21.9.2017

Häiriköitä








Keskiviikko oli vaatimaton päivä linturetkellä. Sää oli pilvisen harmaa ja kolea, tihkuun puhkeamaisillaan. Mainittavaa muuttoa ei ollut, vähän vihervarpusia ja pieniä peippoparvia oli liikkeellä aamupuolella.



Matalajärvelle oli tullut jo muutama joutsen paikallisen perheen lisäksi. Kahdeksan aikuista kyhmyjoutsenta sekä laulujoutsenperhe missä emo paimensi neljää nuorukaista. Nämä tulivat välillä lintutornin eteen ruokailemaan ja tuo taisi olla liikaa paikalliselle perheelle. Se siirtyi äänekkäästi ensin järven etelälaitaan, sitten hetken kuluttua suoraan tulokkaiden kimppuun. Muutama minuutti siinä kahinoitiin ja lennettiin pitkin sekä poikin järveä kunnes tulokkaat saivat tarpeekseen ja lähtivät jatkamaan matkaa Pitkäjärven suuntaan. Tosin sielläkin on oma perheensä, emot ja kolme poikasta...



Suomenojalla kävin toteamassa että linnut ovat sieltä siirtyneet pääosin muualle. Seuraavaksi suunnistin Laajalahdelle. Maarin puolen parkkipaikat olivat täynnä joten ajoin Sakkolantielle. Tienvarren autot kiinnittivät huomioni, ei tuolla ole aikoihin ketään muuta näkynyt. Nyt oli syynä viitasirkkalintu joka oli kuulemma havaittu pitkosten varressa joskus aamupuolella, pariin tuntiin siitä ei ollut enää tehty havaintoja, johtuikohan siitä että pajukossa oli komppaajia, suhistelijoita ja kutsuäänten matkijoita kolme jokaista lintua kohti. Lähdin alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti Maarin tornille.



Tornissa oli pari tyyppiä, muuten oli tyhjää joten asetuin mahdollisimman kauas tuosta kaksikosta joista toinen oli varsinainen puhekone. Hänen kaverinsakin taisi saada tarpeekseen ja lähti pian muualle. Pahaksi onneksi paikalle saapui joku opiskelija, nuori nainen, ihan vain katselemaan rantamaisemaa ja luontoa. Tuo moottoriturpa huomasi uuden mahdollisuuden ja tuli juttelemaan linnuista. Nainen ei ollut tippaakaan kiinnostunut mutta äijä jatkoi pulinaansa häiriintymättä. Nainen alkoi pian kiehua kiukusta ja kun kutsumattoman vieraan puheesta ei tullut loppua, poistui huutaen paikalta. Kovaa raivoamista kuului vielä satojen metrien päästä. Ymmärrän kyllä tuota naista, miekin mieluummin kuuntelen lintuja kuin jotakin tauotonta paskanpuhujaa. Siksi miekin poistuin saman tien paikalta, olisin ollut kai se seuraava uhri ja olin jo ehtinyt nähdä paikalta kaiken kiinnostavan, lapin- ja isosirrin.



***




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.