Tähän aikaan takavuosina XXVI

***

29.11.1998: Hyvin usein on tapanani ollut tehdä kulloisenkin asuinpaikkani ympäristössä vakioreittejä joilla olen laskenut linnut, ilmeisenä tarkoituksena kerätä aineistoa vuotuisten ja vuodenaikaisten muutosten kartoittamiseksi. Erityisen innokkaasti näitä vakiokierroksiani tein niihin aikoihin kun miulla oli vielä koira retkiseurana. Turun puolessa muun muassa Lehikoisen Esa taisi myös tehdä pitkän ajan lähilintuseurantaa koiralenkkinsä lintuja laskien.

Vuoden 1998 versioni vakiokierroksesta oli Kaivokselan lenkki, jota tein koiran kanssa monia vuosia silloiselta Myyrmäen asunnolta lähtien. Tuona viikonloppuna olin laskenut saman lenkin myös 28.11. ja seuraavan aamun aloitimme koiran kanssa jo varttia vaille yhdeksän. Linnusto lenkillä oli tyypillistä kaupunkilajistoa, runsaimpia tali- ja sinitiaiset, varikset ja harakat. Tuona syksynä oli vielä räkättejä ja tuona aamuna lukemia nosti vielä kuudenkymmenen harmaalokin ruokailulentoparvi. Kaikkiaan tunnin ja vartin kierros tuotti 15 lajista 332 lintua. Edellisenä päivänä lajeja oli ollut 19 ja yksilöitä 258. Edellispäivän parhaita lajeja olivat käpytikka, urpiainen ja taviokuurna, kaikkia yksin kappalein. Noista voi päätellä että peruslajisto oli hyvin kapea noinkin lähellä talvea.

Retki 29.11.1998 jatkui edelleen koira kaverina Seutulan peltokierrokselle. Tuo reitti on linnustollisesti kohtalainen keväällä, kesällä ja syksyllä, mutta talvisaikaan ei ole siellä paljon katsottavaa. Nyt näimme vajaan tunnin kierroksella 149 lintua 11 lajista, niistä yli puolet oli keltasirkkuja ja seuraavaksi eniten viherpeippoja. Närhi, käpytikka ja pari pikkukäpylintua edustivat parempaa lajistoa.

Tuon jälkeen jatkoimme Haltialan-Tammiston kierroksellemme. Sekin kesti runsaan tunnin ja kun oikealla lintupaikalla olimme, lajejakin tuli jo 21 ja yksilöitä 388. Räkätti nousi 93 yksilöllä ykköslajiksi ja paremmasta päästä tuolla olivat mm. palokärki, varpushaukka ja peippo. Tammiston lehdon itäpäässä satuimme paikalle kun varpushaukka oli napannut saaliikseen närhen. Henkeä se ei ollut siltä vielä onnistunut viemään, vaikka se oli kyllä aika revitty, elossa mutta ei juuri pystynyt enää liikkumaan kun sen näimme. Kun jatkoimme matkaa edemmäs, kuulimme rääkynästä että haukka oli tullut takaisin jatkamaan murhatöitään siitä mihin jäi.

***