Neljä vuosikymmentä sitten CXXXII

( piiloon pelastautumassa )

Lokakuun kolmantenakymmenentenä (1978) kävin aamupäivällä kierroksen Suomusjärvellä ja Kiikalassa. Omenajärvelle saavuin ensin. Järveä peitti lähes kokonaan jää, sulaa vettä oli kapeana railona lounaisnurkasta keskustaan. Yhdentoista laulujoutsenen porukka istui jäällä lähellä Ruohokaria. Railossa oli sataviisikymmentä heinäsorsaa, kuusi tukkasotkaa, neljä punasotkaa, pari telkkää ja isokoskeloa sekä uivelo ja nokikana. Yli muutteli keltasirkku, punatulkku ja viitisenkymmentä räkättiä. Viitisen räksää ja pari mustarastasta oli paikallisina rantametsässä ja pellolla.

Tutuimpien neljän tiaislajin parvissa liikkui myös puukiipijä ja hippiäisiä. Puolisen tusinaa käpylintua viihtyi puissa, niistä määritin yhden pikkukäpylintukoiraan. Peltoaukion laidassa muutteli yli viherpeippo ja kahden pulmusen parvi, niiden lisäksi kaksi parvea vihervarpusia. Laperlassa pelloilla oli tietysti keltasirkkuja ja variksia, Aneriojärvellä yksi laulujoutsen ja keskellä järveä tiukka 120 isokoskelon lautta. Paluumatkalla Saloon huomasin vielä neljäkymmentä heinäsorsaa ja kolmekymmntä isokoskeloa Muurlan Ylisjärvellä.

Ehdin tehdä vielä runsaan tunnin kierroksen Halikonlahden altaiden ympäri. Sorsia oli paikalla yli 1200, lähes kaikki heinäsorsia, joukossa viitisen tavia, kymmenkunta haapanaa ja yksi jouhisorsa. Kaupungin puistotyöntekijät olivat juuri äsken käräyttäneet yhden salametsästäjän jolla oli ollut sorsa saaliinaan, asetta vielä etsittiin.

Altaille oli jäänyt kolme tukkasotkaa, kymmenen telkkää ja allinaaras. Vanha merilokki ui kolmosaltaalla, muualla lahdella kierteli sata harmalokkia ja viisi kalalokkia. Pari pajusirkkua pyöri ruoikossa vanhan polttokaatopaikan edustalla. Variksia ja naakkoja oli lähipelloilla yhteensä toistasataa, keltasirkkuja parikymmentä, viherpeippoja ja vihervarpusia kierteli yllä muutamia. Lietealtailla viivytteli yhä kolmekymmentä kottaraista, pikkuvarpusten määrä oli kasvanut seitsemään. Pulmusiakin oli tienvarressa kaksi.

Vielä ennen lähtöäni Helsinkiin onnistuin huomaamaan yhden punakylkirastaan ja pikku tilhiparven, töitä oli edessä taas viikoksi.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CXXXI

( tämäkin töyhtötintti on kuvattu matkalla Varesjärvelle )

Vuonna 1978 lokakuun 28. päivänä tein vihkoni mukaan käväisyn Suomusjärvellä, tosin se näyttää kestäneen bussimatkoineen seitsemän tuntia. Sää oli tihkuinen ja linnusto vaisun oloista.

Lahnajärvellä ui kaksi silkkiuikkua keskellä ja yhdeksänkymmentä heinäsorsaa rantojen tuntumassa. Palokärki huuteli laitametsässä ja yli lensi kolme korppia. Jatkoin tietä Varesjärvelle. Järvenselällä näkyi vain yksi isokoskelo, rantametsässä sentään kolme teertä ja eteläpään kosteikosta nousi esiin lehtokurppa. Korppi löytyi Varesjärvenkin maisemista.

Tienvarsilla alkumatkalla löytyi variksia ja harakoita, tali- ja sinitiaisia pitkin matkaa. Viimeisen sinkkarin olen kirjannut näkyneen jo Varesjärven laitamilla. Metsän tiaisia oli pitkin matkaa, kymmenisen hömppäriä, kolme töyhtötiaista ja kaksi kuusitinttiä. Puukiipijöitä tuli vastaan kaksi.

Rastaat eivät olleet vielä häipyneet. Kymmenen räkätin lisäksi huomasin viisi mustarastasta ja kolme punakylkeä. Hippiäisiäkin riitti vielä kymmenkunta, vihervarpusia kolmisenkymmentä. Lahnajärven ympäristössä palatessani ja bussia odotellessani huomasin vielä varpusia ja keltasirkkuja.

Se bussi vei miut Saloon, ja seuraavana päivänä teinkin sitten retken Halikonlahdelle ja lähiympäristöön. Sää ei ollut edellispäivää parempi, tihkuilu oli vaihtunut lumikuuroiksi. Viurilanlahdella oli näkyvissä vielä kolmisensataa heinäsorsaa, lisää oli ruoikon kätkössä, mistä kuului myös haapanan vihellyksiä. Tulomatkalla Örnin kohdilla olin huomannut jo varpushaukan, oli siellä parvi pulujakin. Joensuun puistossa merkitsin muistiin viisi närheä ja saman verran mustarastaita, vihervarpusia viisitoista, hömötiaisten ja hippiäisten määrää en ole muistiin kirjannut.

Peruslinnustoa, fasaaneja, variksia, harakoita, naakkoja, tali- ja sinitiaisia, keltasirkkuja, oli pitkin matkaa. Viherpeippoja oli 120 linnun parvi Katkiluodossa ja kolmisenkymmentä vielä altaidenkin penkoilla. Altailla oli käymässä myös Sällylän Seppo.

Pari tavia löytyi ykkösaltaalta, kolmosaltaalta kolme tukkasotkaa, alli ja kymmenen telkkää. Lokkeja kierteli lahden yllä runsaat puolentoistasataa. Harmaalokkeja oli pääosa, joukossa viisi kalalokkia ja yksinäinen merilokki. Kiuru löytyi lähipellolta. Yli muutteli nelisenkymmentä räkättiä ja joukossa yksi punakylkirastas. Kottaraisia oli lietealtailla vielä kuusikymmentä, reunaruderaatissa tikli. Samoissa rikkaruohoissa oli edelleen kaksi pikkuvarpusta, Seppo sai niistä vuodenpinnan. Pulmusia kierteli lahdella kolmen parvi ja yksi yksinäinen, ruoikossa hätäili vielä kaksi pajusirkkua.

***

Lokakuu oli ruskakuu

Koko kuukauden oli puissa pääkaupunkiseudulla komea ruska. Nyt kun maisemakuvia voi ottaa puhelimella tarvitsematta vaihtaa kameran linssiä, kuviakin tuli. Tuossa yllä otos Vuosaaren täyttömäen laelta pohjoiseen kuun alkupuolella. 

 Samoihin aikoihin polut olivat jo täynnä keltaisia lehtiä,

 tällaisia tienvarsia oli Haltialassa. Hetkeä aikaisemmin tuosta kulki pitkä jono ratsastajia, ruskaretkellä kai hekin.

 Tässä taas on näkymä Herttoniemen kallioilta Vanhankaupunginlahden suuntaan.

 Mäen alla maa oli täynnä pudonneita lehtiä, vaikka niitä riitti vielä puihinkin omaa vuoroaan odottamaan.

 Vuosaaren Horisonttiin kävellessä muuria pitkin kiipeävät köynnökset säilyttivät lehtensä tuulista huolimatta lähes kuun viimeiselle viikolle.

Muutama päivä sitten maahan pudonneet lehdet olivat vielä keltaisia, nyt ne alkavat olla kauttaltaan ruskeita ja puut lehdettömiä.

Lintuja vihoistani CXVIII

Syksy 1988 jatkui 23. lokakuuta aamupäivän kierroksella Petikon kuntolenkillä. Lintuja oli edelleen vähän, talvi tässä selvästi oli tulollaan. Muutama muuttolintu sentään vielä reitille saatiin, kuten peippo, räkätti ja nuori piekana.

Lajimäärä jäi kuitenkin kahteentoista ja runsaimmat lajit jäivät viiteentoista ja neljääntoista yksilöön, varis ja talitiainen, kaikki muut selvästi alle kymmeneen. Noiden yllämainittujen muuttajien lisäksi urpiainenkin, talvitulokas pohjoisesta, jäi yhteen yksilöön.

Kierroksen jälkeen kävin Vantaankosken maisemissa. Uusina lajeina sieltä löytyi punakylkirastas ja harakka. Martinlaaksosta kotikulmilta sain retkilistaan vielä tilhiparven ja viherpeippoja.

Seuraava päivä oli kolea, pakkasta koko ajan ja iltapäivällä vielä ensimmäiset lumikuurot. Sama kylmyys jatkui 25. päivä, aamulla oli pakkasta jo kuusi astetta, iltasella vielä kaksi, tuuli oli kylmää pohjoisen puolelta. Tein illalla Martinlaaksossa runsaan parin tunnin kävelykierroksen ilman mainittavia lintuhavaintoja. Pakkasta oli vielä 26. päivän aamunakin pari astetta.

Parin yön päästä (28.10.) oli lämpö noussut kymmenen asteen tuntumaan. Täyspilvistä oli kuitenkin ja pilvipeite antoi illalla jo vettä. Iltapäivällä tein taas parin tunnin kierroksen Iso-Huopalahden maisemiin. Paksu pilvipeite hämärsi illan jo ennen viittä ja reitin lajimäärä jäi tällä kertaa vain kolmeentoista. Heinäsorsia oli yhä paikalla 31, niiden lisäksi vesilinnuista vain viisi isokoskeloa. Runsaimpien kärjessä olivat tali- ja sinitiainen 18 ja 15 yksilöllä. Tikli kiilasi noiden väliin 16 yksilöllä. Muuttolinnut olivat häipyneet eikä jäljelle paljon muuta jäänyt. Vielä iltakymmenen aikaan lämpö sinnitteli seitsemässä asteessa...

***

( fasaanit jäivät odottamaan talvea Iso-Huopalahdelle )

Turturia ja idänturturia

Eilen kävin Vuosaaressa, kuten useasti viime aikoina. Tavallisesti kiertelen Mustavuoren, maankaatopaikan, Niinisaaren ja Horisontin tietämillä, nyt piti menomatkalla käväistä Aurinkolahdessakin kun siellä viihtyi kesyn oloinen turturikyyhky.

 Suuremmin kuvaajista hermostumatta se ruokaili laiturilla rikkaruohonsiemeniä keräillen

 muutaman metrin päässä

 vaivautumatta siivilleen, välillä jopa torkahdellen, haukotellen

ja tietysti katsellen aina kun väki vaihtui.

Samanlainen verkkainen elämäntapa näytti olevan talvisella idänturturillakin, 

 tosin rauha sille löytyi männyn suojasta

missä voi rauhassa torkkua ja venytellä.

Puussahan se turturikin usein piilottelee kuten tämä neljän vuoden takainen Utön lintu. Arkojakin nämä tavallisesti ovat, jopa syksyiset linnut kuten tämä pari vuotta sitten Haltialan sänkipellossa piileskellyt.

Se näyttää vanhalta joten elämänkokemusta saalistajista taisi jo olla kertynyt.

Hömppäreitä ja viitatiaisia

Kuluneena syksynä on tiaisia ollut liikkeellä vilkkaasti. Jo pari kuukautta sitten alkoi maastossa näkyä rauhattomia hömötiaisia,

tämä tosin vanhana lintuna voi olla hyvinkin paikkakuntalainen.

Hömppäkin ruokailee mielellään rikkaruohostossa siemeniä ja höntiäisiä etsien.

Tuossa on nuori ja siivillä selkeä valkea paneeli kuten kuuluukin.

mustan kalotin raja nousee ylemmäs silmien takana

 musta leukalappu näyttää isolta, selkäpuoli on siistin siniharmaa

ja lintu kiirehtii varastoimaan löytämiään siemeniä talven varalle lähipuiden kaarnanrakoihin.

 Sitten onkin tällainen tapaus jolla ei ole siivellä paneelia,

 kiiltävänmusta kalotti jatkuu tasaisena silmän takaa, kurkkulappu on tarkkarajainen

ja joka sekin ruokailee pillikkeissä, viitatiainen.

 Se näyttää vähän ruskeasävyisemmältä niin alta

 kuin selänkin puolelta, ja jemmaa siemeniä myös puiden kuorenrakoihin.

 Onhan lintu aika lailla itsensä näköinen mutta koko ajan luotin enemmän ääneen määritysperusteena,

hiljaisena nämä ovat haastavia ja kun lintu liikkui hömötiaisten joukossa, piti olla tarkkana että seurasi aina oikeaa yksilöä.

Lopuksi vielä pari vanhempaa kuvaa vuodelta 2011

 siinä hömppäri lintulaudan alla

ja viitatiainen odottamassa vuoroaan.

Lintuja vihoistani CXVII

Lokakuun lopulla 1988 oli aika palata perinteisten talvivakioitteni pariin. 21.10. kiersin pitkästä aikaa taas talvivakio ykköseni, sen joka kiersi Vantaankosken kautta. Aikaa käytin kymmenestä kahteentoista. Sää kotiuduttuani oli syksyinen, seitsemän astetta, tuuli kohtalaista luoteesta, pilviä kolmasosan verran taivaasta ja näkyvyys mainio.

Lajisto oli alusta lähtien perinteistä talvireitille, tali- ja sinitiainen, varis, varpunen, viherpeippo, oikeastaan vain tilhi syksystä muistuttamassa. Matkalla Vantaankoskelle tuli vastaan sentään räkättiparvi ja mustarastas. Kosken jälkeen Kuninkaantiellä näkyi närhi, Voutilassa vähän lisää räkättejä ja tilhiä, Perkiössä sentään kahdeksan kottaraisen parvi. Muuten perinnelajisto riitti hyvin maaliin asti.

Kierroksen täytyttyä voin laskea reitillä nähdyn kuusitoista lajia. Talviseen tapaan talitiainen oli ykkönen 65 linnulla, varpusia 30 ja variksia sekä räkättejä 28. Närhi ja fasaani jäivät yhteen yksilöön, kaikkiaan reitillä oli 240 lintua.

Seuraavana päivänä (22.10.) piti kuitenkin käydä katsomassa mikä olisi tilanne Iso-Huopalahden reitillä. Kiersin sen läpi myös parissa tunnissa kello 11-13. Siellä jatkui vielä syksy. Yli muutti hiirihaukka lounaaseen ja toinen länteen. Lahdella oli kaksikymmentä harmaalokkia, joukossa merilokki, vedessä 24 isokoskeloa, neljä heinäsorsaa ja kaksi telkkää. Kumpareellakin viipyi vielä kolmetoista niittykirvistä. Kaikkiaan huomasin 24 eri lajia ja kaiketi joku iso peto jäi vielä Talin puolen puiden katveeseen, sitä härnäili joukko variksia ja harakoita ilman että huomasin mikä siellä oli.

Eniten reitillä oli varpusia, neljäkymmentä. Jo mainittujen harmaalokkien ja isokoskeloiden lisäksi variksia laskin 22 lintua. Yhden yksilön ihmeitä olivat mustarastas, merilokki, viherpeippo ja järripeippo. Sää oli taas napsun verran koleampi, aamulla kolme astetta, tuuli koillisesta, taivas pilvessä ja näkyvyys syksyisen kuulas. Kotipihalla näin lisäksi västäräkin, kaksi kuusitiaista ja käpytikan.

***

( vähän evästä ensin ja sitten matkaan )

Neljä vuosikymmentä sitten CXXX

Sää oli todella kääntymässä talviseksi, seuraavana aamuna (22.10.1978) oli maassa muutaman sentin lumipeite ja lisää sateli hiljalleen. Kävin taas Halikonlahden maisemissa puoli yhdeksästä iltapäivään. Sundellin Juhani oli samaan aikaan retkellä. Vanhan polttokaatopaikan kärjessä oli yhä pari pikkuvarpusta, ja Suntti sai niistä elämänpinnan. Altan penkalta nousi ilmaan sinisuohaukkanaaras, ehkä sama kuin eilen. Tinvarsilla ja pelloilla oli satakunta varista ja saman verran naakkoja. Lahdella pyöri edelleen lokkeja, harmaalokkien määrä oli sama kuin eilenkin, kalalokeista ja naurulokeista oli puolet kadonnut. Lumi oli kasannut kottaraiset yhä sulille lietealtaille.

Niittykirvisiä oli altailla nyt neljä, pajusirkkuja kymmenkunta, keltasirkkuja paikallisina saman verran ja yli lensi viiden parvi. Lumi oli saanut liikkeelle myös pari kiurua, hempot ja viherpeipot ottivat säämuutoksen rauhallisemmin. Altailla ui parikymmentä telkkää ja heinäsorsaa, kymmenen tavia ja allikoiras.

Käväisimme Vuohensaaressa mutta huomasimme siellä vain pari kuusitiaista, mustarastaan ja ylilentävän pulmusen. Suuntasimme sitten Joensuun puistoon. Räkättejä oli yhä viitisenkymmentä, punakylkiä enää parikymmentä ja mustarastaita nyt viisi. Kottaraisiakin oli enää viisikymmentä. Tiaisia pyöri puistossa runsaasti, tali- ja sinitiaisten mukana kulki kymmenisen hömötiaista, kuusitiainen ja puukiipijä.

Kävimme myös Viurilanlahdella. Eilisten heinäsorsien ja tavien kaverina oli nyt pari haapanaa. Lumi oli hätistänyt jostakin esiin töyhtöhyypän joka suunnitteli etelänmatkaa lahden laidassa.

Seuraavana päivänä ehdin myös tehdä Halikonlahdella pienen aamulenkin. Jo lähtiessä huomasin Mököistenmäessä varpushaukan ja kuudenkymmenen kottaraisen parven. Halikonlahden altaille ehtiessäni paikalla oli parikymmentä heinäsorsaa, joista yksi oli siipirikko, taveja oli nyt viisitoista. Jostakin oli tullut kolmosaltaaseen myös pari tukkasotkaa ja kolme uuttukyyhkyä kierteli yläpuolella. Telkkiä oli enää kymmenen, pajusirkkuja viisi, niittykirvisiä kaksi.

Rastaista räkätit olivat liikekannalla, paikallisena vain yksi punakylki. Neljän sinitiaisen porukka lensi altaiden yli etelään. Kottaraiset ja keltasirkut tarkkailivat edelleen tilannetta, viherpeippoja muutti altaiden yli viiden parvi, samoin kolmekymmentä vihervarpusta ja tikli. Kumpiakin oli lisäksi paikallisina pari yksilöä.

Lahdella kierteli edelleen parisataa harmaalokkia ja parikymmentä kalalokkia, naurulokit olivat hävinneet. Sorsat keskittyivät Viurilanlahden puolelle, siellä lymysi seitsemänsataa heinäsorsaa, kolmisenkymmentä tavia, neljä haapanaa ja vielä kaksi lapasorsaa. Ympäristön pelloilla odotteli talvea puolitoistasataa varista ja parisataa naakkaa.

Pistäydyin Viurilan kartanon tienoilla. Vihervarpusia pyöri pihapuustossapuolensataa, tiklejäkin neljä. Yli muutti kahdessa parvessa 18 urpiaista. Kanahaukka löytyi kartanon rannasta, kuusi peippoa ja kolme järriä pihapuskista. Tilhen ääntä kuului taivaalta.

Jatkoin Iilikenmäen kautta Joensuun puistoon päin. Rastaita oli pitkin matkaa, räkättejä, pari mustarastasta, punakylkirastas. Punatulkkujakin löytyi neljän parvi ja yli muutti seitsemän käpylinnun ryhmä länteen.

Joensuun puistossa entisellään olivat tiaiset, sinkkarien ja tallarien kavereina nyt kymmenisen hömppäriä ja kolme kuusitinttiä eli hunnia. Rastaista oli jäljellä enää kymmenisen räksää, pari mustarastasta ja yksi punakylki. Vihervarpusia oli puolensataa, urpiaisia kymmenen ja lisäksi tikli. Kymmenisen närheä pysytteli yhä tammistossa, samoin pari peippoa ja kymmenen järriä. Jokivartta pitkin lounaaseen lensi käpylintu jonka tunnistin äänestä kirjosiipikäppäriksi. Se pysähtyi hetkeksi puihin mutta jatkoi pian matkaansa lahden suuntaan.

Iltapäivällä olinkin sitten jo bussikyydillä matkalla Helsinkiin. Ylisjärven pohjoispäässä huomasin nelisenkymmentä koskeloa porukkana kalastamassa. Edessä oli taas uusi pitkien päivien työviikko.

***

( jos on joskus katsonut vaikka Haliaksen bunkkerilla miten kuusitiaisparvi syöksyy ohi kohti kärkeä, arvaa, miksi näitä sanotaan sielläpäin hunneiksi)

Neljä vuosikymmentä sitten CXXIX

( tavitkin alkoivat jo kadota maisemista)

Kahdeskymmenes lokakuuta vuonna 1978 tulin taas työputken jälkeen Saloon iltakahden aikaan. Vastassa oli vesisade, mutta tein kuitenkin perinteisen Halikonlahden katselmuskierrokseni, tosin ihan pikaisesti vain.

Lähinnä Viurilanlahdella oli yhteensä noin kaksituhatta sorsaa, niistä yhdeksän kymmenestä heinäsorsia, taveja satakunta ja loput sitten enimmäkseen haapanoita. Allikoiras ui kolmosaltaassa, ruoikossa piileskeli jokunen pajusirkku ja tienvarsilla ruokaili kymmenisen tikliä.

Seuraavana päivänä tein sitten pidemmän retken alueella. Virtasen Kimmon taisin lahdella tavata, hän sanoi nähneensä suosirrin vielä viidentenätoista päivänä, nyt niitä ei enää ollut. Eiliset sorsat olivat häipyneet suureksi osaksi sateen mukana, altailla oli vain kolmisenkymmentä heinäsorsaa ja viisi tavia. Parikymmentä telkkää ui avovedessä ja allikoiraalla oli naaras kaverina. Pajusirkkuja näkyi nyt kymmenkunta, keltasirkkuja muuutti yli viisitoista. Kaksi pulmustakin meni ylitsemme. Sinitiaisia oli liikekannalla neljä ja pari paikallisina samoin kuin talitiaisia. Räkättejä kierteli altaiden reunoilla viitisenkymmentä, joukossa yksi punakylki.

Variksia ja naakkoja oli altaiden ympäristössä kolmisensataa yhteensä. Saman verran oli kottaraisia lietealtaiden ympärillä. Varpushaukka muutti yli pikkulinnuista välittämättä. Lietealtaiden ruderaatista huomasimme myös muutaman viherpeipon, pari hemppoa ja niittykirvisen. Vanhan polttokaatopaikan kärjessä pujoissa ruokaili kolme pikkuvarpusta. Tuohon aikaan ne olivat vielä vähälukuisia joten jo niiden ääni sai kiinnittämään niihin huomiota.

( pikkuvarpunen oli vasta aloittamassa valloitusretkeään )

Lähdin Viurilanlahden puolelle. Sorsia oli vähän enää sielläkin, kolmesataa heinäsorsaa, tusinan verran haapanoita, pari jouhisorsaa ja parikymmentä tavia. Yksi nuori silkkiuikku ui avoveden puolella. Lietteelle tullessa maasta nousi ylös sinisuohaukkanaaras, ruoikossa oli tälläkin puolella pari sinitiaista ja muutama pajusirkku. Lokkeja pyöri lahdella yhä runsaasti, sataviisikymmentä harmaa-, viisikymmentä kala- ja vielä parikymmentä naurulokkiakin.

Kiersin vielä Joensuun kartanonpuistonkin. Kymmenen tikliä ja kolmisenkymmentä vihervarpusta olivat siellä minua vastassa. Harmaapäätikkanaaras kiipeili tammissa, kaksi tilheä lensi yli. Pari sepelkyyhkyä oli vielä puiden latvoissa. Rastaita täällä oli enemmän kuin lahdella, räkättejä ja punakylkiä kumpiakin viitisenkymmentä, neljä mustarastasta ja pari laulurastasta niiden mukana. Tiaiset viihtyivät myös puiden suojassa, sinitiainen oli runsain, talitiainen lähes yhtä lukuisa, kuusitiaisia oli neljä, samoin hömötiaisia. Pari puukiipijääkin löytyi tinttien seurasta. Närhet keräilivät tammien terhoja maasta, kottaraisia pyöri puiston laidassa sataviisikymmentä. Peippoja oli parikymmentä, järripeippoja kaksinkertainen määrä.

Sää oli koleaa ja syksyistä.

*** 

 ( ryhdikäs kottarainen )

Viisi vuosikymmentä sitten LXXXVII

Vuonna 1968 tein myös retken Halikonlahdelle 19. lokakuuta, sen jälkeen kävin vielä Sirkkulassa Ilmusmäellä. Retkelle kertyi mittaa puoli yhdeksästä iltakolmeen. Syksyn sää oli perinteinen, lämpöä pari astetta, luoteistuuli puhalsi ja kirkkaalle taivaalle kohosi päivän mittaan pilviä. Näkyvyyttä riitti horisonttiin asti.

Vuohensaarentien varressa oli aamulla paitsi puolensadan viherpeipon parvi, myös seitsemänkymmenen pulmusen parvi, sen syksyn ja koko vuoden ensihavaintoni lajista. Kanahaukka partioi peltojen yllä juuri maan pinnan yläpuolella. Viurilanlahdelle saapuessani huomasin joutsenperheen, vanhemmat ja kaksi poikasta. Nekin huomasivat kun tulin ja lähtivät saman tien jatkamaan muuttoaan etelämmäs. Viitisenkymmentä telkkää jäi lahdelle, altaalle yksi silkkiuikku. Pari taivaanvuohta nousi niityltä, lahdella viihtyi vielä myöhäinen selkälokki.

Ilmusmäellä kolmiomittaustorniin kiivettyäni ylitseni lensi myös kanahaukka, itään, ehkä paikallisen parin puolikas tai tuotoksia. Pari närheä lensi mäen laidassa, punakylkirastaita joka puolella.

Kahdentenakymmenentenä päivänä kävin aamupuolella Halikonlahdella ja iltapäivällä jälleen Ilmusmäellä. Lämpöä oli edelleen pari astetta, tuuli kääntynyt lounaaseen ja aamun usva nousi pilviksi päivän mittaan.

Halikonlahdelle mennesä vastassa oli eilinen viherpeippoparvi, pulmusia oli vain kuuden parvi mutta lisäksi kuului ääntä tienvarren pelloilta. Pari tikliä ja vihervarpunen löytyivät myös matkalta lahdelle. Altailla ui kuusi koskeloa ja lapasorsa. Penkalta nousi esiin taivaanvuohi ja niittykirvinen. Viitanmäellä huuteli käpytikka ja Halikonjokisuun ruoikossa ruokaili kaksi sinitiaista.

Päivällä kävin kotona Mököistenmäessä. Tilhiä oli paikalla taas parikymmentä, lisänä mustarastas ja yli muutti viidenkymmenen harmaan hanhen aura. Iltakierroksella Ilmusmäelle näkyi jälleen kanahaukka. Näillä eväillä piti taas pärjätä viikko koulussa...

***

( toinen variantti viikonlopun teemalajista )