Lintumuisteluita XCII

Kolme vuosikymmentä sitten 27.9.1987 Suomi siirtyi talviaikaan, nyt sitä pitää odottaa vielä kuukauden päivät. Sää oli yhtä talvinen kuin nytkin, aamulla yhdeksän astetta, tuuli heikkoa lounaista, pilvistä ja näkyvyys syksyisen selkeä horisonttiin. Pyöräilin aamuteen ja perhepalaverin jälkeen kotoa Martinlaaksosta läheiselle Hermaskärinkalliolle syysmuuttoa odottamaan. Staijia jaksoin tehdä kymmenestä puoli kolmeen.



Muutto oli kuitenkin aika verkkaista. Peippoa, kiurua, kirvisiä muutteli yksittäin, kyyhkyjä ja rastaita pikkuparvin. Vartti piti odottaa ensimmäistä petolintua, hiirihaukkaa, heti perään näkyi kanahaukka. Päivän mittaan runsain peto oli varpushaukka kymmenellä yksilöllä, kanahaukkoja meni kaksi ja lisäksi yksi jompaakumpaa lajia. Aamuinen hiirihaukka jäi päivän ainoaksi, päivemmällä näkyi myös yksi piekana.



Kallion ohi lenteli vähän väliä pähkinähakkeja, yksin, kerran kaksi. Paikallisia pesijöitä taisivat olla, keräämässä syötävää talvivarastoihin lähipuistojen ja puutarhojen puiden alta koska luoteeseen menijöillä olivat poskipussit täynnä, kaakkoon menijöillä tyhjät. Vähintään kolme eri lintua niitä oli, havaintoja toistakymmentä. Närhiäkin oli pari, korppeja kolmen poikueparvi. Kyyhkyjä näkyi vain 68 määritettyä sepelkyyhkyä ja yksi ilmeinen uuttukyyhky. Käpylintuja muutteli viitisenkymmentä, niistä määritetyt yhdeksän olivat pienempää lajia. Pikkulintumuutto oli hyvin vaisua, vain pari- kolmesataa muuttajaa joista peippoja vajaa sata. Muuttajat menivät hyvin korkealla joten vaikea niitä oli nähdä. Vaeltajista liikkeellä oli muutama hömö-, kuusi- ja sinitiainen lounaaseen menossa reippaasti metsän yllä.



Päivän parasta havaintoa piti odottaa lähes loppuun asti, kymmentä yli kaksi muutti esiaikuinen maakotka lähietäisyydellä lounaaseen. Variksen ahdistelemana se nousi korkealle jatkaen matkaa kun kiusaaja oli ensin pudonnut kyydistä.



***

( tosivanha kuva hakista etsimässä tammenterhoja Halikon Joensuun kartanon puistossa )