Lintumuisteluita XXVIII

( huhuttiin hävinneen koko Suomesta talven 1987 aikana )

1.3.1987 oli aika tarkistaa virallisesti miten kulunut kova talvi oli vantaalaista metsälinnustoa kohdellut. Puoli kahdeksan aikaan aamulla pakkasta oli 19 astetta, taivas pilvetön, tuuli koillisessa. Lähdin laskemaan Petikon metsäreitin uusintalaskentaa. Ennakkotiedot lupailivat hiljaista reittiä, viidellä espoolaisella reitillä ei ollut kuulemma yhtään hippiäistä tai puukiipijää viime viikonvaihteen laskennoissa.

Reitille saavuin hiihtäen yhdeksän maissa. Alkuosuudella peltopätkä oli linnuton, talon kulmilta löytyi talitiaisia ja harakka. Metsäosuuden alettua vastaan alkoi tulla punatulkkuja, löytyi närhi. Tali- ja sinitiaiset ja varis olivat peräisin lähitienoon asutuksilta vaikka metsän puolelta huomattiinkin. Pian kuitenkin tuli vastaan soidinteleva harmaapäätikka ja laulava puukiipijä, sekä odotettu hippiäinen. Reitin koillisnurkasta löytyi hömötiainen ja matkalla Keimolan kuntoladulle pari lisää. Alkärrin pakettipellon laitaa lähestyessäni uusiksi lajeiksi tuli vielä töyhtötiainen, pikkukäpylintu ja käpytikka sekä edellä havaittuihin lisänä kolme hömötiaista ja yksi hippiäinen.

Alkärrin ja Pyymosan reunametsistä löytyi lisää metsän tiaisia, osa jo laulutuulella, samoin närhi, käpylintuja ja käpytikka. Riistamiesten kauraruokinnalla viihtyi pieni keltasirkkuparvi. Pyymosan lehtoon tullessa löytyi jo kolmas hippiäinen, punatulkut lauloivat, samoin pikkukäpylintu. Luontopolkua hiihtelin kohti Ringin riistaruokintaa, sillä oli edellistä suurempi parvi keltasirkkuja, ympäristössä lisänä jälleen närhiä ja metsän tiaisia sekä punatulkku.

Tuuli oli yltynyt joten loppuosuudella lintujen ääniä kuului huonommin. Pelto oli tyhjä muutenkin ja metsien puolella löytyi vain liikkuvia tiaisia. Runsaan viiden tunnin laskentakierros tuotti havaintoja neljästätoista lajista yhteensä 131 yksilön verran. Runsaimmaksi nousi keltasirkku 31 yksilöllä, talitiaisia löytyi 30, hömötiaisia peräti 21 ja punatulkkuja 14. Hippiäinen yllätti positiivisesti kolmella yksilöllä ja olihan siellä se yksi laulava puukiipijäkin. Kuusitiaista en reitille saanut. Urbaanimmat varis ja harakka jäivät yhden yksilön varaan, närhiä oli sentään viisi. Tuohon aikaan reitin metsät olivat vielä hyvässä kunnossa, pian kuitenkin hakkuut ja keskelle metsää nouseva täyttömäki pilasivat monelta metsälinnulta asuinpaikan.  Noihin aikoihin tuossa metsässä asusteli myös näätiä, ilves ja karhunkin jälkiä löytyi. Ne hävisivät lintujen kanssa.

***

( olivatko kaikki kuusitiaiset tulleet talven mittaan pihojen lintulaudoille vai kuolleet )