***
23.11.1974: Olin tullut Turusta Saloon
käymään vanhempien luona ja saman tien retkelle Halikonlahdelle.
Retki alkoi huonosti, polkupyöräni oli varastettu, tällä kertaa
lukitusta pyöräkellarista. Ei ollut edes ensi kerta kun pyörä
vietiin vaan jo kolmas, mutta ensi kerta kun se lähti lukkojen takaa.
Mikäs tuossa auttoi muu kuin kävellä.
Lunta ei ollut maassa, asteen verran oli pakkasta ja pilvipoutaa.
Lahti oli pääpiirteissään jäätön, uloimman altaan pohjoispää
oli jäätynyt, samoin Viurilanlahden puolen ranta ja ruoikkovyö.
Lahdella olivat retkellä myös Ilu,
Pepe ja Sepe. Sepe oli aloittanut juuri biologian opinnot Turussa,
nuoremmat miettivät vielä jatko-opintojaan. Altaille
tullessani lähes törmäsin varpushaukkaan, joka oli juuri saanut
saaliikseen kottaraisen, no, kuusi kottaraista oli vielä elossa
siinä lähellä. Uloimmassa vedenpuhdistusaltaassa oli vielä allinaaras, pari tavia ja
kolmisen telkkää. Heinäsorsat olivat toisella puolella
Halikonjokea mutta tulivat nekin sitten altaille neljänä pikkuporukkana.
Porukalla kierrettiin altaiden ympäri,
kala- ja harmaalokkien, viherpeippojen, urpiaisten ja hemppojen
joukossa ei tällä kertaa ollut mitään tavatonta. Iltapäivällä
putoili taivaalta hieman lumihiutaleita, mutta eivät nekään maan
väriä muuttaneet, hetkeksi vain pudottivat näkyvyyden muutamaan
kilometriin.
Vuohensaaressa tai tien varressa ei
ollut tänä syksynä vielä linturuokintaa, joten vakituiset
talvilinnut, tiaisten, keltasirkkujen, tulkkujen ja fasaanien
tapaiset, olivat hajallaan pitkin kävelyreittiä. Retken lajit
jäivät kahteenkymmeneenyhteen, ennustivat hiljaista talvea.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.