Menneitä muistellen XXVI

(vuoden 1975 retken yllättäjä, mitenkähän se yllättää keväällä 1978...)

31.3.1975: Lähtöpäivä Jurmosta, sää oli edelleen keväinen, aste tai pari lämmintä, tuuli lähes olematonta, tosin pohjoisen puolelta. Pilvet olivat hajonneet, vain hajanaisia poutapilven hattaroita ja näkyvyys oli erinomainen. Koko porukkamme oli lähdössä ja yritimme ennen puoltapäivää saada vielä kattavan käsityksen saaren linnustosta.

Merimetsoja ehdimme laskea 150, hyvä luku sekin oli. Ristisorsien määrä oli noussut yhdeksään, merihanhia ehdittiin nähdä kahdeksantoista, molemmat lajit olivat siis runsastuneet. Kylän yli muutti hiirihaukka, satamassa taas yli meni ruskosuohaukka. Länsipäästä löytyi taivaanvuohi ja eilinen 50 yksilön merisirriparvi tuttujen tunturikiurujen lisänä. Länsiriutan kärjen ohi muutti kolme ruokkia. Leppälehtoon menijät löysivät kaksi lehtokurppaa, peukaloisen ja rautiaisen. Luotokirvisiä oli saaressa kaksi ja lähtiessämme kylälle jäivät siellä pitkään olleet kaksi varpusta.

Laivamatkalla Pärnäisiin huomattiin kolme muuttavaa hiirihaukkaa. Riskilöitä oli jo Jurmosta laskettu 12, ja matkalta tuli 27 lisää lähinnä Kirjosen Jopin staijaamana. Ruokkejakin muutti kaksi ryhmää, yhteensä kymmenen lintua. Berghamnissa Kapasen Matti keksi saaresta toiseen siirtyvän harmaapäätikan. Näin ulkona se ei ole tavallinen.

Mie jatkoin bussilla Turkuun, senkin ikkunasta ehdin nähdä yhden hiirihaukan ja pari merihanheakin.

31.3.1978: Vuodet eivät ole veljeksiä eikä ilmasto lämpene tasaisesti. Siitäpä tekisi mieleni nostaa esimerkiksi Jurmon retki, joka alkoi juuri tänä päivänä Turusta. Olin tullut sinne Helsingistä Salon kautta ja juna-asemalta lähdimme Sepen kanssa puoli kymmenen maissa aamulla kohti Pärnäisiä.

Turun satamasta saimme retkilistalle muun muassa punasotkia ja nokikanoja. Saaristomatka oli kovin sumuinen ja jäitä riitti perille asti. Vain muutama sattumalokki ja koskelo uivat vähissä sulapaikoissa, Berghamnissa jäällä oli kiurujen parvi sekä pieni porukka töyhtöhyyppiä. Nötön jäätyä taakse laivaa lähti seurailemaan pitkäksi aikaa yksinäinen peippo.

Näkyvyys parani tullessamme Jurmoon. Asemalle tullessamme tapasimme siellä jo olevan Kuuselan Jukan, hän oli Helsingistä. Touhukkaina ehdimme tehdä vielä kolmen tunnin pikakierroksen saaressa, sen aikana näimme yhden lounaasta saareen tulleen kurjen sekä 12 merihanhea – viisi oli ollut jo jäällä saaren pohjoispuolella tullessamme. Hyyppiä oli pysähtynyt saareen toistasataa, kiuruja parisataa ja sepelkyyhkyjäkin parikymmentä. Rautiaisten määrä, 12 lintua, oli myös todella suuri tähän aikaan. Niittykirvisiä oli peräti 50, vastaavana päivänä vuonna 1975 saaressa oli vain yksi! Jukka oli nähnyt lisäksi aamulla männikössä hömötiaisen, se on hyvä havainto näin keväällä ulkosaaristossa. Kaikki lupasi edessä olevalle retkelle hyvää.

***

(merihanhia näki hyvin kumpanakin keväänä tähän aikaan)

Menneitä muistellen XXV

30.3.1975: Aamu Jurmossa aukesi pilvisenä ja nollakelisenä. Tuuli idästä oli heikentynyt, iltainen sade lakannut, näkyvyys kohtalainen. Nyt vuorostani mie aloitin päivän lähtemällä länteen.Kirjosen Jopi oli illalla saapunut saareen joten kiertäjiä riitti mukavasti joka puolelle.

Kylällä oli aamuseitsemällä vain pari varista, talitintti, punatulkku ja kiuru. Sataman suuntaan mennessäni vastaan tuli kaksi muuttavaa tavia, teeret pulisivat taas suon suunnalla. Sataman pohjoispuolella oli kesäpukuinen riskilä, länsipuolella silkkiuikku. Kolme joutsenta lensi ylitseni ja laskeutui länsilahdelle. Järvelle jatkaessani vastaan tuli useita töyhtöhyyppien muuttoparvia. Järvelle tuli myös kymmenen merimetsoa kaakosta, kalaan kai – mitähän kaloja sieltä löytäisi.

Jatkoin länsiriutalle, ristisorsat olivat nyt siellä ja edustan saarilla. Pitkin riuttaa tuli vastaan muuttavien pikkulintujen parvia, merellä muutti taas vesilintuja. Mukavin muuttaja oli kevään ensimmäinen kapustarinta joka jatkoi olemattomalle ystävälleen vihellellen itään. Lähisaaren rannassa ruokaili kolme joutsenta ja kyhmyjoutsenpari, jonka koiras tuntui olevan hyvin riitainen ja lopulta hätisti laulujoutsenet viiden kilometrin päähän Skalmörniin. Merimetsoja näkyi taas runsaasti pikkuparvin kuten retken ensi päivinä. Niiden joukosta keksin yhden kuikankin sukeltelemasta.

Palailin kiertämään lounaisriuttaa, yli ja merellä muutti jatkuvasti hyyppien, haahkojen, allien ja merimetsojen ryhmiä. Etelälahdessa oli tuttu jouhisorsapari. Tyllit olivat jo jakamassa rantaviivaa reviireihinsä. Jatkoin etelärantaa itään, luodoilta laskin kolme isohkoa merimetsoryhmää paikallisina. Sorgenin luota merta haravoiden löysin vielä kolme pikkuporukkaa lisää.

Suolla tuli ensimmäisenä vastaan laulava pajusirkku, leppälehto oli yhtä tyhjä kuin Sorgeninkin lehto, kummassakin vain yksi punatulkku, joten jatkoin saman tien kaakkoiskalliolle, mistä löysin kaksi merimetsoryhmää lisää. Grundvikin rantaniityillä oli lepäileviä hyyppiä ja jatkaessani itään kohti riutan kärkeä ohi merellä meni vesilintujen muuttoparvia entiseen tahtiin. Vielä saaren itäkärjestä löysin uusia merimetsoryhmiä ja jotkut parvet tuntuivat muuttavan saman tien itään.

Palailin polkua pitkin muinaismuiston suuntaan, sieltä sitten staijailin vielä vähän aikaa ohilentäviä vesilinturyhmiä, mutta pian iltakahden jälkeen alkoi taas lumisade joka yltyi reippaaksi kello kuudentoista aikoihin ja loppui vasta iltakuuden jälkeen. Sateen loputtua lepikon laidasta löytyi vielä sarvipöllö.

Merimetsoja laskimme nähneemme 235 lintua päivän mittaan. Vanha ennätys ylittyi reippaasti. Toinen porukka oli kierroksellaan havainnut härkälinnun itäriutan tyvellä ja muuttavan harmaahaikaran. Iltasella oli vielä 50 merisirrin parvi länsiriutan kärjessä, mistä se lähti kauas edustan saarille. Riskilöitä näkyi 22 ja esimerkiksi merilokkeja 83, mikä osoitti että kaukoputkilla oli töitä tehty. Lajeja päivälle kertyi 44 eli edelleen hyvään tahtiin.

***

Menneitä muistellen XXIV

29.3.1975: Jako kävi taas niin että aamuseitsemältä mie lähdin kiertämään saaren itäosat, toiset lähtivät länteen. Lämpötila oli nollassa, tuuli idässä ja maahan oli yön tunteina satanut parin sentin lumikerros. Pilvet olivat kuitenkin jo väistyneet ja näkyvyys erinomainen.

Männikköön oli pudonnut kaksi lehtokurppaa, Norrkläpparna oli saanut taas parven merimetsoja. Metsiin oli tullut myös hippiäisiä kai yön sateen pudottamana. Idässä haahkaparvet olivat jatkaneet matkaa, niitä ja merimetsoja oli vain pikkuryhmin uimasillaan ja luodoilla. Muuttolintuja ei juuri ollut matkassa, naurulokki sentään liiteli tuulen mukana lounaaseen. Muista muuttajista huomasin vain jäljet: itäriutalta lähdin seuraamaan minkin jälkiä ja onnistuin pysyttelemään niiden perässä leppälehtoon asti.

Punarinta ja mustarastas jäivät lehtoon varoittelemaan Suon reunasta esiin noussutta suopöllöä kun jatkoin matkaa etelärantaa länteen. Sorgenin lehtoonkin oli jäänyt yöllä muutama hippiäinen, muuten matka etelärantaa länteen oli vähälintuinen.

Länsipäässä oli hiljaisempaa kuin aamulla, mutta sentään huomasin keväälle uusina kaksi selkälokkia, muuttivat koilliseen puoli yhden aikaan lounaisriutan yli. Paria tuntia myöhemmin alkoi taas sataa räntää, sade jatkui välillä vahvana pitkälle iltaan.

Selkälokkien lisäksi juuri muuta uutta ei päivällä havaittukaan, aiemmin löydetyistä paikalla olivat edelleen muun muassa jouhisorsapari, tunturikiurut, meriharakka ja kulorastas. Varpusia oli tänään taas kaksi, koiras ja naaras, ristisorsia ei havaittu kuin yksi, aamulla oli lännessä muuttanut neljän ruokin porukka. Vähän välipäiväksi tämä jäi tuulen ja alkaneen sateen takia.

***

Menneitä muistellen XXIII

28.3.1975: Retki Jurmossa jatkuu, asemalle vahvistuksena oli illalla saapunut muistaakseni Suorannan Asko (varma en voi olla, vain nimikirjaimet AS ovat vihossa muistissa). Sepä mahdollisti jälleen hieman keveämmän päiväohjelman kun useampana partiona saaren kattaminen oli helpompaa.

Oma aamukierrokseni alkoi seitsemältä kylästä ja männiköstä, aseman pihavarpunen oli paikalla, pajusirkku samoin ja mustarastas avasi aamun laulullaan. Pohjoisrannassa oli jo lähes sata haahkaa, lepikkoon mennessäni yli muutti taas luotokirvinen, äänestä määritin. Kaakkoiskallion edustalla oli vajaa parisataa haahkaa lisää, merimetsoja enää pari paikallista ja pari lennossa pohjoiseen, ehkä vihje siitä mihin parin päivän takaiset parvet olivat kadonneet. Itäsannoillakin oli vain haahkaparvia, itäriutan vesillä vielä lisää.

Palailin takaisin etelärantaa, Sorgenin luona oli päivän ensimmäinen ristisorsani, hyyppiä muutti harvakseen. Länsipäässä ylitseni tuli kaksi korppiporukkaa, kymmenen ja kaksi lintua, ja jatkoivat saaresta lounaaseen. Järvellä oli kolme ristisorsaa lisää ja sen kannaksella tutut tunturikiurut.

Puolilta päivin taivas pilvistyi, ja iltapuolella kiertelinkin sitten saaren metsiköitä ja länttä paikkoilun toivossa. Keväälle uusina löytyi kaksi jouhisorsaa, muuta jo ennen löydettyä edustivat muun muassa silkkiuikku, kulorastas, tuulihaukka, lehtokurppa ja kaksi muuttanutta ruokkia. Tämänkin päivän lajimäärä nousi samaksi kuin eilen, 44 lajiin.

***

Menneitä muistellen XXII

27.3.1975: Aamukuudelta oli yhä pilvistä, tuuli heikkoa kaakkoista, yksi lämpöaste ja näkyvyys kohtalainen. Kylälle kuului aamulla lenkille lähtiessä kolmen teeren soidinpulina, kappelin kulmilla kuului myös pajusirkku, oliko eilinen, sitä en tiedä.

Vaihtelu virkistää, joten lähdinkin tällä kertaa itäänpäin, joensuulaisjoukkue lähti länteen. Pohjoisrannassa näkyivät ensimmäiset merimetsot, tietysti haahkoja, koskeloita ja vielä muuttava pulmunen. Sorgenin edustan luodolta lensi kuuden teerikukon ryhmä leppälehtoon, ehkä tässä olivat aamuiset kukertelijat. Leppälehdon pohjoisreunassa oli tällä kertaa peräti 26 mustarastaan parvi, taisi olla lajin muutto yöllä kovaa. Sen mukana oli kaksi punakylkeäkin. Merimetsoja näkyi edelleen kohtalaisesti idän puolella saarta, ei sentään parin edellispäivän tahtiin. Uutena löytönä Sandenin pohjoispuolella ui kolmen kuikan parvi. Pulmusia, keltasirkkuja ja töyhtöhyyppiä oli muutolla ja merellä liikkeellä näkyivät olevan haahkat. Grundvikista nousi ilmaan retken ensimmäinen elävä suopöllö.

Palailin takaisin saaren keskiosiin ja muinaismuistolla pysähdyin seuraamaan muuttoa tarkemmin. Haahkoja laskin vajaassa kahdessa tunnissa yli 900 ja koko päivän summa nousi 1280 yksilöön, kiuruja muutti pari porukkaa, pari tylliä meni yli ja uutena lajina luotokirvinen. Hyypilläkin riitti muuttohaluja iltapäivän puolelle.

Kylältä keksin taas saman varpusen ja männiköstä lehtokurpan. Länsipää tarjosi tutut ristisorsat, kolme tunturikiurua ja silkkiuikun, ensimmäisen kuovin, taivaanvuohen ja meriharakan. Luotokirvinen löytyi uudestaan kylärannasta ja lännessä seikkaili vielä tunturipöllö, joka saattoi jatkaa matkaa itään. Lajeja kertyi jo 44, selvästi vilkastuvaa.

***

Menneitä muistellen XXI

(nämä kuvat jäivät silloin vielä saamatta)

26.3.1975: Taas kymmentuntinen päivä Jurmon maastossa. Kylältä se taas alkoi, matkalla nummen kautta länteen. Lämpö oli vaihteeksi nollassa, tuuli leutoa kaakkoista, kolmannes taivaasta yläpilven peitossa ja näkyvyys aika hyvä, Utön majakan voi juuri ja juuri erottaa.

Kiurut olivat aamusta muutolla, variksiakin jonkin verran. Teeret soidintelivat harjulla matkallani järvelle, sieltä tuli vastaan muuttavia hyyppiä, kottaraisia ja jokunen hemppo sekä pulmunen. Jatkoin marssia sujuvasti länsiriutan kärkeen, jo tyvellä vastaan tulivat tutut tunturikiurut ja merellä näkyi kesäpukuinen silkkiuikku sekä vielä talvipukuinen riskilä. Haahkoja oli muutolla pienin parvin jatkuvasti ja Haahkasaaren takaisilla kivillä näin eilisten yllättäjien ensimmäiset, muutaman paikallisen ja neljätoista muuttavaa merimetsoa. Ristisorsatkin olivat taas paikalla.

Lounaisriutalle saapuessani minua tuli mereltä tervehtimään korppi, kääntyi päälläni ja palasi takaisin sinne mistä oli tullutkin. Pari mustavaristakin muutti ylitseni, ja tietysti samoja lajeja joita olin jo aamusta muutolla nähnyt. Niittykirvinen löytyi järvikannakselta, tyllejä oli tänä aamuna jo neljä paikallista. Eteläriutalla ja matkalla etelärantaa itään seurailin yksittäisten merimetsojen kalastelua sekä koskeloiden soidintelua. Etelälehtoon oli saapunut yhdeksän mustarastaan porukka, myös yksittäinen käpylintu muutti mereltä ja taisi pudota männikköön.

Kylän suuntaan palasin miekin ja tänään löysin Perin navetan tunkion huipulta kaksi varpusta, kappelin kulmalla lauloi pajusirkku. Toinen varpusista käväisi myös aseman pihalla ja siitä huomasin että pihassa oli myös kulorastas. Männikköön tippunut käpylintu määrittyi pikkuiseksi lajiksi.

Itäkierroksella laskin taas merimetsoja, Grundvikharun takaisilla luodoilla oli nyt 126 yksilöä, itäsantojen edustalla tusinan verran lisää. Palaillessani iltasella takaisin huomasin tuulihaukan tulleen nummelle saalistamaan. Iltaviideltä oli hyvä lopettaa, taivas oli peittynyt pilveen ja alkoi hiljaa tiputella lumentapaista. Mitäpä tuosta, sade näinä aikoina on talven tuho.

Merimetsojen päiväennätys nousi 170 lintuun, lajimäärä jäi kolmeenkymmeneenkahdeksaan eli vähän eilisestä. Tänäänkin löytyi yksi kyy, väriltään nyt musta. Yksin ei tarvitse tästä lähin saarta kiertää, vahvistuksiksi tulivat joensuulaislähtöiset Missosen Tapani ja Kapasen Matti.

***