Neljä vuosikymmentä sitten I

( olisikohan tämä joku noista neljä vuosikymmentä sitten ottamistani kuvista, kuitenkin talvelta 77 )

Tasan 40 vuotta sitten eli 21.1.1977 olin taas Salossa retkeilemässä. Talvi oli perinteinen eli aamupakkasta 23 astetta, iltapäivällä enää viisitoista. Marjalinnuista jäljellä oli enää tilhiä. Eilen tulopäivänä olin nähnyt 25 yksilön parven Suomusjärven kirkon kohdilla ja 15 lennossa Salon Helsingintien yli. Nyt 25 linnun parvi ruokaili Mököistenmäessä orapihlaja-aidassa. Yritin ottaa niistä kuviakin harjoitusmielessä. Kymmenen linnun parvi oli Tehtaankadullakin rautatieristeyksen lähellä. Toinenkin marjalintulaji eli räkättirastas löytyi Vuohensaarentieltä kaupungin varastojen luota, sillekin kävivät ravinnoksi orapihlajan marjat. Vuohensaarentien varren pelloilla näkyi runsaasti peltopyiden ruokailujälkiä, mutta itse linnut taisivat piilotella joko muualla tai hangen alla.

40 vuotta myöhemmin eli tänään tein yövuoron päälle nukuttuani iltapäivällä lyhyen kävelykierroksen ihan tässä lähellä. Aurinkoista ja tyyntä oli tänäänkin, tosin pakkasta vain pari astetta jos sitäkään. Piharuokinnalla ja lähistöllä oli muun muassa laulava kuusitiainen, puukiipijä ja punatulkku. Itse ruokintaa piti vallassaan kesy orava.

No, linnuille on tässä lähellä muitakin ruokailupaikkoja. Niiltä löytyivät tutut keltasirkut, pikkuvarpuset ja pihatiaiset, yksi kuusitiainen sekä koko joukko viherpeippoja ja pallokentän ruokinnalla lisäksi tikliparvi sekä ainakin yksi peippo. Jatkoin kävelytietä Hiekkaharjun asemalle, sielläkin lauloi kuusitiainen. Palailin takaisin peltojen ja Rekolanojan laitaa. Palokärki kuikutti jossakin Malminiityn suunnalla, käpytikka naputteli puronvarressa. Sulapätkällä oli ainakin yksi koskikara, se tosin aika arka. Mustarastaiden joukossa oli yksi räkättikin, se etsi ruokaa maasta. Aseman lähellä oli puron sulassa taas lähes neljäkymmentä heinäsorsaa. Kaikkiaan lyhyt iltakierros tuotti 22 lajia, aika hyvän tuloksen. Kotiin tullessa etelässä loisti Venus, kai kirkkaimmillaan näinä aikoina.

***

Lintumuisteluita III

Takavuosien keskitalviretket painottuivat aika lailla viikonloppuihin. Vuonna 1974 viikot kuluivat opiskellen ja viikonloppuna kävin sitten Halikonlahden maisemissa . Yhdeksäntenätoista päivänä kävelin Vuohensaareen ja takaisin. Viisitoista lajia oli retken saalis nollakelissä ja aurinkoisessa säässä, Vuohensaaresta löytyivät sen ajan mukaisesti kaikki metsän tiaiset, töyhtötintti, kaksi kuusitinttiä ja neljä hömötiaista.

Kahdentenakymmenentenä sää oli yhtä hieno kuin edellisenäkin päivänä. Tulin taas Vuohensaarentietä altaille, siitä jatkoin sitten Joensuun kartanonpuistoon. Seuranani olivat Laihon Ilkka ja Korvenojan Pertti, opiskelivat siihen aikaan muistaakseni viimeistä vuottaan Salon Yhteislyseossa. Aika lailla samoissa merkeissä sujui tämäkin retki. Fasaaneja oli enemmän, niillä oli tukikohtansa puiston kuusiaidan alla olevalla ruokinnalla, ruokinnalla oli myös lähemmäs kolmesataa keltasirkkua ja satakunta varpusta. Metsälintujakin löytyi puistosta siihen aikaan hyvin, närhi, puukiipijä ja pari hömötiaista. Paras havainto oli tuulihaukka, joka lensi puiston yli Halikonlahden suuntaan. Kun Mököistenmäessä näin vielä tilhen, nousi päivän lajimäärä seitsemääntoista.

Vuonna 1980 tein samanlaisen puistokierroksen yhdeksäntenätoista päivänä. Kirkasta oli silloinkin, tosin viisitoista astetta pakkasta ja ihan perinteinen talvisää. Seitsemäntoista lajia tuli vastaan silloinkin, närhet, töyhtö- ja hömötiaiset löytyivät vielä silloinkin puistosta. Puiston ruokinnalla oli silloinkin paljon lintuja, niiden joukossa yksi peippokoiras.

Kahdentenakymmenentenä kuljin taas Vuohensaaren suuntaan mutta jatkoinkin jäätä pitkin vastarannalle Vaisakon lehtoon. Pyitä oli siellä runsaasti, ehkä neljä tai viisi lintua pyrähteli edestä karkuun, yksi koiras viheltelikin. Tikkojakin oli, isommasta päästä palokärki joka etsi ruokaa eri puolilta lehtoa ja pienemmästä päästä pikkutikka, joka taas kuljeskeli rantaruoikon laitaa tiaisten seurana, piipittipä kerran kunnon soidinsarjankin. Töyhtö- ja hömötiaisia löytyi siihen aikaan Vaisakostakin ja Vuohensaaren puolella oli sillä kertaa pari närheä. Kun Vuohensaaren tien varressa oli myös pikkuparvi urpiaisia, nousi tuon päivän lajimäärä kahdeksaantoista.

***

Lintumuisteluita II

19.1.1975 oli aika lailla samanlainen päivä kuin tämäkin, lämpöä pari astetta eikä maassa mainittavaa lumipeitettä Salossa. Pilvistä kuitenkin oli, sumuistakin aamulla. Kiertelin yli kolmen tunnin lenkin. Aloitin kurkistamalla sumuiselle Halikonlahdelle, jatkoin sitten itärantaa Merikulmantietä ja sieltä Helisnummelle ja vanhoille kotikulmille Ilmusmäen kautta, sieltä palasin sitten takaisin kaupungin keskustaan.

Siihen aikaan oli vielä hömö- ja töyhtötiaisia ihan kaupungin rajalta alkaen, niitä tuli nytkin vastaan jo alkumatkasta, samoin palokärki jo Viitanmäellä. Linnusto pysyi samanlaisena Ilmusmäelle asti, missä tein pienen metsäkierroksen. Korppi lensi yli, pari pyytä löytyi huipun reunakuusikosta. Mäen kaakkoislaidan männiköstä keksin kaksi komeaa metsokukkoa ja palokärki kuikutti kuuluvasti täälläkin. Töyhtö- ja hömötiaisia oli edelleen tasaisesti pitkin mäen reunametsiä.

Paluumatka oli taas hiljaisempi, vain tuttuja variksia, pihatiaisia ja keltasirkkuja ja keskustassa lisäksi varpusia sekä puluja. Kaikkiaan lajeja näin viisitoista.

Tasan neljä vuosikymmentä sitten eli 19.1.1977 olin Helsingissä. Kaksi peippoa oli kotipihan tuntumassa Roihuvuoressa. Linturetken tein keskustaan, Hakaniemen sillan vaiheilla yritin valokuvata pullasorsia. Niitä oli paikalla puolitoistasataa, joukossa yksi tukkasotkanaaras. Harmaalokkeja kierteli ympärillä yrittäen varastaa osansa sorsille heitetystä ruoasta. Varpushaukka kaarteli kerrostalojen yllä Merihaassa.

***

Lintumuisteluita I

( siinä talvikottaraisia Salosta neljän vuosikymmenen takaa )

Eräs seitsemännentoista päivän retki toimikoon alustuksena seuraavaan. 17.1.1970 oli kohtalainen vanhan ajan talvipäivä, pakkasta 17 astetta. Tein parin tunnin kierroksen Halikonlahdelle. Siihen aikaan Vuohensaaren tien ja Katkiluodon välissä oli vain peltoa, ja siinä tietysti kohtalaisesti lunta oraan päällä. Paikalla oli parvi peltopyitä, ollut pidempäänkin, olin nähnyt ne jo vuoden ensimmäisenä päivänä. Yksitoista lintua oli näkyvissä kun paikalle lensi Meriniityn suunnasta kanahaukka saalista etsien. Katselin jännittyneenä kun se lensi rauhallisesti parven yli muutaman metrin korkeudessa mutta niitä huomaamatta. Vatsa tyhjänä se jatkoi sokeritehtaan suuntaan.

Seuraavana päivänä eli 18.I peltopyyt olivat yhä paikalla, kahdeksan niistä tällä kertaa hangen päällä näkyvissä. Seuraavina päivinä pellolle tuli vielä toinenkin peltopyyparvi ja näistä kahdesta parvesta tein havaintoja 31.I asti minkä jälkeen ne taisivat vaihtaa paikkaa jonnekin kauemmas, ehkä Meriniityn, ehkä Joensuun kartanon suuntaan. Muuten tuona kahdeksantenatoista päivänä pakkanen oli kiristynyt kahteenkymmeneen asteeseen. Vanhalla kaatopaikalla sinnitteli vielä neljä kottaraista, muuten linnut olivat ihan perinteisintä lajia, erikoisimpina kai sinitiaiset ja viherpeipot.

Kymmenen vuotta myöhemmin eli 18.1.1980 olin käymässä Salossa pitkällä viikonloppuvapaalla. Tulomatkalla olin huomannut lapinharakan Suomusjärven Laperlassa ja vanhempien kotikulmilla Mököistenmäessä oli ollut järripeippo. Halikonlahdella tein tuolloinkin parin tunnin kävelykierroksen iltapäivällä. Peltopyitä ei nyt näkynyt, fasaaneja kylläkin. Muutenkin lajisto oli kovin tavallista, variksia kolmesataa, varpusia ja puluja kaksisataa, muita peruslajeja muutama kymmen lajiaan.

Ketolan Eero tuli tuolla retkellä vastaan ja hänellä oli parempia havaintoja Perniöstä. Siellä Teijon kartanon riistaruokinnan turvin talvehti 90 kanadanhanhea ja niiden joukossa yksi valkoposkihanhi. Siihen aikaan ei ollut kiire bongaamaan joten tammikuista valkoposkihanhea sainkin sitten odotella lähemmäs kaksi vuosikymmentä kunnes sellainen piti hakea jostakin, sillä kuitattiin silloin ässähavainto. Tänäänkin tuli retkilistaan valkoposkihanhi, se kun talvehtii parin yksilön voimin jo ainakin toista talvea peräkkäin Helsingin keskustassa.

***

(siinä se vuoden 1980 hanhi, kevättalvella kuvattuna )

Vihkoon vietyä CIII

( kuva eiliseltä Träskändan retkeltä )

Tämä tammikuun puoliväli on ollut usein aika työntäyteistä aikaa ja myös koulu- ja opiskeluvuosina aika kului enimmäkseen luokassa tai luennoilla. Seitsemännentoista päivän retkistä opiskeluaikoina muistan pari kävelyä yliopistolle, toisella kerralla näin portaiden vieressä vakiokuusessa pari turkinkyyhkyä, toisella kertaa kuusi oli tyhjä. Vuonna 1972 kävimme Karhumäen Jussin kanssa Kokkilan lossisulalla, siellä oli siihen aikaan kuningaskalastaja. Talven yli sekään ei selvinnyt vaan virallisen selityksen mukaan taisi joutua kissan suuhun, epävirallisesti on kierrellyt huhu että se olisi peräti ammuttu...

Näistä myöhemmistä ajoista on 17.I ollut retkipäivä ainakin vuonna 2004, silloin taisi olla viikonloppu ja kun jo asuimme exän kanssa eri osoitteissa, ei miulla ollut mitään esteitä kierrellä pitkin päivää eri puolilla koira seuranani. Aamulenkillä Louhelassa kuulimme kuusitiaisen jo laulavan, räkätti lensi yli. Lähdimme sen jälkeen käymään Överbyssä ja Träskändan puistossa. Varpusia ja keltasirkkuja oli paljon ja muutenkin linnusto oli perinteistä. Träskändan purossa vietti talvea neljäkymmentä heinäsorsaa, lintulaudoilla kävi vain perinteisiä tiaisia, mustarastas ja viherpeippoja.

Lopuksi kävimme vielä Pitkäsuon täyttömäellä, siellä oli vielä paikalla tunturikiuru jonka olin nähnyt jo edellisenä viikonloppuna. Pakkasta oli kuutisen astetta ja iltapäivällä sateli luntakin pikkuhiljaa. Vantaankoskelta yritin vielä koskikaraa mutta ei sitä siellä näkynyt. Erään talon piharuokinnalla olivat tienoon lähes ainoat linnut, nekin tiaisia, tulkkuja ja viherpeippoja. Haltialassakin kävin katsomassa ruokintapaikan linnut mutta keltasirkkujen, varpusten, tiaisten ja viherpeippojen seurana oli täälläkin vain jokapaikan variksia ja harakoita.

Eilenkin tuli käytyä Träskändan puistossa, ensi kertaa tänä vuonna. Nyt miut otti vastaan heti nakkeli joka koputteli puiston tammia hiljaa itsekseen siristen. Puron sillan luona oli taas samankokoinen heinäsorsaparvi, osa siitä kävi lintulautojen alla ruokaa etsimässä. Alempana purossa ruokaili koskikara, se haki pikkuotuksia matalasta vedestä tarvitsematta olla pinnan alla sekuntia paria pidempään kerrallaan.

Tänään taas kiersin nämä Koivukylän lähitienoot. Ruokinnoilla oli vakituinen käyttäjäkuntansa, keltasirkkujen seurana vain varpuset ovat vaihtuneet pikkuvarpusiksi. Tiklejä on nykyiseen tapaan talvehtimassa melkoinen parvi ruokinta-automaattien turvin. Havukoskelta löytyivät tämänpäiväiset heinäsorsat, kolmekymmentä, ja rauhaton koskikara.

***

( kuva eiliseltä Träskändan retkeltä )

Valoisampia aikoja odotellessa

( siinä sen kokoinen joutsenperhe minkä Kymijoessakin näimme )

Viime viikko oli taas vapaa, mutta säät eivät juuri suosineet retkeilyä. Maanantaina tein kierroksen Kouvolan suunnalla, Seijan kanssa kävelimme lenkin Kymijoen kahta puolta Korian ja Keltin välillä. Joessa oli paljon sulaa mutta lähes ainoat vesilinnut näkyivät Kymen paviljongin tietämillä, laulujoutsenperhe, muutama telkkä ja pikkuparvi heinäsorsia. Yli leijaili rauhallisesti kanahaukka, etsien ilmeisesti jotakin helpompaa saalista. Muuten oli hiljaista, kymmenkunnan kilometrin matkalla tuli vastaan viitisensataa lintua joista valtaosa naakkoja ja keltasirkkuja. Lajimäärä jäi neljääntoista.



Loppuviikko sujui kotipuolessa, joko kieräen lähitienoita tai välillä pistäytyen Helsingin keskustassa. Havukosken sula sai takaisin heinäsorsansa, koskikara löytyi Matarinkoskelta. Toinen lintu viihtyi Rekolanojassa. Peippoja näkyi lähes päivittäin jollakin lähiruokinnoista. Räkätit ja tilhet tuntuvat lähteneen Vantaalta mutta Helsingin keskustassa niitä vielä näkee. Bongattuakin tuli sen verran että Kaivopuiston mustakaularastaan sain vuosilistalle, tosin sillä kertaa Tähtitorninmäen puolelta.



Rautatieaseman lähellä sorsaruokinnalla viihtyivät edelleen valkoposkihanhet ja haapana. Albiinopullasorsa sen sijaan kävi välillä oopperassakin. Vuoden ensimmäinen retki Vuosaareen suuntautui Kallvikinniemeen missä näkyi tietysti alleja ja isokoskeloita kun meri on vielä lähes kokonaan auki. Pari merilokkiakin piti luotojaan varattuina. Töyhtötiaiset eivät ole niemeltä hävinneet vaan pari lintua tuli jälleen kerran vastaan.






***

( onnistuin kuvaamaan tuon rastaan vasta myöhemmin Kaivopuistossa )