Halikonlahden uusintalaskenta

( kevään ensi kiuru ehti talvilintujen joukkoon )




Sunnuntaina 26.2. oli päätetty laskea Halikonlahden reitti. Tie Vuohensaareen oli poikki, siltaa korjattiin, mutta siitä pääsi kyllä varovasti kävellen yli. Sillan alla oli sula joten kiertäminen jäätä pitkin ei oikein houkutellut, emme tienneet kuinka pitkälle heikko jää jatkuisi.



Sää ei enää suosinut eiliseen tapaan. Taivaalta sateli hiljaksiin lunta, pilvistä oli, tuuli sentään heikkoa. Retken aloitus oli määrätty varttia yli kymmeneksi. Olin paikalla runsaat viisi minuuttia aikaisemmin ja heti perässäni puhdistamon parkkikselle kurvasi myös Jarin auto. Seppo tuli tällä kertaa melkein minuutilleen ajoissa, emme ehtineet kunnolla edes laskea paikalla olleita lintuja sitä ennen. Eilen kokonaan reitiltä pois jäänyt käpytikka oli paikalla heti aluksi, naakkoja parveili paljon ja variksiakin jonkin verran. Paljon muuta ei siinä odotellessa näkynytkään.



Otimme alkuosuuden huolellisesti. Sepe selaili kaukoputkella pellot ja kaukaisemmatkin reunametsät. Puluja näkyi lennossa kaupungin puolella, naakkoja laskettiin nyt yhdeksänsataa, turkinkyyhky saatiin listoille seuraamalla Halikonjokivarren lehtikuusia. Peukaloiset pysyivät meiltä taas piilossa, pikkuvarpusia ja viherpeippoja tuli muutama listalle. Korppi kierteli peltojen yllä ja Seppo huomasi pohjoiseen lentävän kiurunkin. Se oli tämän vuoden ensimmäinen muuttolintumme. Puhdistamon ojassa sinnitteli mustarastas, pari heinäsorsaa ja jokivarressa oli taas fasaaneja, kovin vähän kuitenkin.



Muuttolintujen toivossa jatkoimme altaiden penkkaa ja Vuohensaaren tietä kohti saarta, ei näkynyt kuitenkaan juuri mitään. Ruoikko oli tyhjä ja vain jokunen naakkaporukka tuli pitkin lahtea koilliseen. Edes lokkeja menossa kaatopaikalle ei näkynyt tiiviistä tarkkailusta huolimatta.



Silta oli korjattavana ja tie poikki, Seppo ei ollut päässyt viemään ruokintapaikalle täydennystä kuin vasta nyt. Lauta olikin tyhjentynyt eikä lähellä ollut edes kärkkyviä tiaisia. Käpytikka, korppipari ja varispari puiden latvoissa metelöivät ja kahinoivat. Tiaisia kuului muutama Vaisakon puolelta salmen takaa, samoin taas uusi käpytikka. Saari oli oudon linnuton, mutta luontopolun kuusikosta onnistuimme sentään löytämään hippiäisen, närhen ja jopa pohjantikan joka kuorituista kuusista päätellen oli viihtynyt paikalla jo hyvän aikaa. Tiaisia oli saaressa edelleen hyvin vähän, edes tämä kierros ei tuonut eteen kuin pari talitinttiä.



Palailimme sitten Vuohensaarentietä takaisin altaille ja niiden laitaa pitkin kohti puhdistamoa. Linnutonta oli täälläkin, paitsi mereltä tulevia pieniä naakkaporukoita. Yllättäen näkyi kuitenkin Viitanmäen yllä iso tilhiparvi menossa lounaaseen. Ilman sitä olisi paluuosuus ollut todella hiljainen. Puhdistamolla oli kyllä paljon lintuja, naakat olivat nyt siellä, samoin varikset ja pulujakin oli tullut lisää katolle istumaan.



Lintuja reitillä näimme toki 1398 ja lajejakin tyydyttävät yhdeksäntoista. Kun naakkoja oli 964 ja tilhiä 250, muut jäivät alle sadan, variksia sentään 94 mutta muut linnut olivat todella vähissä. Metsätiaiset, puukiipijä, punatulkku, keltasirkku ja carduelikset olivat helpoimmat puutteet, eikä esimerkiksi yhtään petolintuakaan näkynyt. Muut Halikonlahdella retkeilleet olivat kyllä nähneet esimerkiksi ne peukaloiset, isokoskeloita, urpiaisia ja muuta vastaavaa, reitti on niin lyhyt että sattumalla on suuri osuus tuloksiin.



Paluumatkan aluksi kävin taas Korvenmäen laidassa. Nyt oli eilistä vaisumpaa. Lokkeja oli 70 harmaa- ja viisi merilokkia, korppeja oli 90. Runsaimpia olivat täälläkin varikset (150) ja naakat (900). Käpytikkoja oli täälläkin nyt kolme. Kuvia ei tullut tällä kertaa yhtään.






***

( korppipari lymyili puiden suojassa Vuohensaaressa )