Viisi vuosikymmentä sitten III

( harvoin kaupungissa )

Viisi vuosikymmentä sitten 25.2.1967 oli taas lauantai ja koulun jälkeen aikaa linturetkelle. Säätä ei voi valita, nyt oli pari astetta pakkasta, taivas pilvessä, tuuli luoteessa ja lunta sateli hiljalleen. Noin kolmen tunnin kierroksen tein sen ajan tapani mukaan keskustasta Karjaskylään ja sieltä Pettilän tietä Sirkkulaan sekä edelleen vanhaa rataa pitkin takaisin kohti keskustaa, eli aidon konservatiivin tapaan suuntauduin kohti menneisyyttä, vanhoja kotikulmiani.

Retkellä havaitsin kaksitoista lajia, neljä niistä olen alleviivannut eli katsonut vakiolajistoa erikoisemmiksi, ne olivat töyhtötiainen, mustarastas, käpytikka ja fasaani. Noista mustarastas oli oikeastaan ainoa tuohon aikaan erikoinen talvilintu, muut säännöllisiä vaikkeivät jokapäiväisiä. Olen listannut myös ennen retkeä kaupungissa havaitsemani seitsemän lajia, joista kaksi eli närhi ja pulu olivat sellaisia joita en retkellä havainnut.

Sunnuntaina 26.2. tein neljän tunnin retken, taas noille lapsuusajan tienoille, nyt lännestä päin. Pääkohteeni olivat Silkkismäki ja Toravuori eli lapsuusaikojeni ydinmaisemaa. Lämpö oli noussut nollaan, pilvistä oli yhä muttei sentään satanut.

Lajeja havaitsin tällä kertaa kolmetoista. Tavanomaisista poikkeavat olen taas alleviivannut, mukana ovat eilisistä viivatuista töyhtötiainen, käpytikka ja fasaani, uusina teeri ja pyy. Teeren kuulin sinä talvena ensi kertaa soidintelevan. Juttelin vanhan kansakoulu- ja muutenkin hyvän kaverin, Viljamaan Riston kanssa ja hän sanoi sen jo soidinnelleen monena päivänä. Erityisen innoissaan teeret olivat olleet edellispäivänä jolloin pulputusta oli kuulunut kolmelta eri taholta.

***

( peruslajistoa )

Lintumuisteluita XXVII

( talven tuntua Vantaalta )

Kova oli myös kolmen vuosikymmenen takainen talvi 1987, tosin 23.2. oli pahimmillaan vain -12 astetta, iltapäivällä -7. Pääosan iltapuolen lintulenkistä vei käynti Petikon metsän lintulaudallani. Se oli syöty taas tyhjäksi, edes tuoreita käyntijälkiä ei nyt näkynyt. Täytin varastot joten odotettavissa olisi että linnut vielä palaavat. Metsän etelälaidassa lauleli kaksi punatulkkua auringonpaisteen innoittamina.

Seuraavana aamuna 24.2. aamulla oli taas 24 pakkasastetta. Päivällä paistoi aurinko mutta iltapäivällä taivas peittyi pilviin ja alkoi sataa lunta, pakkanenkin lauhtui lopulta neljään asteeseen. Iltapäiväkävelyn tein lumisateessa. Kun vakiokierrokset tuntuivat tarjoavan vain sen kymmenen lajia, yritin hieman laajempaa lenkkiä. Raappavuoren jälkeen lähdin Varistonniityille, sieltä Hämeenkylän koulun ja Variston koulun ohi Vapaalaan mistä sitten palailin Pellakseen ja sieltä vakioykkösen reittiä takaisin kotiin Martinlaaksoon.

Alkumatkasta vihkoon merkitsin vain pari laulavaa punatulkkua, enemmän lintuja alkoi tulla vasta lähempänä Hämeenkylän koulua, tosin pelkkää peruslajistoa, talitiaiset ja varpuset kärjessä. Samaa oli tarjonta koko omakotialueella, muuta löytyi vasta Vapaalassa missä oli taas pari punatulkkua ja yksi mustarastas. Pellaksen reunametsästä löytyi hömötiainen ja vesitorninmäen laidasta fasaani. Kovin yritin etsiä uutta joka pihan lintulaudoilta, mutta ei löytynyt mitään ihmeempää, vain noita punatulkkuja ja taas yksi fasaani. Edes puluja ei tullut vastaan ostarilla tai aseman luona.

Lajeja kertyi tältäkin kierrokselta vain yksitoista, kovan talven tuhot olivat todellisia. Lintuja laskin 236, niistä talitiaiset 74 ja varpuset 65 yksilöllä ihan omassa luokassaan.

Seuraavana päivänä 25.2.1987 pakkasta oli taas aamulla 17 astetta ja iltapäivälläkin vielä kaksitoista, oltiin palattu kirkkaisiin ja kylmiin talvikeleihin ja koillistuuleen. Tein vakioykkösen kun nämä varioinnitkaan eivät tuntuneet parempaa tarjoavan.

Pulut olivat nyt tulleet taas esiin, samoin varikset. Vantaankoski oli jäätymässä uudestaan umpeen suvantopaikasta, virta pysyi vielä auki. Ainoa lintuerikoisuus kosken maisemissa oli kuitenkin vain yksinäinen tilhi. Peltoaukealla tuuli oli raakaa siperialaista viimaa, talojen ja lähimetsän tuntumasta löytyi silti tuttua lajistoa ja paria talitiaista jopa laulatti. Mustarastas istui erään talon pensasaidassa Voutilassa. Perkiössä oli paremmin tuulensuojaa ja peruspikkulintuja pihojen lintulaudoilla.

Reitti tuotti jälleen vain yksitoista lajia, se tilhi oli ainoa uutuus. Talitiainen ja varpunen veivät nytkin kärkisijat mutta variksia oli lähes yhtä monta. Harakat sen sijaan olivat kateissa, niitä näin vain kolme. Helmikuun loppuun mennessä olin ahkerasta retkeilystä huolimatta saanut kokoon vasta 33 lajia, siinäkin mielessä talvi oli oikea vanhan ajan talvi.

***

Lintumuisteluita XXVI

Talvi 1985 oli perinteisen kylmä, useimmiten lämpötila oli parinkymmenen pakkasasteen tietämissä. Niin oli myös 23.2.1985, aamulla mittarissa oli -23 astetta, tuuli pohjoisessa, tosin heikkoa. Hyvin ohutta yläpilveä oli aamulla, se hävisi iltapäivään mennessä, näkyvyys oli erinomainen. Iltapäivällä lämpö oli noussut -14 asteeseen mutta oli se kylmää jos sitä tähän talveen vertaa.

Kävelin kohtalaisen lenkin, Martinlaaksosta Vantaankoskelle, sieltä Voutilan kautta Vantaanlaaksoon, edelleen Vanhaa Nurmijärventietä Kaivokselaan ja sieltä lumenkaatopaikan sekä Martinlaakson ostarin kautta kotiin. Hieman tuo kierros muistutti myöhempää vakioykköstäni jota laskinkin sittemmin niin kauan kun Martinlaaksossa asuin.

Haukoista näin sekä varpus- että kanahaukan, kummankin ensi kertaa sinä talvena. Muuten linnusto oli tuttua edeltäviltä retkiltä. Tali- ja sinitiaisia oli paljon ja ne oli helppo huomata kun laulu oli vilkasta. Talitiaiset lauloivat lähes kaikki lyhyttä kaksitavuista teemaa, se ainoa poikkeava lauloi peräti nelitavuista TI-TII-TI-TYY -säettä. Vilkkaasti lauloivat viherpeipotkin. Lajeja reitille tuli kuusitoista, niistä runsaimpina varikset, varpuset ja talitiaiset, kannoillaan viherpeipot. Vantaankoski oli lähes umpeenjäätynyt, vain kehäkolmen sillan alla oli pikkuinen sula, samoin yhtä pieni siltojen välisen padon alapuolella. Karaa niistä oli turha toivoa. Muutenkin linnusto oli kärsinyt pakkasista, muun muassa hippiäistä ei löytynyt.

Seuraavana päivänä 24.2.1985 pakkasta oli aamulla taas 21 astetta. Taivas oli vetäytymässä pilveen ja tuuli kääntynyt länteen ja yltymässä. Ilmakehä tuntui aika epävakaalta, maan pinnassa tuuli oli rauhallisempaa kuin miltä ylempänä näytti. Iltapäivään mennessä pakkanen oli lauhtunut taas yhteentoista asteeseen, illalla se putosi alle kymmenen ja alkoi hiljalleen sataa lunta.

Nyt kävelin Martinlaakson aseman kautta Raappavuoren reunaa Pellaksen ja Vapaalan omakotialueen läpi Vihdintielle, sieltä Pähkinärinteen ja Hämeenkylän läpi Hämeenkylän kartanolle. Sieltä siirryin Pikkujärven ja Hermaskärinkallion reunaa pitkin takaisin Martinlaaksoon ja kotiin. Tuo oli selvästi liian pitkä vakiokierrokseksi, mutta tuohon suuntaan myöhemmin tein vakiokakkoseni, jota myös laskin niin kauan kun Martinlaaksossa asuin.

Varpus- ja kanahaukat olivat nytkin reitin varrella. Talvelle uutena havaitsin palokärjen. Talitiaiset lauloivat innokkaasti tälläkin kertaa ja jälleen yhtä vaille kaikki käyttivät sahaavaa kaksitavuista säettä, se yksi lauloi perinteistä titityytä. Eilen puuttuneita hippiäisiä oli tällä metsäisemmällä reitillä kahdeksan. Tämän retken runsaimpia olivat varpuset, viherpeipot ja talitiaiset, varikset olivat pudonneet neljänsiksi. Lajimäärä voitti eilisen, nyt tuli listalle 19, se oli paljon koska vuosilistallani oli tuolloin vasta 28 merkintää.

***

Lintumuisteluita XXV

( monta yritystä tein mutta näkemättä jäi )

22.2.2003 oli työviikon jälkeinen lauantai. Olin jo edellisiltana hieman availlut linturetkeilyä käymällä kolmen ja puolen tunnin pöllökierroksella Lepsämän – Klaukkalan – Keimolan ja Seutulan maisemissa, kuulinkin reitillä kaksi helmipöllöä ja yhden lehtopöllön, tietysti enemmän kettuja, koiria ja autoja.

Lauantain avasin viemällä Petikon metsän ruokintapaikalleni täyden lastin, edelliset pähkinät ja rasvat oli jo syöty. Paikalla oli viisi lajia tiaisia, punatulkkuja, viherpeippoja, vihervarpunen, urpiainen ja puukiipijä. Sieltä lähdin ajamaan kehäkolmea Hangontielle. Masalassa huomasin auton ikkunasta tilhiparven ja ylilentävän korpin. Siuntion Pikkalassa huomasin kaksi pohjoiseen muuttavaa mustavarista, kevään ensimmäiset muuttajani.

Seuraavan muuttolintuni huomasin sitten Inkoon syväsatamassa kun mereltä tuli pulmunen. Sitä en kuitenkaan ollut sinne tullut etsimään vaan kuningaskalastajaa ja pikku-uikkua. Ne taisivat kuitenkin olla vastarannalla sumun ja laiturin suojassa. Heinäsorsia ja isokoskeloita oli sulassa kuitenkin runsaasti, viitisentoista telkkää ja myös muutama meri- ja harmaalokki. Sulan selkeässä päässä vietti aikaansa myös neljä merikotkaa, välillä ahdistellen koskeloita. Takaisin kotiin päin ajaessani tarkkailin mahdollista hiiripöllöä kehäkolmosen alkupäästä, mutta näkemättä jäi, sen sijaan Petikossa näkyi päivystävän lapinharakka.

Sunnuntaina 23.2.2003 kävin uudestaan etsimässä hiiripöllöä, edelleen turhaan. Pikkuvarpusia, sata räkättiä ja huuteleva harmaapäätikka olivat sentään paikalla. Suuntasin Lauttasaareen, missä oli sarvipöllö lohdutukseksi vakiopaikallaan Vesitorninmäellä.

Jatkoin matkaa kaupungin toiselle laidalle Vuosaareen, missä täyttömäen komppaus tuotti tunturikiurun sekä kolme pulmusta. Räkättejä oli täälläkin liikkeessä sata lintua lounaaseen. Tilhiäkin meni yli kolme. Varpushaukka kierteli alueella pelotellen muita lintuja sinne tänne.

Palailin takaisin kotiin päin, mutta pysähdyin vielä Tammiston lehtoon ja sen eteläpuolen pellolle mihin oli alettu rakentaa uusia asuntoja. Alue oli toistaiseksi ruderaattia, ja sillä viihtyi rikkaruohon siementen ystäviä. Niiden joukosta löytyi sekä hemppo että vuorihemppo, viimemainittu jopa lauleskeli parkkipaikan reunan puussa tovin ennen kuin siirtyi taas ruokailemaan rikkaruohostoon. Lehdossa kiertely tuotti paljon tiaisia, punatulkkuja, viherpeippoja, muutaman mustarastaan ja närhen sekä täälläkin viitisenkymmentä kiertelevää räkättirastasta.

***

( vuorihemppo sentään löytyi )

Lintumuisteluita XXIV

21.2.1976 olin viikonlopun vietossa Salossa ja tein kävelylenkin perinteisillä paikoilla Halikonlahden altailla ja Joensuun kartanon mailla. Sieltä jatkoin Halikon kirkolle ja sieltä palailin Toijalanmäen kautta takaisin keskustaan. Viikonlopun sää oli vakaata talvikeliä, aamuisin 8-10 pakkasastetta, iltapäivällä enää neljä, tyyntä tai heikkoa itätuulta, lauantaiaamun pilvipeite hajosi ja loppuaika oli kirkasta. Erinomainen ulkoiluilma, olen summannut vihkooni.

Halikonlahden lietealtaille oli tuotu jotakin teurasjätettä, mitä neljänsadan variksen porukka kävi nokkimassa paikalla, hajoten välillä pienemmiksi partioiksi pitkin peltoaukeaa. Vuohensaaren tien varressa oli taas peltopyyparvi, viisi lintua niistä onnistuin näkemään. Joensuun kartanon pihassa mekasti palokärki, kartanon ympäristössä oli tavan mukaan runsaasti fasaaneja, puiston puolella runsaasti närhiä. Muuten reitin lajisto oli tuttua peruslajistoa.

Seuraavanakin päivänä lähdin aluksi samaan suuntaan eli Vuohensaarentietä Halikonlahdelle. Jatkoin kuitenkin Vuohensaareen ja sieltä jään poikki Vaisakon lehtoon. Sieltä kiersin Vankkurmäen kautta Vuorentaan kartanolle ja sieltä Viurilan ja Joensuun kartanoiden kautta kulkevaa tietä takaisin kaupunkiin.

Varisten määrä lietealtailla oli huvennut sataanviiteenkymmeneen mutta niillä oli nyt seuranaan parisataa naakkaa. Löysin myös kanahaukan tappaman nuoren harmaalokin raadon. Vuohensaarentien ja Vuohensaaren ruokintapaikat kävin katsomassa mutta lintuja niillä ei ollut, tosin Vuohensaaressa ruokintapisteen takametsässä oli neljän tiaislajin parvi. Vaisakon rannassa oli tali- ja sinitiaisten sekaparvi, itse lehdossa laulava puukiipijä ja hömötiainen. Vankkurmäellä oli kaksi uutta puukiipijää, vaikutti riiustelevalta parilta, koiras lauloikin. Tiaisia oli täälläkin runsaasti ja nyt myös parvi pyrstötiaisia, neljän linnun porukka tuli ihan eteeni, mutta miulla oli kamerassa vain 28-millinen maisemakuvalinssi. Hippiäisiä oli myös tiaisparvissa.

Lisää hippiäisiä tuli vastaan kun ehdin Viurilan lähelle Hirvilinnan luo, sen pihapiirissä kuikutti myös palokärki. Viurilan kartanolla rääkyi pari närheä. Toinen palokärki huuteli innokkaasti Joensuun puiston pohjoispäässä. Lauantairetkellä olin nähnyt neljätoista lajia, nyt määrä nousi seitsemääntoista.

***

Neljä vuosikymmentä sitten IV

21.2.1977 jatkoin tuon talven teemaa, hiihtoretkiä. Edellinen hieno päivä oli mennyt Salossa hammassärkyä potiessa, nyt oli päästävä ulos koska edessä olisi taas viikko täynnä työtä.

Lähdin keskustasta Halikonlahden suuntaan. Kiersin vedenpuhdistusaltaat, oikaisin Vuohensaarentien poikki Salonjoen suulle missä kolusin rantalepikot ja suunnistin sen jälkeen itään Helisnummelle ja sieltä Ylhäisin sekä Kirkonmäen kautta takaisin lähtöpaikkaani Mököistenmäkeen. Kierros kesti kolme tuntia, yhdeksästä kahteentoista. Pakkasta oli pari astetta, taivas tukevasti pilvien peitossa, luntakin satoi mutta onneksi pohjoistuuli oli heikkoa.

Varpushaukka tuli vastaan kolmesti päivän mittaan, kaikki kaupungin keskustassa, ilmeisesti kyseessä oli kaksi eri yksilöä. Myös peruslajisto eli fasaanit, pulut, varikset, naakat, harakat, tali- ja sinitiaiset, viherpeipot, keltasirkut ja varpuset tulivat listoille jo retken alkuosuudella, samoin punatulkut. Käpytikkoja oli pari Taka-Kärkänmäellä, jokisuun lepikkoja kiertelin pitkään pikkutikan toivossa mutta näkemättä jäi.

Metsän pikkulinnut, töyhtö- ja hömötiaiset sekä hippiäiset tulivat vastaan matkalla Kärkästä Helisnummelle. Uusia retkilajeja tulikin tuon jälkeen vastaan vain Ylhäisissä, missä hyppyrimäen lähellä lauloi kuusitiainen ja leipätehtaan luona oli peippolintujen parvi, missä oli ainakin yksitoista lintua, niistä pari peippoa ja loput järrejä. Harmikseni karkasivat lentoon ennen kuin ehdin kunnolla laskea ne.

***

( talvijärri ruokinnalla )