Tähän aikaan takavuosina XXVI

***

29.11.1998: Hyvin usein on tapanani ollut tehdä kulloisenkin asuinpaikkani ympäristössä vakioreittejä joilla olen laskenut linnut, ilmeisenä tarkoituksena kerätä aineistoa vuotuisten ja vuodenaikaisten muutosten kartoittamiseksi. Erityisen innokkaasti näitä vakiokierroksiani tein niihin aikoihin kun miulla oli vielä koira retkiseurana. Turun puolessa muun muassa Lehikoisen Esa taisi myös tehdä pitkän ajan lähilintuseurantaa koiralenkkinsä lintuja laskien.

Vuoden 1998 versioni vakiokierroksesta oli Kaivokselan lenkki, jota tein koiran kanssa monia vuosia silloiselta Myyrmäen asunnolta lähtien. Tuona viikonloppuna olin laskenut saman lenkin myös 28.11. ja seuraavan aamun aloitimme koiran kanssa jo varttia vaille yhdeksän. Linnusto lenkillä oli tyypillistä kaupunkilajistoa, runsaimpia tali- ja sinitiaiset, varikset ja harakat. Tuona syksynä oli vielä räkättejä ja tuona aamuna lukemia nosti vielä kuudenkymmenen harmaalokin ruokailulentoparvi. Kaikkiaan tunnin ja vartin kierros tuotti 15 lajista 332 lintua. Edellisenä päivänä lajeja oli ollut 19 ja yksilöitä 258. Edellispäivän parhaita lajeja olivat käpytikka, urpiainen ja taviokuurna, kaikkia yksin kappalein. Noista voi päätellä että peruslajisto oli hyvin kapea noinkin lähellä talvea.

Retki 29.11.1998 jatkui edelleen koira kaverina Seutulan peltokierrokselle. Tuo reitti on linnustollisesti kohtalainen keväällä, kesällä ja syksyllä, mutta talvisaikaan ei ole siellä paljon katsottavaa. Nyt näimme vajaan tunnin kierroksella 149 lintua 11 lajista, niistä yli puolet oli keltasirkkuja ja seuraavaksi eniten viherpeippoja. Närhi, käpytikka ja pari pikkukäpylintua edustivat parempaa lajistoa.

Tuon jälkeen jatkoimme Haltialan-Tammiston kierroksellemme. Sekin kesti runsaan tunnin ja kun oikealla lintupaikalla olimme, lajejakin tuli jo 21 ja yksilöitä 388. Räkätti nousi 93 yksilöllä ykköslajiksi ja paremmasta päästä tuolla olivat mm. palokärki, varpushaukka ja peippo. Tammiston lehdon itäpäässä satuimme paikalle kun varpushaukka oli napannut saaliikseen närhen. Henkeä se ei ollut siltä vielä onnistunut viemään, vaikka se oli kyllä aika revitty, elossa mutta ei juuri pystynyt enää liikkumaan kun sen näimme. Kun jatkoimme matkaa edemmäs, kuulimme rääkynästä että haukka oli tullut takaisin jatkamaan murhatöitään siitä mihin jäi.

***

Tähän aikaan takavuosina XXV

***

Tänään päättyi taas työviikko. Aamun unien jälkeen lähdin iltapäiväksi Espoon Träskändan puistoon ja Matalajärvelle syyspimeän työviikon peruskierrokselle. Samaa lajistoa löytyi järveltä kuin vuosi sitten Laajalahdelta, ainoana lisänä paikallinen merihanhi joka vielä odottaa kanadalaisten joukossa talven tuloa.

Kuvittelin että Träskändan lintulaudalla piipahtanut nakkelikin olisi hyvä havainto, mutta vanhoja vihkoja selaamalla huomasin että olen havainnut nakkelin myös 28.11.1976 tekemälläni Vuohensaaren retkellä. Se retki oli muutenkin tämän päivän metsäosuuksia parempi, hippiäisiä näin tänään vain yhden, silloin niitä oli saaressa parisenkymmentä, tänäisen ainoan kuusitiaisen vastapainona tuolloin oli kolme patea ja kolme hömötiaista mitä nyt ei näkynyt lainkaan.

Vesilintuja Halikonlahdella ei enää ollut tuohon aikaan, mutta lokkeja vielä runsaasti, eniten harmaalokkeja, noin sata. Pajusirkkujakin löytyi lahdelta tuolloin vielä kolme ja pulmusia viisi, kumpaakaan lajia ei täällä nyt näkynyt, eikä edes tilhiä joita tuolloin oli Mököistenmäessä 120 linnun parvi.

Tuoreemmista retkistä 28.11. olkoon malliksi vuoden 2010 versio. Silloin ajoin Asikkalan Vääksyyn kanavan tietämille bongaamaan Suomen ensimmäistä tammitikkaa. Puolen tunnin odottelun jälkeen se näkyikin. Muuta mainittavaa bongausretkeltä oli saalista etsivä varpushaukka ja eräällä piharuokinnalla näkynyt laulurastas.

***

Eräänlainen vuodenvaihde

***

Eilen alkoi sitten neljäs vuosi perättäisiä päivittäisiä linturetkiä. Aktiivisina työvuosina nämä lyhyet ja pimeät vuoden lopun päivät kuluivat enimmäkseen töissä, nyt olen yrittänyt päästä valoisaan aikaan lintujen perään vähintään tunniksi ja niin että näen vähintään kymmenen eri lajia.

Työviikko on tämäkin, yöllä olen hommia tehnyt vaikka moni muu on jopa lakkoillut. Päivällä herättyäni ehdin ulos kahden ja puolen tunnin kierrokselle. Matalajärvi oli yön pakkasissa jäätynyt lähes umpeen, pieni sula siinä vielä oli ja se täynnä hanhia, joutsenia ja sorsia. Enin osa eilisistä linnuista oli jo ottanut siivet alleen ja suunnistanut muualle, varmaan ihan ahtaan paikan kammon takia. Osa jääneistäkään ei mahtunut sulaan vaan seisoskeli jäällä sen ympärillä tai kauempana. Pari joutsenryhmää lähti lyhyen käyntinikin aikana etsimään uutta lepopaikkaa.

Viereisissä Överbyn puistoissa oli hiljaista ja ajoin vielä Ylästöön, missä tein pienen kierroksen Pitkäkosken Vantaan puoleisessa metsässä ja lähitienoon talojen kulmilla. Hiljaista oli sielläkin, tiaiset kävivät taas talveksi laitetulla ruokinnalla. Sorsia oli kosken alapuolen joessa, yksinäinen käpytikka naputteli puita.

Päivän lajimäärä jäi alle kolmenkymmenen vaikka vesilintuja vielä jonkin verran tulikin. Aikaa meni kaksi ja puoli tuntia, siis noin kymmenen prosenttia vuorokaudesta. Kun siihen laitan lisäksi havaintojen kirjaamiseen menneen ajan ja vaikka tämän naputtelun nyt tässä, huomaa että työpäivänäkin merkittävä osa ajastani menee näiden tirppojen kanssa touhuamiseen. Vapaaviikolla osuus on vielä paljon isompi. Se on sitä sisältöä elämään, mitä joidenkin on vaikea löytää työn ja perheen ulkopuolelta.

***

Tähän aikaan takavuosina XXIV

***

23.11.1974: Olin tullut Turusta Saloon käymään vanhempien luona ja saman tien retkelle Halikonlahdelle. Retki alkoi huonosti, polkupyöräni oli varastettu, tällä kertaa lukitusta pyöräkellarista. Ei ollut edes ensi kerta kun pyörä vietiin vaan jo kolmas, mutta ensi kerta kun se lähti lukkojen takaa.

Mikäs tuossa auttoi muu kuin kävellä. Lunta ei ollut maassa, asteen verran oli pakkasta ja pilvipoutaa. Lahti oli pääpiirteissään jäätön, uloimman altaan pohjoispää oli jäätynyt, samoin Viurilanlahden puolen ranta ja ruoikkovyö.

Lahdella olivat retkellä myös Ilu, Pepe ja Sepe. Sepe oli aloittanut juuri biologian opinnot Turussa, nuoremmat miettivät vielä jatko-opintojaan. Altaille tullessani lähes törmäsin varpushaukkaan, joka oli juuri saanut saaliikseen kottaraisen, no, kuusi kottaraista oli vielä elossa siinä lähellä. Uloimmassa vedenpuhdistusaltaassa oli vielä allinaaras, pari tavia ja kolmisen telkkää. Heinäsorsat olivat toisella puolella Halikonjokea mutta tulivat nekin sitten altaille neljänä pikkuporukkana.

Porukalla kierrettiin altaiden ympäri, kala- ja harmaalokkien, viherpeippojen, urpiaisten ja hemppojen joukossa ei tällä kertaa ollut mitään tavatonta. Iltapäivällä putoili taivaalta hieman lumihiutaleita, mutta eivät nekään maan väriä muuttaneet, hetkeksi vain pudottivat näkyvyyden muutamaan kilometriin.

Vuohensaaressa tai tien varressa ei ollut tänä syksynä vielä linturuokintaa, joten vakituiset talvilinnut, tiaisten, keltasirkkujen, tulkkujen ja fasaanien tapaiset, olivat hajallaan pitkin kävelyreittiä. Retken lajit jäivät kahteenkymmeneenyhteen, ennustivat hiljaista talvea.

***

Tähän aikaan takavuosina XXIII

***

22.11.1969: Oli taas viikonloppu ja jokaöisen lehdenjakelulenkkini jälkeen lähdin retkelle Halikonlahden maisemiin. Kuusituntisen retkeni sain tehdä lähes aurinkoisessa nollakelissä ja heikossa lounaistuulessa.

Vesilinnut olivat jo aika vähissä. Ruoikon kätköistä vilahteli pieni heinäsorsien parvi, edessä ui pari telkkää, alli ja isokoskelo. Muutama kala- ja merilokki kierteli lahden yllä ja kaatopaikoilla. Saalista etsivä kanahaukka lensi Vuohensaaren tien poikki ja Vaisakosta olisi sitä saalista löytänyt kun teeri lähti sieltä lahden poikki Taka-Kärkänmäen puolelle.

Vaisakon ja Vuohensaaren metsistä löytyi vakituisia tiaisparvien lintuja ja lisäksi parikymmentä närheä, muutama räkättirastas, vihervarpusparvi ja useita punatulkkuryhmiä.

Avomaiden pelloilla ja ruderaateilla oli keltasirkkuja, viherpeippoja ja tiklejä. Silloin käytössä olleiden kaatopaikkojen liepeiltä löytyi vielä parvi vuorihemppoja, kottaraisia, yksinäinen pulmunen ja jo kolmatta viikkoa viihtyvä kiuru. Tuohon aikaan kiuru ja kottaraiset olivat säännöllisiä talvehtijoita ja talveksi odotin nytkin noiden yrittävän jäädä.

Kaikkiaan retki tuotti 31 lajia mikä oli mainio päivätulos tuohon aikaan.

***

Paluupäivä ja vertailua kymmenen vuoden takaiseen

(nyt näkyi piekanoita, kymmenen vuotta sitten hiirihaukkoja)


***

Paluupäivämme Jurmosta, se alkoi jo hyvän aikaa ennen aamuviittä kun nousimme pakkaamaan tavaramme, nauttimaan kevyen aamupalan, soittamaan yhteysalukselle ja vihdoin kävelemään satamaan sitä odottamaan. Laiva tuli ajallaan, puoli seitsemän, ja kun Jurmo Innin väki lähti autolla mantereelle, pääsimme alukselle sen keulaportista.

Taivas oli Jurmossa vaihtelevasti pilvetön, tähdet näkyivät hienosti laiturin lähellä laivaa odotellessa. Matkalla taivas pilvistyi, ja valoisaa tuli vasta Nötön tietämillä. Tuolla loppupätkällä emme kummemmin lintuja nähneet, lokkeja ja kyhmyjoutsenia enimmäkseen. Pärnäisiin saavuimme aikataulussa eli kymmeneltä.

(pulmusia näkyi nyt vain yhtenä päivänä pieni parvi, vuosikymmen sitten niitä oli joka päivä kymmeniä)

Autolla ajelimme viivyttelemättä ensin Kaarinaan, missä sain mukaan Sepon miulle varaaman lintusaaridekkarin, ehkä palaan siihen täällä vielä joskus. Tuon jälkeen ajoimme Saloon, missä päätimme tehdä tämänpäiväisen linturetkemme. Reitiksi valitsimme tämänhetkisen Halikonlahden talvilintulaskentareitin, gps mittasi sen noin seitsemän kilometrin mittaiseksi. Vuohensaari oli vaisu, Seppo ei ollut vielä ruokintaansa aloittanut. Lahdella eniten oli isokoskeloita, sitten heinäsorsia ja naakkoja. Salosta itään lähtiessämme alkoi sade, joka jatkui sitten vuoroin vetenä, väliin räntänä lähes kotiin asti, eikä mieli tehnyt enää pysähdellä lintukohteille. Lajeissa mitattuna tämä päivä jäi retken köyhimmäksi, vain 29 eri lajia. Koko retken lajisumma nousi kuuteenkymmeneenkolmeen.

Vertailin tätä retkeä kotona kymmenen vuotta sitten JASPI-porukalla tekemäämme. Se oli päivissä mitattuna yhden lyhempi, mutta paluupäivänä olimme Jurmossa puoleenpäivään joten se kompensoi hyvin tuota eroa. Lajeissa mitattuna jäimme tuolloin tämänkertaista jälkeen. Silloin oli 17 sellaista lajia mitä emme nyt nähneet, nyt 22 sellaista mitä emme silloin havainneet. Tämänkertainen retki oli kai ikiaikaisesti ensimmäinen monipäiväinen Jurmon käyntini millä en nähnyt ensimmäistäkään haahkaa. Sille lajille on käynyt merikotkien puristuksessa jo aika huonosti.

***

(harmaahaikaroita oli menopäivänä Nötössä ja paluupäivänä Halikonlahdella, kymmenen vuotta sitten lajia ei retkellä nähty)