Lintumuisteluita XXVII

( talven tuntua Vantaalta )

Kova oli myös kolmen vuosikymmenen takainen talvi 1987, tosin 23.2. oli pahimmillaan vain -12 astetta, iltapäivällä -7. Pääosan iltapuolen lintulenkistä vei käynti Petikon metsän lintulaudallani. Se oli syöty taas tyhjäksi, edes tuoreita käyntijälkiä ei nyt näkynyt. Täytin varastot joten odotettavissa olisi että linnut vielä palaavat. Metsän etelälaidassa lauleli kaksi punatulkkua auringonpaisteen innoittamina.

Seuraavana aamuna 24.2. aamulla oli taas 24 pakkasastetta. Päivällä paistoi aurinko mutta iltapäivällä taivas peittyi pilviin ja alkoi sataa lunta, pakkanenkin lauhtui lopulta neljään asteeseen. Iltapäiväkävelyn tein lumisateessa. Kun vakiokierrokset tuntuivat tarjoavan vain sen kymmenen lajia, yritin hieman laajempaa lenkkiä. Raappavuoren jälkeen lähdin Varistonniityille, sieltä Hämeenkylän koulun ja Variston koulun ohi Vapaalaan mistä sitten palailin Pellakseen ja sieltä vakioykkösen reittiä takaisin kotiin Martinlaaksoon.

Alkumatkasta vihkoon merkitsin vain pari laulavaa punatulkkua, enemmän lintuja alkoi tulla vasta lähempänä Hämeenkylän koulua, tosin pelkkää peruslajistoa, talitiaiset ja varpuset kärjessä. Samaa oli tarjonta koko omakotialueella, muuta löytyi vasta Vapaalassa missä oli taas pari punatulkkua ja yksi mustarastas. Pellaksen reunametsästä löytyi hömötiainen ja vesitorninmäen laidasta fasaani. Kovin yritin etsiä uutta joka pihan lintulaudoilta, mutta ei löytynyt mitään ihmeempää, vain noita punatulkkuja ja taas yksi fasaani. Edes puluja ei tullut vastaan ostarilla tai aseman luona.

Lajeja kertyi tältäkin kierrokselta vain yksitoista, kovan talven tuhot olivat todellisia. Lintuja laskin 236, niistä talitiaiset 74 ja varpuset 65 yksilöllä ihan omassa luokassaan.

Seuraavana päivänä 25.2.1987 pakkasta oli taas aamulla 17 astetta ja iltapäivälläkin vielä kaksitoista, oltiin palattu kirkkaisiin ja kylmiin talvikeleihin ja koillistuuleen. Tein vakioykkösen kun nämä varioinnitkaan eivät tuntuneet parempaa tarjoavan.

Pulut olivat nyt tulleet taas esiin, samoin varikset. Vantaankoski oli jäätymässä uudestaan umpeen suvantopaikasta, virta pysyi vielä auki. Ainoa lintuerikoisuus kosken maisemissa oli kuitenkin vain yksinäinen tilhi. Peltoaukealla tuuli oli raakaa siperialaista viimaa, talojen ja lähimetsän tuntumasta löytyi silti tuttua lajistoa ja paria talitiaista jopa laulatti. Mustarastas istui erään talon pensasaidassa Voutilassa. Perkiössä oli paremmin tuulensuojaa ja peruspikkulintuja pihojen lintulaudoilla.

Reitti tuotti jälleen vain yksitoista lajia, se tilhi oli ainoa uutuus. Talitiainen ja varpunen veivät nytkin kärkisijat mutta variksia oli lähes yhtä monta. Harakat sen sijaan olivat kateissa, niitä näin vain kolme. Helmikuun loppuun mennessä olin ahkerasta retkeilystä huolimatta saanut kokoon vasta 33 lajia, siinäkin mielessä talvi oli oikea vanhan ajan talvi.

***