Lintumuisteluita XXVI

Talvi 1985 oli perinteisen kylmä, useimmiten lämpötila oli parinkymmenen pakkasasteen tietämissä. Niin oli myös 23.2.1985, aamulla mittarissa oli -23 astetta, tuuli pohjoisessa, tosin heikkoa. Hyvin ohutta yläpilveä oli aamulla, se hävisi iltapäivään mennessä, näkyvyys oli erinomainen. Iltapäivällä lämpö oli noussut -14 asteeseen mutta oli se kylmää jos sitä tähän talveen vertaa.

Kävelin kohtalaisen lenkin, Martinlaaksosta Vantaankoskelle, sieltä Voutilan kautta Vantaanlaaksoon, edelleen Vanhaa Nurmijärventietä Kaivokselaan ja sieltä lumenkaatopaikan sekä Martinlaakson ostarin kautta kotiin. Hieman tuo kierros muistutti myöhempää vakioykköstäni jota laskinkin sittemmin niin kauan kun Martinlaaksossa asuin.

Haukoista näin sekä varpus- että kanahaukan, kummankin ensi kertaa sinä talvena. Muuten linnusto oli tuttua edeltäviltä retkiltä. Tali- ja sinitiaisia oli paljon ja ne oli helppo huomata kun laulu oli vilkasta. Talitiaiset lauloivat lähes kaikki lyhyttä kaksitavuista teemaa, se ainoa poikkeava lauloi peräti nelitavuista TI-TII-TI-TYY -säettä. Vilkkaasti lauloivat viherpeipotkin. Lajeja reitille tuli kuusitoista, niistä runsaimpina varikset, varpuset ja talitiaiset, kannoillaan viherpeipot. Vantaankoski oli lähes umpeenjäätynyt, vain kehäkolmen sillan alla oli pikkuinen sula, samoin yhtä pieni siltojen välisen padon alapuolella. Karaa niistä oli turha toivoa. Muutenkin linnusto oli kärsinyt pakkasista, muun muassa hippiäistä ei löytynyt.

Seuraavana päivänä 24.2.1985 pakkasta oli aamulla taas 21 astetta. Taivas oli vetäytymässä pilveen ja tuuli kääntynyt länteen ja yltymässä. Ilmakehä tuntui aika epävakaalta, maan pinnassa tuuli oli rauhallisempaa kuin miltä ylempänä näytti. Iltapäivään mennessä pakkanen oli lauhtunut taas yhteentoista asteeseen, illalla se putosi alle kymmenen ja alkoi hiljalleen sataa lunta.

Nyt kävelin Martinlaakson aseman kautta Raappavuoren reunaa Pellaksen ja Vapaalan omakotialueen läpi Vihdintielle, sieltä Pähkinärinteen ja Hämeenkylän läpi Hämeenkylän kartanolle. Sieltä siirryin Pikkujärven ja Hermaskärinkallion reunaa pitkin takaisin Martinlaaksoon ja kotiin. Tuo oli selvästi liian pitkä vakiokierrokseksi, mutta tuohon suuntaan myöhemmin tein vakiokakkoseni, jota myös laskin niin kauan kun Martinlaaksossa asuin.

Varpus- ja kanahaukat olivat nytkin reitin varrella. Talvelle uutena havaitsin palokärjen. Talitiaiset lauloivat innokkaasti tälläkin kertaa ja jälleen yhtä vaille kaikki käyttivät sahaavaa kaksitavuista säettä, se yksi lauloi perinteistä titityytä. Eilen puuttuneita hippiäisiä oli tällä metsäisemmällä reitillä kahdeksan. Tämän retken runsaimpia olivat varpuset, viherpeipot ja talitiaiset, varikset olivat pudonneet neljänsiksi. Lajimäärä voitti eilisen, nyt tuli listalle 19, se oli paljon koska vuosilistallani oli tuolloin vasta 28 merkintää.

***