Neljä vuosikymmentä sitten XL

( toiveissa oli, mutta toiveet eivät toteutuneet )

Vuonna 1977 syyskuun seitsemäntenätoista lähdin aamukuudelta kotoani Katajanokalta kohti linja-autoasemaa ja sieltä silloisen naistuttuni kanssa pikavuorolla kohti Saloa. Lahnajärven taukopaikalla jäimme pois kyydistä ja lähdimme kävelykierrokselle Suomusjärven kirkonkylän suuntaan. Pilvipoutaa oli, tuuli pohjoisen puolelta navakkaa ja ajoittain kovaakin. Sellainen hyytävä syyssää kuin vaikkapa tänäänkin oli.

Tuohon aikaan olin vähitellen hyväksymässä ajatuksen jäädä pääkaupunkiseudulle ja pitihän siinä sitten alkaa rakentaa jonkinlaista ihmissuhdeverkostoa. Luonnollista oli etsiä naisseuraa jos aikoi välttää sukupuuton ja tuohon aikaan tinkimätön reunaehtoni oli että seuralainen olisi yhtä kiinnostunut luonnosta ja mielellään linnuistakin kuin mie ite. Nytkin siis vähän koemielessä kuljettelin seuralaista kohti kirkonkylän takaisia metsiä ja lampia. Aamulla oli jo Katajanokan yllä näkynyt ensi varpushaukka ja seuraava varpushaukka olikin sitten jo Lahnajärvellä. Suomusjärven kirkolla yli meni kaksi kanahaukkaa, mutta lupaava petolintujen muuttoliike katkesi sitten siihen.

Haarapääskyjä oli vielä muutama, pari Hiidenvedellä, kolme Lahnajärvellä, kaksi kirkolla. Muuttajista runsain oli vihervarpunen, niitä meni satoja pikkuparvin myötätuuleen. Sepelkyyhkyjäkin muutteli parisataa. Rastaita muutti metsän yllä jatkuvasti, räkättejä, laulu- ja punakylkirastaita yhteensä satoja, ainoa kulorastas oli paikallisen oloinen.

Tavoitteenani oli käydä läheisellä Sikojärvellä katsomassa olisiko paikalla kaakkuria, Karhumäen Jussin mukaan se olisi pesinyt kuluneena kesänä paikalla. Ei sieltä sitä kuitenkaan löytynyt, mökki järven rannassa kyllä kummastutti jos järvi muka oli kaakkurin pesälampi. Pyitä oli reunametsässä pari, teeriä laitakallioilla neljä. Käpytikka ja palokärki mekastelivat lähimetsissä, samoin joukko hirviä jotka yllätimme niiden lepokuusikosta.

Löytyihän sieltä sentään sieniä kotiin kerättäväksi, olisi ollut marjojakin mutta niitä emme poimineet mukaan. Järven takana kalliolla istuimme eväitä syömässä ja seurailemassa lintujen liikettä. Seuralaiseni olisi ilmeisesti ollut kiinnostuneempi vähän toisenlaisesta seurustelusta. Kymmenkunta närheä kierteli metsien yllä, käpylintu myös. Puukiipijä seikkaili kuusikossa, metsäkirvisiä vielä vähän joka puolella. Iltapäivällä kävelimme naapurilammen kautta takaisin Lahnajärvelle. Taivaalla muutteli kovassa myötätuulessa kahdeksantoista kurkea, pari järripeippoa oli tienvarressa paikallisina ja yli muutti neljä viherpeippoa.

Linja-auto oli palatessa tupaten täynnä. Aluksi oli tarjolla vain seisomapaikkoja, lähempänä Helsinkiä sitten jo istumatilaakin. Helsinkiin tulimme illansuussa. Seuralainen olisi halunnut  miut jatkoille vaikka kotiinsa mutta joku nyt ei vain ollut loksahtanut kohdalleen, valitin työestettä vaikka seuraavaan vuoroon olikin vielä pari päivää ja lampsin itsekseni kämpille. Ja niinhän siinä sitten kävi että linnut säilyivät edelleen sinä ykkösenä jota en vaihda, yhtälöön sopivaa naista jäin edelleen etsimään.

***