Vain kymmenen lajin tähden

Vuosi sitten kirjoittelin jo täällä blogissa nyt neljänkymmenen vuoden takaisesta talvilintujen uusintalaskentaviikonlopusta. Silloin sukset olivat mukana jokaisella, siis Sepolla, Jarilla ja miulla, ja laskennan kohteena oli ensiksi Perniön Hamarijärven itäpuolinen metsäalue.

Hiihtely järvenrantasoilla ja metsissä oli aluksi ihan leppoisaa, mitä nyt järven jäälle lumen alle oli noussut vettä. Se pakotti ensialkuun raapimaan jäätyvät paakut suksien pohjista.

Teerien jälkiä näkyi lumella ja seitsentoistalintuinen parvikin lähti meitä karkuun.

Suomaisemat olivat hienoja joskin kovin linnuttomia.

Mutta kaikkien vaellusten perinteinen taitotesti, puron ylitys osoittautui kovaksi haasteeksi.

Sepe oli Jaria nopeampi ja heittäytyi rantapenkalle jään pettäessä.

Tosin varusteita ei siinä ehtinyt kovin varovasti asetella ensin

Jäljistä näkee miten lumilippa oli peittänyt todellisen puron reunan ja yllätti hiihtäjät.

Sukset näyttivät karuilta, monot olivat täynnä vettä ja sukatkin oli kierrettävä käsin kuiviksi. Paljain jaloin pirteässä pakkasessa...

Pitoa riitti muttei luistoa.

Silti seuraavana päivänä kävimme laskemassa vähintään yhtä haastavan reitin Varesjokinotkossa, sillä kertaa kasteet tulivat ylhäältä.

Lintumuisteluita XXVIII

( huhuttiin hävinneen koko Suomesta talven 1987 aikana )

1.3.1987 oli aika tarkistaa virallisesti miten kulunut kova talvi oli vantaalaista metsälinnustoa kohdellut. Puoli kahdeksan aikaan aamulla pakkasta oli 19 astetta, taivas pilvetön, tuuli koillisessa. Lähdin laskemaan Petikon metsäreitin uusintalaskentaa. Ennakkotiedot lupailivat hiljaista reittiä, viidellä espoolaisella reitillä ei ollut kuulemma yhtään hippiäistä tai puukiipijää viime viikonvaihteen laskennoissa.

Reitille saavuin hiihtäen yhdeksän maissa. Alkuosuudella peltopätkä oli linnuton, talon kulmilta löytyi talitiaisia ja harakka. Metsäosuuden alettua vastaan alkoi tulla punatulkkuja, löytyi närhi. Tali- ja sinitiaiset ja varis olivat peräisin lähitienoon asutuksilta vaikka metsän puolelta huomattiinkin. Pian kuitenkin tuli vastaan soidinteleva harmaapäätikka ja laulava puukiipijä, sekä odotettu hippiäinen. Reitin koillisnurkasta löytyi hömötiainen ja matkalla Keimolan kuntoladulle pari lisää. Alkärrin pakettipellon laitaa lähestyessäni uusiksi lajeiksi tuli vielä töyhtötiainen, pikkukäpylintu ja käpytikka sekä edellä havaittuihin lisänä kolme hömötiaista ja yksi hippiäinen.

Alkärrin ja Pyymosan reunametsistä löytyi lisää metsän tiaisia, osa jo laulutuulella, samoin närhi, käpylintuja ja käpytikka. Riistamiesten kauraruokinnalla viihtyi pieni keltasirkkuparvi. Pyymosan lehtoon tullessa löytyi jo kolmas hippiäinen, punatulkut lauloivat, samoin pikkukäpylintu. Luontopolkua hiihtelin kohti Ringin riistaruokintaa, sillä oli edellistä suurempi parvi keltasirkkuja, ympäristössä lisänä jälleen närhiä ja metsän tiaisia sekä punatulkku.

Tuuli oli yltynyt joten loppuosuudella lintujen ääniä kuului huonommin. Pelto oli tyhjä muutenkin ja metsien puolella löytyi vain liikkuvia tiaisia. Runsaan viiden tunnin laskentakierros tuotti havaintoja neljästätoista lajista yhteensä 131 yksilön verran. Runsaimmaksi nousi keltasirkku 31 yksilöllä, talitiaisia löytyi 30, hömötiaisia peräti 21 ja punatulkkuja 14. Hippiäinen yllätti positiivisesti kolmella yksilöllä ja olihan siellä se yksi laulava puukiipijäkin. Kuusitiaista en reitille saanut. Urbaanimmat varis ja harakka jäivät yhden yksilön varaan, närhiä oli sentään viisi. Tuohon aikaan reitin metsät olivat vielä hyvässä kunnossa, pian kuitenkin hakkuut ja keskelle metsää nouseva täyttömäki pilasivat monelta metsälinnulta asuinpaikan.  Noihin aikoihin tuossa metsässä asusteli myös näätiä, ilves ja karhunkin jälkiä löytyi. Ne hävisivät lintujen kanssa.

***

( olivatko kaikki kuusitiaiset tulleet talven mittaan pihojen lintulaudoille vai kuolleet )

Halikonlahden uusintalaskenta

( kevään ensi kiuru ehti talvilintujen joukkoon )




Sunnuntaina 26.2. oli päätetty laskea Halikonlahden reitti. Tie Vuohensaareen oli poikki, siltaa korjattiin, mutta siitä pääsi kyllä varovasti kävellen yli. Sillan alla oli sula joten kiertäminen jäätä pitkin ei oikein houkutellut, emme tienneet kuinka pitkälle heikko jää jatkuisi.



Sää ei enää suosinut eiliseen tapaan. Taivaalta sateli hiljaksiin lunta, pilvistä oli, tuuli sentään heikkoa. Retken aloitus oli määrätty varttia yli kymmeneksi. Olin paikalla runsaat viisi minuuttia aikaisemmin ja heti perässäni puhdistamon parkkikselle kurvasi myös Jarin auto. Seppo tuli tällä kertaa melkein minuutilleen ajoissa, emme ehtineet kunnolla edes laskea paikalla olleita lintuja sitä ennen. Eilen kokonaan reitiltä pois jäänyt käpytikka oli paikalla heti aluksi, naakkoja parveili paljon ja variksiakin jonkin verran. Paljon muuta ei siinä odotellessa näkynytkään.



Otimme alkuosuuden huolellisesti. Sepe selaili kaukoputkella pellot ja kaukaisemmatkin reunametsät. Puluja näkyi lennossa kaupungin puolella, naakkoja laskettiin nyt yhdeksänsataa, turkinkyyhky saatiin listoille seuraamalla Halikonjokivarren lehtikuusia. Peukaloiset pysyivät meiltä taas piilossa, pikkuvarpusia ja viherpeippoja tuli muutama listalle. Korppi kierteli peltojen yllä ja Seppo huomasi pohjoiseen lentävän kiurunkin. Se oli tämän vuoden ensimmäinen muuttolintumme. Puhdistamon ojassa sinnitteli mustarastas, pari heinäsorsaa ja jokivarressa oli taas fasaaneja, kovin vähän kuitenkin.



Muuttolintujen toivossa jatkoimme altaiden penkkaa ja Vuohensaaren tietä kohti saarta, ei näkynyt kuitenkaan juuri mitään. Ruoikko oli tyhjä ja vain jokunen naakkaporukka tuli pitkin lahtea koilliseen. Edes lokkeja menossa kaatopaikalle ei näkynyt tiiviistä tarkkailusta huolimatta.



Silta oli korjattavana ja tie poikki, Seppo ei ollut päässyt viemään ruokintapaikalle täydennystä kuin vasta nyt. Lauta olikin tyhjentynyt eikä lähellä ollut edes kärkkyviä tiaisia. Käpytikka, korppipari ja varispari puiden latvoissa metelöivät ja kahinoivat. Tiaisia kuului muutama Vaisakon puolelta salmen takaa, samoin taas uusi käpytikka. Saari oli oudon linnuton, mutta luontopolun kuusikosta onnistuimme sentään löytämään hippiäisen, närhen ja jopa pohjantikan joka kuorituista kuusista päätellen oli viihtynyt paikalla jo hyvän aikaa. Tiaisia oli saaressa edelleen hyvin vähän, edes tämä kierros ei tuonut eteen kuin pari talitinttiä.



Palailimme sitten Vuohensaarentietä takaisin altaille ja niiden laitaa pitkin kohti puhdistamoa. Linnutonta oli täälläkin, paitsi mereltä tulevia pieniä naakkaporukoita. Yllättäen näkyi kuitenkin Viitanmäen yllä iso tilhiparvi menossa lounaaseen. Ilman sitä olisi paluuosuus ollut todella hiljainen. Puhdistamolla oli kyllä paljon lintuja, naakat olivat nyt siellä, samoin varikset ja pulujakin oli tullut lisää katolle istumaan.



Lintuja reitillä näimme toki 1398 ja lajejakin tyydyttävät yhdeksäntoista. Kun naakkoja oli 964 ja tilhiä 250, muut jäivät alle sadan, variksia sentään 94 mutta muut linnut olivat todella vähissä. Metsätiaiset, puukiipijä, punatulkku, keltasirkku ja carduelikset olivat helpoimmat puutteet, eikä esimerkiksi yhtään petolintuakaan näkynyt. Muut Halikonlahdella retkeilleet olivat kyllä nähneet esimerkiksi ne peukaloiset, isokoskeloita, urpiaisia ja muuta vastaavaa, reitti on niin lyhyt että sattumalla on suuri osuus tuloksiin.



Paluumatkan aluksi kävin taas Korvenmäen laidassa. Nyt oli eilistä vaisumpaa. Lokkeja oli 70 harmaa- ja viisi merilokkia, korppeja oli 90. Runsaimpia olivat täälläkin varikset (150) ja naakat (900). Käpytikkoja oli täälläkin nyt kolme. Kuvia ei tullut tällä kertaa yhtään.






***

( korppipari lymyili puiden suojassa Vuohensaaressa )

Tämän talven tilinpäätöstä tekemässä

( retken aloituslaji, lähes... )


Palailin juurilleni kun viime viikonloppu kului Salossa talvilintureittien uusintalaskennoissa. Kun takana oli vapaa viikko, yritin herätä lauantaina 25.2. aikaisin ja ehtiä yhdeksäksi kaupunkireitin aloituspisteeseen Vähäjokirantaan Sinisen Talon parkkipaikalle. Auton kello näytti tasan yhdeksää kun paikalle saavuin. Tosin se että ajoissa paikalle pääsin oli edellyttänyt etten ollut syönyt kotona mitään ennen lähtöä eikä eväitäkään mukana matkassa ollut. Nykyinen kaupunkireitti on vain puolet alkuperäisestä joten kyllä sen pystyy eväittäkin kiertämään. Sää suosi, oli seitsemän astetta pakkasta, pilvetöntä ja siis aurinkoista joten lämpötila nousi nopeasti, tuuli lännestä ei tuntunut kuin lyhyillä avoimilla osuuksilla.



Paikalla oli jo Lähteenojan Jari, kun vieressä asuu. Seppoa odotellessa katselimme mitä ympärillä on. Ohi meni aamupalaa etsivä varpushaukka, Jarin pihalintulaudalla kävi ruokailemassa peippo ja pari turkinkyyhkyä, tiklit kisailivat jokivarren ja pihan puissa. Seppo tuli akateemisen varttinsa verran myöhässä ja lähdimme kävelemään jokivartta Mököistenmäen ohi. Vähäojassa oli satametrinen sula pätkä ja siinä heti 67 heinäsorsaa. Yli lensi pari nuorta harmaalokkia Korvenmäen kaatopaikan suuntaan. Tiklejä löytyi jokivarresta lisää, tiaiset ja naakat riiustelivat jo keväisesti.



Helsingintielle tullessa kadunvarren koristeomenapuussa oli kolmenkymmenen tilhen parvi ja pihoilla mekastivat tavalliset sekä pikkuvarpuset. Keskustassa kun oltiin, puluja lenteli siellä täällä, muuten lajisto oli edelleen naakkoja ja tiaisia, lisänään molempia varpusia ja viherpeippoja. Riippusillan kulmilla oli turkinkyyhkyjä lisää kolmisen yksilöä.



Lisälajeja alkoi tulla enemmän vasta reitin länsipäähän tullessamme. Löytyi punatulkku, mustarastas, keltasirkku ja poikien evästauon aikana kuusitiainen. Lintuja oli kuitenkin aika vähän, mitään suurparvia ei näkynyt ja pikkuparvetkin olivat vain naakkoja. Muutama tilhi lisää tuli kuitenkin Pajulasta, samoin kolme irrallista fasaania.



Paluu keskustaan ei tuonut mitään uutta eivätkä lukemat muutenkaan kehittyneet. Puluja ei enää istu vanhan viljavaraston päällä kuten reitin alkuaikoina, asemapuistokin oli oudon tyhjä, vain joku tiainen eikä juuri edes viherpeippoja. Viereiset pari piharuokintaa olivat myös tällä kertaa kovin tyhjinä.



Lukkarinmäen laitaa kiertelimme loppukirin toivossa mutta ei sieltäkään uutta löytynyt, mustarastas, tiklejä, pikkuvarpusia varislintujan ja perustinttien lisänä. Jarin pihan kulmalle taas lopetimme, neljän tunnin kierros oli tuottanut nyt vain 663 lintua, tosin 21 lajista. Selvä ykkönen oli naakka 193 linnulla, kaikki muut jäivät selvästi alle sadan, talitiainen kakkosena ja heinäsorsa yhden parven ansiosta kolmantena.



Palatessa kävin katsomassa tilannetta Korvenmäen kaatopaikan laidalla. Ensimmäisenä minua tervehtivät korpit ja heti niiden perään vanha merikotka. Otin mukaan kameran ja seuraavaksi korppien takana lensi kaatopaikalta pois hiirihaukka. Siitä nappasin jokusen ruudun kun se poistui, ja keskityin kuvaamaan lähelle tulevia korppeja. Kun nousin läheisen kallion reunalle, lähtivät kaatopaikan lokit ilmaan. Harmaalokkeja oli puolitoistasataa, joukossa puolenkymmentä mustaselkäistä merilokkia ja yksi nuori isolokkikin, joka kuitenkin siirtyi nopeasti kauemmas harmaalokkien kanssa alueen vastakkaiseen reunaan odottelemaan tilanteen rauhoittumista. Kuvaa siitä en saanut, korpeista sen sijaan otin sataviisikymmentä ruutua kun aurinkokin suosi. Käpytikastakin sain retkilajin, reitiltä se oli jäänyt puuttumaan.



***

( useita tänä talvena vaikkei laskentaan tullutkaan )

Neljä vuosikymmentä sitten VI

( keltasirkku hyppäsi kärkeen )

27.2.1977 jatkoin uusintalaskentojani Sirkkulan reitillä. Sepen piti tulla mukaan mutta jäi pois koska ei löytänyt suksiaan. Mie löysin, tämähän oli varsinainen hiihtotalvi. Laskentakierros vei tänäänkin viisi tuntia, sää oli kuin edeltäneenä päivänä eli pakkasta neljästätoista seitsemään astetta, tyyntä ja enimmäkseen pilvetöntä.

Kaukvuoren kiertämisellä reitti alkoi, yhdeksän lajia tuli jo siitä, peruslajien lisänä mustarastaskoiras. Keltasirkkuja oli heti alussa 130 linnun suurparvi. Pappisin kautta kiersin Toravuorelle, lintuja tällä peltovoittoisella osuudella oli vain viidestä lajista ja enimmäkseen kartanon pihan tuntumassa.

Toravuorelta oli metsäosuus Pettilään, tuolla välillä havaitsin kahdeksan lajia, laskentaan uusina hippiäiset ja hömö- sekä töyhtötiaiset. Pettilästä jatkoin taas peltojen poikki Ilmusmäelle, missä metsäosuudelta tuli listoille närhi ja puukiipijä. Silkkismäen laidalta palasin taas peltojen poikki vanhalle radalle, tuo väli oli muuten linnuista köyhä mutta kanahaukan huomasin ylittämässä peltoaukeaa vastakkaiseen suuntaan. Se lienee ollut miulle noihin aikoihin muutenkin tuttu lähimetsässä pesijä. Loppuosuudella vanhaa rataa Kaukvuoren laitaan mennessä havaitsin pääosan tuon retken varpusista ja fasaaneista.

Kaikkiaan viiden tunnin kierros tuotti viisitoista lajia ja 308 lintua, ylivoimainen ykkönen oli kovan alun saanut keltasirkku, varpunen nousi lopussa kakkoseksi ja kolmossijan jakoivat talitiainen ja fasaani, viimemainittu yhden ainoan parven ansiosta. Lunta oli paljon ja reitti olisi ollut toivotonta kiertää ilman suksia. Nyt eivät ihmiset enää osaa hiihtää, kävelykuntokin on romahtanut ja siksi reittiä on tuonaikaisesta radikaalisti lyhennetty.

***

Neljä vuosikymmentä sitten V

( kaupungin yleisin lintu neljäkymmentä vuotta sitten )

Neljä vuosikymmentä sitten 26.2.1977 kului viikonloppu talvilintujen uusintalaskentoja tehden. Reitti oli Salon kaupunkilenkkini ja ensi kertaa tämän reitin historiassa miulla oli muita mukana, Kimmo Virtanen ja Seppo Piiparinen, nuoremman polven lintuharrastajat. Keli oli talvelle tyypillinen, pakkasta alussa kolmetoista, lopussa yhdeksän astetta, tyyntä ja pilvetöntä, hieno laskentasää.

Mököistenmäestä lähdimme aamukymmenen maissa kohti Pahkavuorta, minkä kiertämällä saimme listoille jo yhdeksän peruslajia, varpunen suvereenissa kärjessä, seuraavina keltasirkku ja talitiainen. Matkalla Hämmäistenkadulta kansalaiskoululle näimme kuusi lajia, niistä retkelle uutena varpushaukka. Varpunen vankisti johtoaan, tässä vaiheessa kakkosena oli edelleen keltasirkku.

Matkalla riippusillalta kauppaoppilaitokselle lajeja oli taas yhdeksän, peruslajeja ja varpusia enemmän kuin muita yhteensä. Rappulan kierroksella havaitsimme kahdeksan lajia, uusina päivälle ampuhaukka ja käpytikka. Varpusia oli yhä yli puolet yksilöistä, talitintit ja punatulkut olivat noususuunnassa. Etapilla Saloran tehtailta rautatiesillalle lajeja kertyi kymmenen, puluja oli tällä välillä eniten, yksi turkinkyyhkykin asemapuiston vaiheilla.

Rautatiesillalta lähdimme kiertämään kirkon- ja sairaalanmäet, tällä etapilla tuli vastaan peräti neljätoista lajia ja yksilömäärät olivat tasaisempia kuin missään alkumatkalla. Toinen turkinkyyhky huomattiin Vähäjoen varressa, toinen varpushaukka sairaalanmäen laidassa ja samassa paikassa oli päivän toinen ampuhaukkakin, se yritti napata kuusen latvasta laulavaa urpiaista siinä onnistumatta. Peippo nähtiin eräällä lintulaudalla, samoilla pihoilla oli myös kaksi mustarastasta.

Paluumatkaa kuljettiin mäkien toista puolta omakotialueita katsellen, lajisto oli peruslajistoa ja yksilömäärät tällä puolen vaatimattomia. Varpunen pysytteli runsaimpana, talitiainen täällä kakkosena, punatulkku ja viherpeippo seuraavina. Kaikkiaan viiden tunnin lenkillä näimme 963 lintua 17 lajista. Nykyiseen verrattuna varislintuja oli vähän, naakka jäi kokonaan puuttumaan, variksia tuli vain kuusi ja harakoita neljä. Varpusia oli yli neljäsataa eli lähes puolet havaituista yksilöistä, kakkoseksi tuli lähes yhden parven voimin pulu, kolmanneksi hinautui lopulta talitiainen ja neljänneksi jäi keltasirkku. Talvi oli ollut ankara ja useimmat lajit olivat kärsineet kylmässä kovia tappioita.

***

( turkinkyyhkyt olivat jo kotiutuneet Saloon )