Neljä vuosikymmentä sitten XVIII

( häikäisevä porukkamme ottaa aurinkoa )





Vuoden 1977 toukokuinen meriretki oli valmis jättämään Jurmon 25.5. aamulla. Suoritettuamme aamutoimet satamassa irrottauduimme laiturista ja suuntasimme veneen kohti Vänötä. Kolme suosirriä ja ristisorsapari viihtyivät edelleen sataman alueella, peltosirkun, punajalkavikloja ja västäräkit ehdimme nähdä rannassa ennen lähtöämme.



Sää oli kaunis ja aallokkoakin taisi olla. Joillekin mukanaolleille taisi valjeta että yhdistelemällä ruokavalioksi olutta ja merikaalia saa itselleen todella pahan olon, kolme viidestä retkeläisestä taisi käydä oksennuksella Jurmon pohjoisella selällä kun sivuaallokko alkoi keinuttaa venettä kunnolla. Nama harmaina nämäkin kaverit staijailivat kuitenkin kaikkea mitä matka saattoi tarjota.

Tarjosihan matka ainakin ruokkeja, kaksi yksittäistä lensi ohi jo Jurmonselällä, sitten pari Harunin – korpskärin tienoilla, kolme Tisskärin luona ja viisi hajalintua vielä Låg Sundskärin vaiheilla. Joku kuikkalintu nousi siellä myös vedestä, silkkiuikku löytyi ja jälleen ruokkeja tasaisin välein Vänöseen asti. Kuikkalintuja muutteli harvakseen, suurin parvi oli kahdeksan lintua. Riskilöitä löytyi Borstön jälkeen, samoin tumma kihu, ja allit yleistyivät myös Borstön jälkeen.



Lähempänä Vänötä löytyi koskeloita ja pilkkasiipiä, varikset kiertelivät luotoja etsien vartioimattomia pesiä. Vänön vaiheilla näimme teeren, tyllejä, punajalkavikloja ja suosirrejä ennen kuin kiinnityimme kunnolla saareen ja ruokailun jälkeen lähdimme kiertämään saarta, kello oli kiertynyt sillä välin jo iltaneljään.



Erona Jurmoon Vänö on tyypillinen lehtosaari, märkäpohjaisten tervaleppäryteikköjen kanssa vuorottelee kuivempipohjaista korkeaa katajikkoa, koivikkoa ja männikköisiä kalliokumpuja. Muutama laidunniittykin on raivattu sinne tänne saareen ja tietysti etelärantaan keskittyneen asutuksen ympäristö on aikoja sitten raivattu laitumiksi ja paikoitellen pikku kasvimaiksi. Kierros tarjosi maaston mukaisesti hyvän valikoiman metsien ja pensaikkojen pikkulintuja. Itärannalla oli hieman rantaniittyä, ruoikkoa, kahlaajarantaakin ja pieni nummimainen kaistale vähän Jurmon tapaan. Pilkkasiipiä ja koskeloita näkyi runsaasti saaren rannoilla, erityisesti idän puolella. Variksille riitti pesäpaikkoja ja ruokailumaista joten niitä oli paljon, yksi neljän poikasen pesäkin käytiin katsomassa. Kivitaskuja oli kallioiden tuntumassa, västäräkkejä ja kiuruja asutuksen liepeillä. Kylällä taisi olla täälläkin vielä pari mustavarista. Metsät olivat täynnä rastaita, satakieliä taisi laulaa illalla vain pari. Pariin otteeseen näkyi metsässä myös pöllö, sarvipöllön tapainen. Taivaanvuohi ja lehtokurppa innostuivat illan mittaan soitimelle, tulvalammikoilta nousi ilmaan liroja, itäpäässä oli tälläkin saarella ristisorsapariskunta ja vielä huomasimme metsässä palokärjenkin. Vetäydyimme veneelle odottamaan seuraavaa aamua.



***

( vanha kuva lapintiirasta )

Neljä vuosikymmentä sitten XVII

( kyhmyjoutsenen pesässä Sepen tikkuaski mittakaavana )





Veneessä heräsimme uuteen aamuun ja lähdimme aamupalan jälkeen kiertämään Jurmon pääsaarta 24.5. kauniin sään vallitessa. Marssimme porukassa vaihteeksi kylälle ja sieltä männiköön. Kylän yli lensi kihu, niityllä ruokaili mustavaris ja männikössä seurattiin kolmea käkeä. Pikkulepinkäinen lepäili männikön laidalla.



Leppälehdollakin oli oma käkensä, viisi taivaanvuohta soidinteli suon yllä. Lehdossa lauloi muutama lehtokerttu. Pari outoa lintua lensi männikön suuntaan. Kaakkoiskalliolla pysähdyimme seuraamaan menikö merellä muuttolintuja. Viidensadan vesilinnun parvi menikin etelän vastavalon puolella itään, viisikymmentä vessua kohta perään. Kolmenkymmenen suosirrin parvi kierteli kohdallamme, kaukaa etelästä meni samankokoinen keskikokoisten kahlaajien parvi itään. Pikkutylli muutti ylitsemme, se on aina vaikea laji Jurmossa. Männylle ehtiessämme yli muutti kymmenen tundrakurmitsan ryhmä koilliseen ja itäsannoilla meni peräkanaa ohitsemme kuusi suosirriparvea. Kahlaajilla näkyi ainakin olevan muuttopäivä.



Itäpään kierroksella huomasimme muutaman suosirriryhmän lisää ja onnistuimme määrittämään myös pari pientä allien muuttoparvea. Yksi kahdenkymmenen pilkkasiiven porukkakin muutti itään paikallisten lisänä. Satamaan palattuamme löysimme pari suokukkoa ja suosirrejäkin meni edelleen parina ryhmänä sata lintua.



Järvelle oli kerääntynyt suosirrejä neljäsataa, pikkukuovi muutti myös illalla ja etelälahdella ui vesipääsky, Alleja näkyi illallakin yksi muuttoparvi ja viitisen vesilintuparvea taisivat olla siten myös samaa lajia. Suosirrejä ja vesilintuja oli liikkeellä ainakin yhtä pitkään kuin jaksoimme olla itse retkellä, kahdeksan maissa vetäydyimme veneeseen iltatoimille ja nukkumaan.



***

( alleja muutti ilmeisesti puolitoistatuhatta vaikka vain pikkuparvia määritettiin )

Neljä vuosikymmentä sitten XVI

( variksenpesä ulkosaaristossa vuoden 1977 kevätretkellä )



23.5.1977 aamu avautui Jurmon satamassa. Juuri sen edempänä emme saaressa retkeilleetkään koska edessä oli koko joukko laskettavia lintuluotoja. Sadan vesilinnun parvi huomattiin heti herättyämme muutolla koilliseen, muuten sataman ja Moringharun välissä oli ristisorsapari ja kaksi muutolta jäänyttä mustavarista. Kolme lapinsirriä lensi järvelle ja kaksi törmäpääskyä pohjoiseen. Korppi lähti meitä pakoon Moringharun huipulta.



Tällä kertaa lähdimme länteen, ajaessamme kohti laskentaluotoja ohi meni muutama kuikka, kolme merihanhea ja taas kuudenkymmenen vesilinnun parvi koilliseen. Flintbåda oli ensimmäinen saari jolle saavuimme. Se oli jokseenkin tyhjä, viisi haahkanpesää, meriharakkapari, karikukkopari, merilokkipari ja yksittäiset kala- ja harmaalokki. Labbåda ei ollut tuota kummempi, kolme meriharakkaa, kaksi kahinoivaa karikukkoa, merilokkeja neljä hätäilemässä yhden pesän yllä, västäräkkipari, ohi lensi kaksi ruokkia. Nimen ennustamaa kihua ei näkynyt.



Lökharu oli ensimmäinen parempi lintusaari. Haahkoilta löytyi 56 pesää, merihanhelta kaksi joista toinen kuitenkin ilmeisesti tuhoutunut, vain rikottuja kuoria oli jäljellä munista. Meri- ja harmaalokeilla oli yksi pesä kummallakin. Pesätuholainenkin löytyi, minkillä oli oma poikaspesänsä louhikon kätkössä. Varispari, luotokirvinen ja kaksi isokoskelokoirasta olivat paikallien tuntuisia, muuttajista luodolla oli käki ja pensastasku. Kahdentoista merihanhen parvi lensi luodon ohi.



Nisskläpp oli pikkuluoto jolla oli kuitenkin 18 haahkanpesää ja sille mahtui pesimään kaksi merilokkipariakin, molemmat pesät löydettiin. Örskärs Ören oli Utönkin puolella ja itäpuolen nimikaimansa mukaisesti tämäkin oli hyvä pesäluoto haahkoille, täältä löytyi 157 pesää. Kyhmyjoutsenen pesässä oli neljä munaa, saaren edustalla ui neljä lintua. Merihanhipari lähti saaresta mutta pesää ei löytynyt. Merilokkien kolmimunainen pesä sentään löytyi. Meriharakoita oli särkällä kolme, karikukkoja peräti viisitoista. Osa niistä saattoi olla muuttajiakin, varma muuttaja oli merisirri ja yhdentoista liron parvi joka varmistuksen vuoksi lähtikin pohjoiseen. Muuten saarella risteili harmaalokkipari ja yhdeksän kalalokkia yhden västäräkin lisäksi.

( merisirri löytyikin yllättävän monelta luodolta jo toukokuussa 1977 )


Utön Örskär on jo kohtalaisen iso saari. Haahkojen pesiä mahtui sille 308. kaksi paria kyhmyjoutsenia ui saaren ympärillä, toisella oli ollut pesä mutta se oli tuhoutunut. Merihanhiakin oli ainakin kaksi paria, vain yksi pesä löytyi, mutta se juuri kuoriutumishetkellä. Ristisorsia oli kolme, tukkasotkia kaksi paria ja ylimääräinen koiras. Isokoskelokoiraita oli täälläkin kaksi, meriharakoita kaksi elossa, lisänä yksi äskettäin kuollut. Lokkeja pesi saarella pieni yhdyskunta, kahden merilokkiparin pesien lisäksi löytyi 36 pesää joista seitsemän oli varmasti harmaalokin, loput joko sen tai selkälokin. Emoja oli luodon yllä 120. Kalalokkejakin oli, kahdeksan pesää löytyi. Lokkien yllä kierteli merikihu. Kahlaajista mahdollisesti pesiviä olivat tylli, karikukot ja punajalkaviklot sekä varpuslinnuista luotokirviset, västäräkit ja kivitasku. Muuttokahlaajiakin oli paikalla, parinsadan suosirrin ja kolmen liron lisäksi taas kymmenen merisirriä, saaren ohi muutti joku kuovilintu koilliseen.



Kierros oli tähän mennessä vienyt jo lähes koko päivän, toisaalta jokainen tehtävälistan luoto oli nyt laskettu ja palasimme takaisin Jurmon satamaan. Huomenna ehtisimme kiertää pääsaartakin tarkemmin kuin tähän asti.



***

Neljä vuosikymmentä sitten XV

( pesiviä merihanhia oli monella luodolla )





Aamuherätyksen jälkeen 22.5.1977 lähti retkiporukkamme kiertämään Jurmon länsiosia. Sinirintoja löytyi sieltä täältä, merihanhia oli puoli tusinaa Järvellä paikallisina, ylikin lensi hanhi, tundrahanhi, joka hetken alueella kierreltyään jatkoi itään. Länsiriutan kärjen ohi lensi kaksi ruokkia. Kärjessä oli kaksi paria ristisorsia, kolmas pari löytyi myöhemmin kylältä. Kahlaajiakin paikalla oli, mustaviklo ja suosirrejä paikallisina ja pikkukuovi ohimuuttavana. Kylällä kävimme hakemassa mukaan Vänskän Vekon, hänellä oli luettelo saarista joiden pesimälinnusto piti selvittää, niitä oli sekä pääsaaren itä- että länsipuolella. En nyt muista mahtoiko hänellä olla ihan tutkielma mielessä noista takseerauksista, saattoi olla...

( Vekokin vilahtaa jossakin venekuvassa )

Kymmenen jälkeen lähdimme suorittamaan varsinaista tehtäväämme eli laskemaan Jurmon itäpuolisten luotojen pesimälintuja. Ensimmäiseksi nousimme Lilla Örskärille. Merihanhiparilla oli ilmeisesti pienet poikaset, kolme kyhmyjoutsenta meni ohi mutta pesää emme saaresta löytäneet. Haahkojen pesiä löytyi, 118, kalaokin ja variksen pesät myös. Merikihupari vahti toimiamme kun etsimme haahkanpesiä. Kahlaajista paikalla oli meriharakka, karikukkopari kolmesti ja punajalkaviklo, pikkulinnuista kaksi paria västäräkkejä, luotokirvinen, kivitaskuja ja niittykirvinen. Muuttajiakin oli, alleja, suosirri, kaksi peltosirkkuakin ja tietysti sinirintoja, nyt kolme.



Stora Örskärille nousimme seuraavaksi, jo hieman rutinoituneempina, Merihanhilta löysimme nyt kaksi nelimunaista pesää, heinäsorsalta yhden kuusimunaisen, haahkojen pesiä löytyi 141. Tylli, meriharakoita, karikukko olivat täälläkin, ja variksella poikaspesä. Merilokkipari oli paikalla, samoin kalalokkeja, lapintiiroja, harmaalokkeja ja riskilöitä. Luotokirvispari oli paikallisena, niittykirvinen myös, kaksi västäräkkiä ja kivitaskua, muuttolinnuista sinirinta täälläkin sekä suosirrejä.

( merihanhen pesä on välllä aika avoimellakin paikalla )


Örskärs Ören oli matala sorakasa noiden edellisten lähellä, se oli täynnä haahkan pesiä, tosin niitä mahtui sinne vain 78. Merilokeilla oli myös pesänsä, samoin harmaalokeilla. Luotokirvispari piti tätäkin paikkaa kotinaan. Muuttajista suosirriparvi oli täälläkin ja mukavana yllätyksenä merisirrejä neljän parvi sekä yksi yksinäinen niiden lisänä.



Enharu oli taas isompi paikka mutta haahkan pesiä oli sillä vain 24, merihanhen pesä löytyi siltäkin ja saarelta lähti isokoskelonaaras sille noustessamme, pesä jäi löytymättä. Merilokkipari ja harmaalokkeja kierteli yllämme, karikukkopari varoitteli rannassa, niittykirvispari ja kiuru viihtyivät muuten saaressa ja tietysti muuttolinnuista sinirinta.



Gåsharulta lähti saapuessamme nimen mukainen merihanhi mutta pesää emme löytäneet. Kyhmyjoutsen lähti myös rannasta, parin toinen puoli taisi olla kuolleena paikalla. Haahkojen pesiä laskimme 112. Muuten paikalla oli edellisiltä saarilta tuttua lajistoa, merilokit, karikukot, västäräkit, niittykirvinen, kivitasku, kalalokit, riskilä ja muuttajista tietysti pari sinirintaa.



Päivä olikin jo kääntynyt pitkälle iltaan joten lähdimme hiljalleen takaisin Jurmon satamaan. Alleja meni ohitsemme pikkuparvina puolitoistasataa, mstalintujakin kuuden porukka. Lajit olivat jääneet vähiin mutta tulihan uusia kokemuksia.



***

( merisirrejäkin löytyi pääsaaren lähiluodoilta )

Neljä vuosikymmentä sitten XIV

( ruokin nähdäkseen pitää lähteä merelle )




Edellisiltana oli sovittu että veneellä tavataan seuraavana aamuna 21.5.1977 ennen seitsemää. Porukka ehtikin paikalle, kuka aiemmin, kuka myöhemmin. Merelle siitä kuitenkin suoriuduttiin ihan aikataulussa. Tullessa oli huomattu jo kaupungintalon puistikosta kaksi turkinkyyhkyparia ja soidintelua parilta taholta.



Joukkue oli perinteiseksi muodostuva, kipparina Jari, miehistönä Sepe, Ilkka ja Pepe ja mie tuolloin ensikertalaisena tällä miehityksellä. Muu joukko oli käynyt tilauskyydillä ja vuodesta 1975 Jarin paatilla ensialkuun Bengtskärillä, nyt oli tarkoitus suunnata Jurmoon laskemaan lähiluotojen pesimälintuja ja samalla kartoittamaan ulkosaariston atlasruutuja joiden selvittämisen Jari oli ottanut vastuulleen.



Vartsalan sahan luona meitä vastaan lensi kahdeksan meriharakan muuttoparvi, Kaijanlammen yllä soidinteli ruskosuohaukkapari. Ensimmäiset ilmeiset sepelhanhet lensivät yli Sjölaxissa ja vähän jälkeen tulivat vastaan ensimmäiset haahkat, olimme päässeet oikeaan saaristoon. Sääksiä kierteli Kemiön ympäristön vesillä kolme, kyhmyjoutsenia pariskunta ja yksinäinen. Lapintiirat ilmaantuivat ympärille Särkisalon Förbyssä, kuikat, riskilät ja pilkkasiivet Hangonselän portilla Stubbkålilla. Storön luona huomattiin ensimmäiset allit ja itse selällä tuli pari ruokkia meitä katselemaan.

( keli oli kuten kuvasta näkyy, kippari vetää sikeitä, Ilkka taitaa olla ruorissa )


Jurmoa lähestyttäessä ruokkeja näkyi muutama lisää, samoin alleja, ja itse Jurmoon saavuimme iltaseitsemän jälkeen. Ehdimme tekemään saaressa vielä pikku kävelykierroksen ennen kuin päätimme vetäytyä nukkumaan, sitä ennen olisi kuitenkin vielä iltatee ja huutokauppa. Aloituspäivän lajimääräksi saimme hyvät 75, mutta siinä oli tietysti lintuja sekä Salosta että Jurmosta, vähemmän siltä väliltä. Jurmolaisia lajeja olivat muun muassa sinirinta, kapustarinta, tylli, teeri, suosirri, jouhi- ja lapasorsa. Kotikulmilta taas mukaan ehtivät vielä esimerkiksi varpunen, harakka ja pulu...



***

( myös arktinen muutto lounaissaaristossa kiinnosti )

Neljä vuosikymmentä sitten XIII

( iduli siinä )




Neljäkymmentä vuotta sitten 18.5.1977 olin siis taas Salossa, talvi- tai kesälomaa viettämässä. Halikonlahdella vietin kuudetta tuntia vaikkei lintuja siellä kovin runsaasti ollutkaan. Meriharakoita kierteli lahdella ensin yksi ja lopulta kaksi, uloimman altaan lokkikoloniassa kuljeskeli hissukseen karikukko, saostuskaivolietteen kaatoaltailla viipyili vieläkin kaksi esiaikuista mustavarista.



Joensuun kartanonpuistossa vietin myös hyvän aikaa. Sillan pielessä lauloi satakieli ja toinen puistossa jokirannassa. Mustapääkerttuja löytyi kolme laulajaa, sirittäjiä viisi, jokirannasta myös lehtokerttu. Eniten huomiotani vei outo laulaja jonka kiikarilla löydettyäni tunnistin saman tien idänuunilinnuksi, se olikin miulle elämäni ensimmäinen. Säe oli lyhyt ja rytmikäs, lintu itse pajulintumaisen piirteetön lukuun ottamatta kapeaa vaaleata siipijuovaa. Vilkas lintu oli, elohopeamaisesti liikkui puidenlatvoissa puiston keskiosissa ja lauloi lähes tauotta.



Seuraavana aamuna 19.5. lähdin puoli viideltä polkemaan Perniöön tarkoituksena laskea toistamiseen Laukanlahden vesilinnusto. Punavarpusia vihelteli matkan varrella kolme, perille pääsin aamukuudeksi. Sahalta alkoi laskentakierros kohti jokisuuta. Satakieliä lauloi täälläkin jo kaksi, ruskosuohaukkanaaras saalisteli , kyhmyjoutsenparikin kävi näyttäytymässä. Teeriä lähti yksitellen viisi lintua lentoon rantaniityiltä, taivaanvuohia kolme. Kuoveja oli kaksi paria ja koiras, nelimunaisen pesänkin löysin. Punajalkaviklo soidinteli ja toinen oli paikalla muuten vain.

Jokisuun niityllä soidinteli suosirri, kalasääski ja ruskosuohaukkakoiras olivat saalistelemassa. Kalalokkipari hätäili yksimunaista pesäänsä suojellen, samoin kuovipari jonka pesää en löytänyt. Teeri oli täälläkin puolella, samoin pari taivaanvuohta ja muutama suokukko. Loppuosuudella oli telkkien ja nokikanojen lisäksi vain kahlaajia, niistä kuovit, töyhtöhyypät ja punajalkaviklo pesiviä, muut kai muuttajia. Kaulushaikara tuuttaili Hakkalan edustalla ja verkkorannan tuntumassa oli silkkiuikkujen keskittymä.  Niittyä kompatessani onnistuin löytämään kiurunkin nelimunaisen pesän. Pesiä etsin noihin aikoihin luonnostaan koska tuohon aikaan suoritettiin ensimmäistä valtakunnallista pesimälinnuston atlaskartoitusta ja kosteikko- sekä lintuvesikartoitusten takia miulla oli hyvä pohja kartoittaa kaikki Salon seudun ruudut.



Vesilinnuista silkkiuikku nousi ykköseksi 24 yksilöllä, nokikana oli kakkonen 13 yksilöllä, seuraavina heinäsorsa 12 ja telkkä 11 yksilöllä. Paremmista lajeista huomasin kolme heinätavia, kaksi punasotkaa ja haapana. Kotiin pyöräilin Teijon kautta. Kartanon tienoilla soidinteli harmaapäätikka, kanadanhanhipari oli merenrannassa ja yksittäinen lintu Sahajärvellä. Vielä tarkistin keväällä metsään viemäni pöntön, siellä oli nyt talitiainen hautomassa.



20.5. kävin vielä Halikonlahdella aamupäivällä, kanahaukka oli ainoa maininnan arvoinen siellä. Joensuun puistossa lauloi edelleen sama idänuunilintu, neljä mustapääkerttua, lehtokerttu ja satakieli. Joko nuoli- tai tuulihaukka kiusasi lintuja puiston yllä mutta en sitä nähnyt puiden välistä, vain äänen kuulin. Illalla Salonjoen rantapuistossa näkyi turkinkyyhky ja Mariansillan yli muutti pari kuovia. Oli aika lähteä meriretkelle...



***