikka olivat kovasti äänessä. Peippoja ja järrejä muutti yli tasaisesti, myös käpylintuja, vihervarpusia, viitisen rautiaista sekä metsä- ja lapinkirvinen muutti yli. Ylimuuttaja oli myös lapinharakka. Tienvarressa varoitteli peukaloinen, kutsuili joku fyllari, pari puukiipijää kulki puita pitkin, punarintoja varoitteli pitkin matkaa. Tielle oli kuollut rusakko auton yliajamana.

Järvellä oli muutamia satoja vesilintuja ja viitisen veneellistä metsästäjiä. Telkkä, haapana ja tukkasotka olivat runsaimmat muistiin kirjaamani vessut, nokikanoja lukuun ottamatta, niitä oli noin sata. Kuusi isokoskeloa muutti yli kaakkoon.

Kävelin takaisin kohti Kitulaa. Vihervarpusia muutti edelleen yli pikkuparvin, pellolla huuteli lapinkirvinen ja metsätaipaleella oli taas puukiipijä. Aneriojärvelläkin näkyi ainakin kolme venekuntaa metsästämässä. Yksi vene jahtasi järvelle laskeutunutta viiden allin parvea, joista jätkät ampuivat ainakin kaksi veteen, eivät edes osuneet tappavasti. Haapanat ja telkät olivat varovaisempia, samoin silkkiuikut. Rantaniityltä nousi esiin yksi taivaanvuohi.

Kävelin valtatien eteläpuolta metsän kautta Lahnajärvelle. Palokärki mekasti sielläkin, vihervarpusia muutti edelleen pikkuparvin, käpylinnut ruokailivat havupuissa. Rautiaisia tihitteli reitin varressa seitsemän ja sekä tiltaltti että pajulintu näyttäytyivät vielä Suomusjärven kirkon tuntumassa.

Lahnajärvenkin ympäri ehdin vielä kiertämään. Järvellä näkyi viisi silkkiuikkua, viitisentoista heinäsorsaa ja muutama telkkä eikä yhtään metsästäjää. Lapinharakka päivysti Suonin pellolla. Rautiaisia oli täälläkin ja pari tiltalttia tienvarsipensaissa. Nuori harmaalokki oli kuollut hyvän aikaa sitten soratielle, samoin yksi rupikonna. Ennen iltaneljää lähti taas pikavuoro kohti Helsinkiä, kotiin tullessa olin ollut retkellä yksitoista tuntia.

*** 

Muuttohanhien aikaan

Kymenlaakson järvillä ja puiduilla pelloilla oli nyt tällaista.

Äkkiseltään katsoen kaikki linnut näyttävät näiltä,

valkkareita riittää nyt sadoin tuhansin.

Parvista löytyy kuitenkin muitakin jos jaksaa niitä seuloa ja valo on myötäinen.

Vaikkapa tundrahanhia, joskus uimassa valkkarien joukossa

mutta tavallisesti niiden ääni kuuluu taivaalta parvien mennessä yli

joskus lähempääkin.

Metsähanhet ovat hiljaisempia ja ehkä arempiakin

ja parvissa on usein mukana tundrahanhia.

Tundrametsähanhia ovat useimmat mutta joukossa on tähän aikaan joskus meidän taigametsähanhiammekin.

Vasta kuvista voi määrittää mitä ylilentäneessä parvessa oikein oli.

( kuvat eiliseltä, siis sunnuntaiselta, puolukanpoimintaretkeltä )

Marjaretkiltä

Parina viime päivänä olen käynyt marjametsällä. Perjantaina päätin käväistä Kiikalannummella kun jääkaapin syömämarjat olivat hupenemassa enkä viitsinyt ottaa uusia pakastimesta kun metsässäkin niitä vielä on. Vantaalla tihkuili puolille päivin ja lännessä luvattiin sateetonta, sekin kannusti lähtemään.

Marjoja löytyi helposti, tunnin kesti saada viiden litran ämpäri täyteen, enempää ei jääkaappiin kannata kerätä. Lintuja oli nummella vähänlaisesti, korppeja, tiaisia ja tietysti käpylintuja. Kun vein täyden marjaämpärin auton takakonttiin, viereen tuli provosoimaan isokäpylintuparvi. Siellä ne pyörivät mäntyjen latvoissa tuoreita käpyjä availlen, yleensä rauhallisina mutta välillä niidenkin tunteet näyttivät kuumenevan. Kun sodat oli sodittu ja kävyt nokittu, parvi lähti hakkuualueen poikki etsimään uusia ruokapuita.

Tänään tuli lähdettyä Kouvolan suuntaan kun Seijallakin oli vapaa päivä. Puolukoiden satotilannetta piti tarkistaa ja siinä sivussa käväistä katsomassa minkä verran hanhia oli tällä kertaa kokoontunut läntisen Kymenlaakson pelloille ja vesille. Teutjärvi olikin täynnä hanhia, aamulla joku oli arvioinut niiden määrän sadaksituhanneksi, ja kun puolilta päivin paikalle tulimme, oli niitä paikalla edelleen kymmeniä tuhansia. Koko ajan järvelle tuli lisää valkoposkihanhien parvia idästä ja pohjoisesta, ehkä parikymmentätuhatta ja kun parvet laskeutuivat järvelle, ei siellä jo ollut parvi tuntunut kasvaneen lainkaan.

( tässä pieni osa pienimmästä parvesta Keltin altaalta )



Puolukoita keräsimme neljä ämpärillistä ja ne kerättyämme käväisimme Keltin altailla katsomassa olisiko siellä hanhia. Viime syksynä siellä oli kymmeniä tuhansia syys-lokakuun vaihteessa, nyt 'vain' seitsemisen tuhatta. Parvia nousi altailta jatkamaan jonnekin kaakon suuntaan. Kävimme jättämässä marjasaaliin Korialle ja lähdimme takaisin Vantaan suuntaan. Hanhiparvia oli myös valtatien varressa. Pukarossa lensi pelloilta ilmaan reippaasti kymmenen tuhatta valkkaria ja edempänä Lapinjärvellä ja Liljendalissa näkyi vielä auringon laskiessa hanhiporukoita matkalla lähijärville. Lapinjärvellä oli erään pariskunnan mukaan ollut myös yli kymmenentuhatta hanhea uimassa lintutornin edustalla, siellä emme enää ehtineet käymään koska oli kiire jo kotiin ja saunaan hävittämään karvoista niihin kätkeytyneet kymmenet hirvikärpäset.



***

Viisi vuosikymmentä sitten XXX

( tuommoisia ne pedot olivat siihenkin aikaan )

Viisi vuosikymmentä sitten 19.9.1967 ehdin iltapuolella koulun jälkeen käymään pienellä linturetkellä Salon Halikonlahdella. Silloin oli aurinkoista ja lämmintä ihan eri tavalla kuin nyt. Tuuli puhalsi eteläkaakosta joten virtaus tuli vähän kuin nytkin ennustetaan viikonloppuna tulevan.

Pari haarapääskyä kierteli vielä lahdella, pajusirkkuja näkyi jo useita ja Vuohensaaren tien varressa hemppoja kymmeniä. Kalasääski kävi Viurilanlahden yllä kahdesti ja lahden yli muutti myös todennäköinen mehiläishaukka, lienee kuvauksen perusteella ollut nuori yksilö, nehän ovat aika vaikeita tunnettavia. Vesilinnuista listoilleni olen kirjannut tavit, punasotkat, lapasorsat ja telkät. Sepelkyyhkyjä oli paikalla vielä seitsemän linnun parvi.

Kahlaajista runsain oli edelleen töyhtöhyyppä, 50 lintua hermoili kalasääsken ympärillä sen kierrellessä Viurilanlahden lietteen edessä. Suokukkoja oli kahdeksan, taivaanvuohia viisi ja tyllejä kaksi. Kunnon kierros olisi tuottanut ehkä vielä enemmän.

( on se pöllö )

Torstaina 21.9. tein aamupäiväkierroksen kuten viikottain sitä ennenkin. Lämpö oli laskenut seitsemääntoista asteeseen, tuuli oli edelleen idässä. Lietteet Viurilanlahden puolella olivat paljastuneet puolentoista hehtaarin kokoisiksi. Hemppoja oli edelleen neljäkymmentä, niittykirvisiä hieman enemmän ja kiuruja viisikymmentä. Haarapääskyjen määrä oli kasvanut kahteenkymmeneen.

Viurilanlahdella kierteli kaksi sinisuohaukkaa, ja yli lensi elämäni ensimmäinen suopöllö, sepä näytti erikoiselta etelään muuttaessaan. Nuolihaukkojakin kierteli lahden yllä saalista etsimässä vielä kaksi lintua.

Vesilinnuista punasotkia oli edelleen viisikymmentä, lapasorsia kaksikymmentä, tukkasotkia ja telkkiä kymmenkunta ja olipa paikalla vielä neljä pilkkasiipeäkin, mitä lienevät muutolta laskeutuneita. Kahlaajat olivat vähissä, töyhtöhyyppä, suokukko ja mustaviklo yhden yksilön varassa, tyllejä sentään neljä ja taivaanvuohia kolme.

Iltasella käväisin vielä Sirkkulassa, juurikkaannostotöihin valmistautumassa. Toravuoren laidassa tiputteli tiltaltti syyslaulua, entisen naapurin metsänlaidassa kähmi peukaloinen. Kuljin pitkään sen perässä katsellen sitä tarkkaan, sekin oli elämäni ensihavainto lajista.

*** 

 ( vaikea seurattava vilkkaana ja piilottelevana )

Häiriköitä

Keskiviikko oli vaatimaton päivä linturetkellä. Sää oli pilvisen harmaa ja kolea, tihkuun puhkeamaisillaan. Mainittavaa muuttoa ei ollut, vähän vihervarpusia ja pieniä peippoparvia oli liikkeellä aamupuolella.



Matalajärvelle oli tullut jo muutama joutsen paikallisen perheen lisäksi. Kahdeksan aikuista kyhmyjoutsenta sekä laulujoutsenperhe missä emo paimensi neljää nuorukaista. Nämä tulivat välillä lintutornin eteen ruokailemaan ja tuo taisi olla liikaa paikalliselle perheelle. Se siirtyi äänekkäästi ensin järven etelälaitaan, sitten hetken kuluttua suoraan tulokkaiden kimppuun. Muutama minuutti siinä kahinoitiin ja lennettiin pitkin sekä poikin järveä kunnes tulokkaat saivat tarpeekseen ja lähtivät jatkamaan matkaa Pitkäjärven suuntaan. Tosin sielläkin on oma perheensä, emot ja kolme poikasta...



Suomenojalla kävin toteamassa että linnut ovat sieltä siirtyneet pääosin muualle. Seuraavaksi suunnistin Laajalahdelle. Maarin puolen parkkipaikat olivat täynnä joten ajoin Sakkolantielle. Tienvarren autot kiinnittivät huomioni, ei tuolla ole aikoihin ketään muuta näkynyt. Nyt oli syynä viitasirkkalintu joka oli kuulemma havaittu pitkosten varressa joskus aamupuolella, pariin tuntiin siitä ei ollut enää tehty havaintoja, johtuikohan siitä että pajukossa oli komppaajia, suhistelijoita ja kutsuäänten matkijoita kolme jokaista lintua kohti. Lähdin alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti Maarin tornille.



Tornissa oli pari tyyppiä, muuten oli tyhjää joten asetuin mahdollisimman kauas tuosta kaksikosta joista toinen oli varsinainen puhekone. Hänen kaverinsakin taisi saada tarpeekseen ja lähti pian muualle. Pahaksi onneksi paikalle saapui joku opiskelija, nuori nainen, ihan vain katselemaan rantamaisemaa ja luontoa. Tuo moottoriturpa huomasi uuden mahdollisuuden ja tuli juttelemaan linnuista. Nainen ei ollut tippaakaan kiinnostunut mutta äijä jatkoi pulinaansa häiriintymättä. Nainen alkoi pian kiehua kiukusta ja kun kutsumattoman vieraan puheesta ei tullut loppua, poistui huutaen paikalta. Kovaa raivoamista kuului vielä satojen metrien päästä. Ymmärrän kyllä tuota naista, miekin mieluummin kuuntelen lintuja kuin jotakin tauotonta paskanpuhujaa. Siksi miekin poistuin saman tien paikalta, olisin ollut kai se seuraava uhri ja olin jo ehtinyt nähdä paikalta kaiken kiinnostavan, lapin- ja isosirrin.



***

Reipas kylpijä

Metsäviklot ovat jo maastamme poistumassa  vihoviimeisiä myöten.

Kesällä kun näitä vielä oli, lajia voi seurata kylpypuuhissaan.

Harvemmin näkee innostuneempaa kylpijää

juoksemassa sinne tänne siipiään vedessä laahaten

ja lammikossa kuperkeikkoja heittäen.

Tämä kaveri ei tosiaankaan vettä pelkää.

Lopuksi pieni pyrähdys ilmassa

ja valmiina tylsempään höyhenpuvun järjestelyyn.

Neljä vuosikymmentä sitten XL

( toiveissa oli, mutta toiveet eivät toteutuneet )

Vuonna 1977 syyskuun seitsemäntenätoista lähdin aamukuudelta kotoani Katajanokalta kohti linja-autoasemaa ja sieltä silloisen naistuttuni kanssa pikavuorolla kohti Saloa. Lahnajärven taukopaikalla jäimme pois kyydistä ja lähdimme kävelykierrokselle Suomusjärven kirkonkylän suuntaan. Pilvipoutaa oli, tuuli pohjoisen puolelta navakkaa ja ajoittain kovaakin. Sellainen hyytävä syyssää kuin vaikkapa tänäänkin oli.

Tuohon aikaan olin vähitellen hyväksymässä ajatuksen jäädä pääkaupunkiseudulle ja pitihän siinä sitten alkaa rakentaa jonkinlaista ihmissuhdeverkostoa. Luonnollista oli etsiä naisseuraa jos aikoi välttää sukupuuton ja tuohon aikaan tinkimätön reunaehtoni oli että seuralainen olisi yhtä kiinnostunut luonnosta ja mielellään linnuistakin kuin mie ite. Nytkin siis vähän koemielessä kuljettelin seuralaista kohti kirkonkylän takaisia metsiä ja lampia. Aamulla oli jo Katajanokan yllä näkynyt ensi varpushaukka ja seuraava varpushaukka olikin sitten jo Lahnajärvellä. Suomusjärven kirkolla yli meni kaksi kanahaukkaa, mutta lupaava petolintujen muuttoliike katkesi sitten siihen.

Haarapääskyjä oli vielä muutama, pari Hiidenvedellä, kolme Lahnajärvellä, kaksi kirkolla. Muuttajista runsain oli vihervarpunen, niitä meni satoja pikkuparvin myötätuuleen. Sepelkyyhkyjäkin muutteli parisataa. Rastaita muutti metsän yllä jatkuvasti, räkättejä, laulu- ja punakylkirastaita yhteensä satoja, ainoa kulorastas oli paikallisen oloinen.

Tavoitteenani oli käydä läheisellä Sikojärvellä katsomassa olisiko paikalla kaakkuria, Karhumäen Jussin mukaan se olisi pesinyt kuluneena kesänä paikalla. Ei sieltä sitä kuitenkaan löytynyt, mökki järven rannassa kyllä kummastutti jos järvi muka oli kaakkurin pesälampi. Pyitä oli reunametsässä pari, teeriä laitakallioilla neljä. Käpytikka ja palokärki mekastelivat lähimetsissä, samoin joukko hirviä jotka yllätimme niiden lepokuusikosta.

Löytyihän sieltä sentään sieniä kotiin kerättäväksi, olisi ollut marjojakin mutta niitä emme poimineet mukaan. Järven takana kalliolla istuimme eväitä syömässä ja seurailemassa lintujen liikettä. Seuralaiseni olisi ilmeisesti ollut kiinnostuneempi vähän toisenlaisesta seurustelusta. Kymmenkunta närheä kierteli metsien yllä, käpylintu myös. Puukiipijä seikkaili kuusikossa, metsäkirvisiä vielä vähän joka puolella. Iltapäivällä kävelimme naapurilammen kautta takaisin Lahnajärvelle. Taivaalla muutteli kovassa myötätuulessa kahdeksantoista kurkea, pari järripeippoa oli tienvarressa paikallisina ja yli muutti neljä viherpeippoa.

Linja-auto oli palatessa tupaten täynnä. Aluksi oli tarjolla vain seisomapaikkoja, lähempänä Helsinkiä sitten jo istumatilaakin. Helsinkiin tulimme illansuussa. Seuralainen olisi halunnut  miut jatkoille vaikka kotiinsa mutta joku nyt ei vain ollut loksahtanut kohdalleen, valitin työestettä vaikka seuraavaan vuoroon olikin vielä pari päivää ja lampsin itsekseni kämpille. Ja niinhän siinä sitten kävi että linnut säilyivät edelleen sinä ykkösenä jota en vaihda, yhtälöön sopivaa naista jäin edelleen etsimään.

***