Salon talvilintuja laskemassa

( hali on vakiintunut Salon joululaskentoihin )


Lauantaina (29.12.2018) laskimme Lähteenojan Jarin kanssa Halikonlahden talvilintureitin. Olin kuluvan joulukuun aikana käväissyt pari muutakin kertaa Salossa, ohi ajaessani. Joulukuun kahdeskymmenes pysähdyin toviksi Korvenmäen kaatopaikan laidalle ja satuin huomaamaan paikallisen hiirihaukan korppien ja varisten joukossa. Lokkeja ei paikalla ollut.


Toisen kerran käväisin pikaisesti jouluaattona perinteisellä hautausmaakierroksellani Halikonlahden puhdistamon vaiheilla. Silloin puhdistamon ojassa oli peräti kolme punarintaa ja seuraavassa ojassa peukaloinen sekä koskikara. Viimeksi mainittua lintua en juuri muista aiemmin Halikonlahdella nähneenikään. Varmaan se siellä tavattu on muttei kovin monesti.


Tuo käynti toi tietysti laskentaan paineita nähdä vähintään nuo lajit. Kovin me noita sulaojia seurasimme ja reunoja komppasimme mutta mitään noista emme kuitenkaan laskentaan saaneet. Kymmentä yli yhdeksän aloitimme juuri noilta tienoilta mutta koska laskettavana oli reitti, ei siihen voinut kovin kauaksi aikaa jäädä. Lintuja kuitenkin oli parhaiten juuri tuolla alkuosuudella. Naakkoja parveili edestakaisin satoja, järkeväksi arvioksi sain lopulta noin kahdeksansataa ja retken loppusummaksi 849 kun myöhemmin huomatut pikkuporukat lasketaan mukaan. Variksia oli vajaa sata, puluja kaupungin suunnalla noin yhdeksänkymmentä ja Joensuun pelloilla pyöri noin 170 urpiaisen parvi.


Myös fasaaneista lähes kaikki näkyivät tuolla alkuosuudella ja matkalla lintutornien kautta Halikonjokisuulle. Paras havainto taisi kuitenkin olla kahdentoista peltopyyn parvi joka nousi Joensuun pelloilta ja lensi vähän matkan päähän maissiviljelmän uumeniin. Jossakin välissä ohilentävä merikotka sekoitti kunnolla paikalliset linnut ja oli hyvä syy jatkaa matkaa.

( nämä nyt ovat yhtä villejä ja vapaita kuin fasaanitkin, joista pinnoja kovin lasketaan... )


Pari heinäsorsaa nousi ylös sulaojasta läheltä Halikonjokea, sinitiaisia sekä talitiaisia liikuskeli pensaikoissa ja altaiden ruoikoissa. Pikkuvarpuset löytyivät hajallaan vanhojen lietealtaiden ympäristöstä ja lähistöllä lensi yli viherpeippoja sekä keltasirkkuja. Pengertie Vuohensaareen oli odotetun linnuton, Vuohensaaressa sentään Sepon ruokinnalla hyvänlaisesti tali- ja sinitiaisia sekä käymässä pari töyhtötiaistakin. Kolme närheä metelöi kovin lähimetsässä. Jatkokierros Vuohensaaressa tuntui vähän köyhältä, vain muutama hippiäinen ja tikoistakin vain kaksi keskenään kahinoivaa palokärkeä. Korppipari pyöri tienolla koko ajan, ainakaan emme uskaltaneet tulkita niitä enemmäksi kuin kahdeksi jotka yhtaikaa näimme. Puukiipijän löysimme mutta metsän tiaisia ei ollut enempää kuin mitä ruokinnalla jo vastaan oli tullut.


Linnuton taival oli taas pengertie takaisin Saloa kohti. Hyvin tyhjää oli altaiden reunakin kunnes taas tulimme reitin alku- ja loppupisteelle. Muutama harmaalokki sentään tuli jostakin kaupungin suunnalta ja joku niistä jäi lahden jäällekin lepäilemään. Lähtöpisteessä oli nyt iso parvi urpiaisia ja niiden mukana muutama hemppokin, mutta kun parvi lähti pois Joensuun peltojen suuntaan, tulkitsimme sen samaksi kuin aamulla näkemämme. Salon WA-ryhmässä oli viestitetty laskentamme aikana myös tuulihaukasta ja mustavariksesta mutta emme kumpaakaan reitiltä onnistuneet näkemään, toista varten olisi pitänyt käydä vähintään Katkiluodonkadulla ja toista hakea Satamakadun alkupäästä.


Kaikkiaan näimme 24 lajia ja 1382 lintua reitillä. Lajimäärä vastaa Jarin laskemaa pitkän ajan keskiarvoa ja sama on keskiarvo myös nykymuotoisella lyhyellä reitillä joululaskennoissa. Runsain oli siis naakka, kakkosena urpiainen, kolmantena varis 97 ja nelosena pulu 92 linnulla. Yhden linnun lajeja olivat merikotka, puukiipijä, musta- ja räkättirastas.


Paluumatkalla käväisin turhaan etsimässä hiirihaukkaa Korvenmäeltä. Kettulan ja Varesjärventien välimaastossa oli lennossa seitsemän teeren parvi, jouluaattona olin samassa paikassa nähnyt neljä teertä koivun latvassa.


Sunnuntaina oli tarkoitus laskea Salon kaupunkilenkki, mutta sen kiertäminen oli peruttava Jarin sairastumisen takia. Nyt luvataan taas pariksi päiväksi huonoa säätä...

***

( jo neljä vuosikymmentä nämä ovat olleet kotonaan Halikonlahden lietealtaiden ympäristössä )

Viisi vuosikymmentä sitten XCIII

Vuonna 1968 koulusta oli joululomaa ja miullakin siksi aikaa retkeillä päivisin. Joulupäivänä oli aika kovaa lumisadetta, navakkaa itä-koillistuulta ja aste pakkasta joten lumi pysyi lumena. Puolentoista tunnin kierroksella Halikonlahdelle kävin katsomassa että Vuohensaarentien kolme tunturikiurua viihtyivät paikallaan. Tehdaskadun varressa yli lensi vihervarpunen ja muuten reitin varressa huomasin kuusi viherpeippoa, muista linnuista en tehnyt muistiinpanoja.

Tapaninpäivänä vastassa oli nollakeli, yöllä oli tullut pari senttiä lisää lunta. Tuuli oli tyyntynyt mutta täyspilvistä oli. Nyt retkeilin kolmen tunnin kierroksen Halikonlahdella ja lähitienoolla.

Tuttuja lintuja tuli reitillä vastaan. Tunturikiurut olivat edelleen asemissa Vuohensaarentien varressa, seitsemän vuorihemppoa lietealtaiden ruderaatissa, lapinharakka Halikonjokisuun puskien ja puiden latvoissa ja kuuden peltopyyn parvi Katkiluodon vieressä pellolla. Viherpeippoja laskin nyt yksitoista reitin varressa, punatulkkuja seitsemän keskustasta. Joensuun vieressä oli neljän peipon ryhmä, ehkä enemmänkin. Harmaalokki oli ilmaantunut Vuohensaarentien kaatopaikalle ja varpushaukkanaaras saalisteli Halikonjokivarressa. Kaikkiaan havaitsin retkellä kahdeksantoista lajia.

Kahdeskymmenesseitsemäs päivä lähdin Marttilankadun kautta Muurlaan missä kiersimme sitten Karhumäen veljesten kanssa. Alkumatkalla Marttilankadun varressa oli yli sadan urpiaisen parvi, missä mukana oli myös kymmenisen tikliä ja ainakin viisi peippoa. Matkalla huomasin muun muassa hömötiaisia ja hippiäisiä. Perillä Muurlassa kiersimme joenvarren lenkin. Kara pysytteli piilossa mutta jokivarressa yllätti vuorihemppo ja joen kylänpuoleisessa päässä huomattin pari viherpeippoa. Kirkon kulmilla oli sinitiainen ja kylän laidalla töyhtötiainen. Kaikkiaan laskin taas kahdeksantoista lajia päivän mittaan.

Seuraavana päivänä satoi taas lunta, tuuli pohjoisesta ja pakkasta oli asteen verran. Runsaan parin tunnin kierroksen tein taas Halikonlahdelle, vuorihemppoparvi oli paikallaan lietealtaiden tuntumassa ja tunturikiurut omallaan tien varressa. Viherpeippoja laskin nyt seitsemän päivän mittaan.

Kahdeskymmenesyhdeksäs päivä lähdin uusimaan edellispäivän kierrostani Muurlaan, nyt fillarilla käytin siihen koko valoisan ajan yhdeksästä yli kolmeen. Pakkasta oli asteen verran, tuuulta ei juurikaan, taivas pilvessä ja ajoittain pudotteli vähän lunta.

Marttilankadun varressa oli edelleen sama urpiaisparvi, nyt siinä mukana vihervarpusia ja peippoja. Muurlan kirkonkylässä oli noin 25 punatulkun parvi. Muurlanjokivartta kompatessa löytyi nyt koskikara, kuusi heinäsorsaa, yksi peippo ja yli 40 viherpeipon parvi. Edempänä jokivarressa löytyi kymmenen teeren parvi ja neljän peltopyyn porukka.

Tien varressa huomasin kolme närheä ja jälleen tiaisparvissa muutaman hömötiaisen ja hippiäisen. Päivän lajimääräksi sain yhdeksäntoista.

Näitä kuvia unohtamatta III

 Avosetteja näkee toisinaan Suomessakin, mutta kuvat lajista kotimaassa ovat jääneet heikoiksi, nyt sitä oli helppo kuvata niin lennossa,

 maassa kuin pesilläkin.

 Mustapäätaskusta miulla on Suomessa otettuja kuvia lähinnä naaraista ja nuorista, tällainen vanha koiras onnistui tulemaan kuvaan vasta etelässä.

Keltahemppoja olen nähnyt Suomessa monesti mutta kuvia on vain huonosti, laulavasta koiraasta kylläkin video parin vuosikymmenen takaa. Tämä oli Espanjassa peruslajeja joten sattumakuvia tuli jonkin verran.

Riuttatiiroista miulla ei ole yhtään kotimaista kuvaa, tällainen vastaa tyypillistä kotimaista havaintotilannetta,

Esiaikuisiakin joukosta löytyi, taisivat suorastaan olla enemmistönä.

Harjalinnusta miulla ei ole yhtään kotimaista kuvaa, huonoa tuuria vain, mutta ei etelästäkään toistaiseksi tällaista tuntokuvaa parempaa.

Samoin pikku-uikusta ei keväällä ollut yhtään kotimaista kuvaa, ja nämä tuntokuvat ovat edelleen ainoat mitä miulla aikuispukuisesta lajin edustajasta on.

Lintuja vihoistani CXL

( vain yksi keltasirkku tuli vastaan joulupäivänä 1988 )

Kolme vuosikymmentä sitten lähdin joulupäivänä kinkunsulatuskävelylle koiran kanssa Martinlaakson vakiokakkoselle puoli yhdentoista aikaan. Pakkasta oli pirteät viisitoista astetta, tuuli heikkoa koillisesta, taivas lähes pilvetön.

Alkuosuudella ilmoittautui neljä taajaman vakiolajia, Raappavuoren reunasta lisäksi hippiäinen, käpytikka ja pari punatulkkua. Vesitorninmäen laidasta löytyi ensimmäinen varpunen, Louhelasta puukipijä ja sinitiainen. Viherpuistossa huomasin päivän ainoaksi jääneen keltasirkun ja talitiaiset vahvistivat silloista johtoaan, ostarin ympärillä varpuset kirivät kärjen tuntumaan. Aseman vaiheilla oli paljon lintuja, muun muassa retken ensimmäiset pulut. Raiviosuonmäellä varikset ja viherpeipot vahvistivat asemiaan kärkikahinoissa ja loppuosuudella näkyi taas samoja neljää lajia kuin ihan alussakin.

Lajimäärä jäi kahteentoista, runsaimmaksi lajiksi varmistui ennakkosuosikki talitiainen 54 yksilöllä, varis nousi kakkoseksi 46 ja kolmanneksi viherpeippo 36 linnulla. Neljä lajia jäi yhteen ja retken yksilömäärä 211 lintuun. Köyhät laskennat siis jatkuivat.

Tapaninpäivänä kävimme autolla vanhempieni ja veljeni perheen luona Salossa. Retken ainut muistiin merkitty lintuhavainto oli kolmen peltopyyn parvi Salonjokilaaksossa Anjalantien varressa, se oli miulle sen vuoden 215. vuodenpinna.

Seuraava päivä kului taas työssä mutta 28.12. vein jälleen ruokaa silloiselle Petikon metsän lintulaudalleni. Tintit olivat sen taas tyhjäksi syöneet, paikalla oli pari hippiäistä, matkalla lisäksi pari hömötiaista ja urpiaista. Sää oli hieman lauhtumaan päin. Kolmaskymmenes päivä olikin jo nollakeliä tai asteen plussallakin, lunta tai räntää satoi vuoron perään, tuuli oli navakkaa lännestä.

***

( urpiaisia näkyi vain parin kolmen linnun ryhmissä )

Näitä kuvia unohtamatta II

Pitkäjalasta on miulla runsaan vuosikymmenen takaa todella vaatimaton tuntokuva jonka ottamiseenkin tarvittiin koko päivän odotus. Etelässä näitä oli helppo kuvata

niin maassa, vedessä, lennossa kuin pesällä.

 Mehiläissyöjästä miulla on ennestään kohtalaisia kuvia muutaman vuoden takaa Oulusta.

Tällä kertaa tarjolla kuviin oli vain näitä lentäjiä.

Punapäänarskusta miulla on lähinnä huonoja tuntokuvia Suomesta, parhaat viime vuoden keväältä naaraasta uimasillaan Halikonlahdella. 

Nyt tuli mahdollisuus saada lentokuvia sekä koiraasta että naaraasta.

 Mustaleppälinnusta tietysti tulee kotonakin kuvia, muttei näin komeasta koiraasta kuin on tuo paikallinen aterrimus.

 Pajulintukuvat kannatti katsoa kahteen kertaan, tuo on mielestäni vuoriuunilintu. Sellaisen kävin joskus bongaamassa Hangon vapaasataman aidan takaa minne siitä kuului vain laulu.

 Siinä toinen ruutu samasta tirpasta.

 Aikaa on siitäkin kun Suomessa kapustahaikaran näin, sillä kertaa ei ollut kameraa mukana.

Pronssi-iibiksiä oli vuosia sitten iso parvi Lumijoella Raahen syysrallin aikaan ja senkin jälkeen olen jonkun samanlajisen Suomessa nähnyt mutta kuvia niistä en ole päässyt edes yrittämään.

Mustakaulauikunkin olen onnistunut pari kertaa Suomessa bongaamaan mutta kuva piti käydä hakemassa etelästä.

Näitä kuvia unohtamatta I

Kevään käynnillä Espanjassa oli toiveena saada muutama kuva lajeista joita olen täällä Suomessa nähnyt mutta joista miulla ei toistaiseksi ole kovin hyviä kuvia.

 Mustajalkatylli olkoon yksi sellainen. Se on tullut Suomessakin vastaan muutamasti ja ainoat kuvat toistaiseksi olin ottanut kaukoputken läpi digipokkarilla, taso oli siis aika heikko.

 Etelässä laji näkyi sen verran hyvin pesäpaikkojensa tuntumassa että sain kohtalaisia kuvia koiraasta, naaraasta ja lennossakin vielä.

Pesät olivat suojelualueella joten niitä en nähnyt.

 Valkoposkitiira on samaa sarjaa, vaikea nähdä ja vielä vaikeampi kuvata kunnolla Suomessa, etelässä kuvaaminen onnistui

kuten myös käärmekotka,

 silkkihaikara,

 ja harmaasirkku. Tuo kuva muistuttaa sitä tilannetta kun vuonna 1970 lajin ensi kertaa näin, kameraa ei silloin miulla vielä ollut.

 Töyhtökiurusta miulla on kuvia talvelta ja videota laulavasta linnusta kesältä, vähän kuin tässä,

näitä kuvasin lähinnä varmistaakseni että ne olivat varmasti töyhtökiuruja.

 Hietatiiran olen Suomessa kerran nähnyt, kaukaa,

hanhikorppikotkan samoin, tosin silloin ohikiitävän hetken niin läheltä ettei kiikarin näkökenttään kokonaan mahtunut, kuvia en kummastakaan täällä silloin saanut.

Neljä vuosikymmentä sitten CXL

( meneekö koko vuosi Rauhan sairaalassa pelkkiä puluja tarkkaillen )

Vuonna 1978 oli joulukuun puolivälissä ollut jo kolmenkymmenen asteen pakkasia. Päivät kuluivat Rauhan sairaalassa vanhustenosastolla. Vain lyhyesti oli aikaa katsella mitä ulos kuului, kuten 22. joulukuuta kun kävin lyhyesti Imatralla huoltokeikalla. Pakkaset olivat hieman hellittäneet mutta tuuli yltynyt kovaksi ja sen mukana satoi tiukasti lunta. Kahdeksankymmenen tilhen parven sentään huomasin Imatran Keskusliikenneasemalla.

Puluja olin ehtinyt sentään seurata Rauhan sairaalan alueella. Idästä niitä näkyi sinne tulevan eli varmaan Imatralta. Kerrankin saapui ensi 25 ja heti perään 15 linnun parvet. Näin myös niiden lähtevän joskus takaisin itään.

Jouluaaton aattona 23.12.1978 oli päivällä aikaa ja niin sitten tein pienen tutustumiskävelyn Joutsenon kunnan itäosiin. Rauhan sairaalasta kävelin Korvenkylään, sieltä Veromaanlammen ohi Aholaan ja sieltä Korvenkylänmäen kautta takaisin. Pari tuntia tuossa meni, viiden asteen pakkasessa, heikossa pohjoistuulessa ja lumisateessa.

Pulun huomasin taas Korvenkylässä. Oli siellä muitakin taajamalintuja kuten harakoita, variksia, punatulkkuja, varpusia, keltasirkkuja ja talitiaisia, ja vielä yksi räkättirastaskin, räkätin ääntä kuulin myös Korvenkylänmäellä. Pari pyytä oli varmaan pariutuneena Saahamäellä. Saman mäen laidassa oli 150 urpiaisen parvi, edempänä reitin varressa pari pientä ryhmää lisää. Käpytikkoja oli kolme pitkin matkaa. Metsäosuuksilla oli yhteensä parikymmentä töyhtötiaista ja saman verran hömötiaisiakin. Hippiäisiä huomasin kymmenkunta, ainoan puukiipijän Reikonmäellä. Siellä oli myös närhi. Käpylintuja huomasin kolme, parin ja yksinäisen, niiden lajia en määrittänyt.

Joulun olinkin sitten taas tiiviisti töissä. Osastolla kävi paljon asukkaiden omaisia ja kun yksi hyvin huonokuntoinen potilas kuoli siihen jouluhumun keskelle sairautensa uuvuttamana, oli haastetta riittämiin yrittää hoitaa asia siten ettei se häiritsisi kenenkään muun joulutunnelmaa.

***

( olipa sentään urpiaisia, ne viihtyvät mainiosti kolmenkympin pakkasissa )

Kuluneen vuoden kuvattuja lintuja XX

 Punakylkirastaasta tulee joka vuosi kuvia, usein juuri näitä maasta ruokaa poikasilleen kerääviä emoja,

ja välillä pääsee kokeilemaan lähikuviakin.

 Mustarastas on säännöllinen kuvauskohde jo talvisin, runsas ruokinnoilla täällä pääkaupunkiseudulla.

 Lajista löytyy usein värivammaisia, tämä piti koko kesän reviiriä Espoon Överbyssä.

 Helteellä laji ottaa aurinkokylpyjä, vesipesu lammikossa on näin sähäkkää puuhaa,

 vielä viimeiset ravistelut

ja sitten valmiina sukimaan höyhenet järjestykseen.

 Laulurastaasta tulee sattumakuvia, usein tällaisia säikähtäneen näköisiä,

harvoin näin leppoisan luottavaisia kuin tämä.

 Räkättirastas on tarjolla kuviin pitkin vuotta, tämä kuva pesältä tuo mieleen ne ajat jolloin aloin harrastaa lintuja, kansakouluikäisenä kiipeilemällä noille lajin pesille...

siinä sitten menneen kesän lentoon lähtenyt poikanen.

 Pitkästä aikaa sain muutaman ruudun sepelrastaastakin, tällaisesta naaraspukuisesta.

on tällä sentään sepel kaulassa

vaikka se tuolla korkeammalla taivasta vasten onkin huonompi havaita.

 Viimeisenä Vanellus, töyhtöhyyppä mistä metsästin keväällä Seutulan pelloilla tällaisia kevääntuojakuvia,

sehän on se ensimmäinen oikea muuttolintu, ei oikeasti täällä talvehdi. 

nämä kesäiset poikasiaan vahtivat emot ja syksyiset nuoret ovat myös vakiokohteita. Tämän vuoden settiin tuli siten 165 lajia. Jos sitä vertaa viidenkymmenen vuoden takaiseen vuodenpinnalistaan, tulos on suunnilleen sama.