Neljä vuosikymmentä sitten CXXIX

( tavitkin alkoivat jo kadota maisemista)

Kahdeskymmenes lokakuuta vuonna 1978 tulin taas työputken jälkeen Saloon iltakahden aikaan. Vastassa oli vesisade, mutta tein kuitenkin perinteisen Halikonlahden katselmuskierrokseni, tosin ihan pikaisesti vain.

Lähinnä Viurilanlahdella oli yhteensä noin kaksituhatta sorsaa, niistä yhdeksän kymmenestä heinäsorsia, taveja satakunta ja loput sitten enimmäkseen haapanoita. Allikoiras ui kolmosaltaassa, ruoikossa piileskeli jokunen pajusirkku ja tienvarsilla ruokaili kymmenisen tikliä.

Seuraavana päivänä tein sitten pidemmän retken alueella. Virtasen Kimmon taisin lahdella tavata, hän sanoi nähneensä suosirrin vielä viidentenätoista päivänä, nyt niitä ei enää ollut. Eiliset sorsat olivat häipyneet suureksi osaksi sateen mukana, altailla oli vain kolmisenkymmentä heinäsorsaa ja viisi tavia. Parikymmentä telkkää ui avovedessä ja allikoiraalla oli naaras kaverina. Pajusirkkuja näkyi nyt kymmenkunta, keltasirkkuja muuutti yli viisitoista. Kaksi pulmustakin meni ylitsemme. Sinitiaisia oli liikekannalla neljä ja pari paikallisina samoin kuin talitiaisia. Räkättejä kierteli altaiden reunoilla viitisenkymmentä, joukossa yksi punakylki.

Variksia ja naakkoja oli altaiden ympäristössä kolmisensataa yhteensä. Saman verran oli kottaraisia lietealtaiden ympärillä. Varpushaukka muutti yli pikkulinnuista välittämättä. Lietealtaiden ruderaatista huomasimme myös muutaman viherpeipon, pari hemppoa ja niittykirvisen. Vanhan polttokaatopaikan kärjessä pujoissa ruokaili kolme pikkuvarpusta. Tuohon aikaan ne olivat vielä vähälukuisia joten jo niiden ääni sai kiinnittämään niihin huomiota.

( pikkuvarpunen oli vasta aloittamassa valloitusretkeään )

Lähdin Viurilanlahden puolelle. Sorsia oli vähän enää sielläkin, kolmesataa heinäsorsaa, tusinan verran haapanoita, pari jouhisorsaa ja parikymmentä tavia. Yksi nuori silkkiuikku ui avoveden puolella. Lietteelle tullessa maasta nousi ylös sinisuohaukkanaaras, ruoikossa oli tälläkin puolella pari sinitiaista ja muutama pajusirkku. Lokkeja pyöri lahdella yhä runsaasti, sataviisikymmentä harmaa-, viisikymmentä kala- ja vielä parikymmentä naurulokkiakin.

Kiersin vielä Joensuun kartanonpuistonkin. Kymmenen tikliä ja kolmisenkymmentä vihervarpusta olivat siellä minua vastassa. Harmaapäätikkanaaras kiipeili tammissa, kaksi tilheä lensi yli. Pari sepelkyyhkyä oli vielä puiden latvoissa. Rastaita täällä oli enemmän kuin lahdella, räkättejä ja punakylkiä kumpiakin viitisenkymmentä, neljä mustarastasta ja pari laulurastasta niiden mukana. Tiaiset viihtyivät myös puiden suojassa, sinitiainen oli runsain, talitiainen lähes yhtä lukuisa, kuusitiaisia oli neljä, samoin hömötiaisia. Pari puukiipijääkin löytyi tinttien seurasta. Närhet keräilivät tammien terhoja maasta, kottaraisia pyöri puiston laidassa sataviisikymmentä. Peippoja oli parikymmentä, järripeippoja kaksinkertainen määrä.

Sää oli koleaa ja syksyistä.

*** 

 ( ryhdikäs kottarainen )