Punakylkirastaasta tulee joka vuosi kuvia, usein juuri näitä maasta ruokaa poikasilleen kerääviä emoja,
ja välillä pääsee kokeilemaan lähikuviakin.
Mustarastas on säännöllinen kuvauskohde jo talvisin, runsas ruokinnoilla täällä pääkaupunkiseudulla.
Lajista löytyy usein värivammaisia, tämä piti koko kesän reviiriä Espoon Överbyssä.
Helteellä laji ottaa aurinkokylpyjä, vesipesu lammikossa on näin sähäkkää puuhaa,
vielä viimeiset ravistelut
ja sitten valmiina sukimaan höyhenet järjestykseen.
Laulurastaasta tulee sattumakuvia, usein tällaisia säikähtäneen näköisiä,
harvoin näin leppoisan luottavaisia kuin tämä.
Räkättirastas on tarjolla kuviin pitkin vuotta, tämä kuva pesältä tuo mieleen ne ajat jolloin aloin harrastaa lintuja, kansakouluikäisenä kiipeilemällä noille lajin pesille...
siinä sitten menneen kesän lentoon lähtenyt poikanen.
Pitkästä aikaa sain muutaman ruudun sepelrastaastakin, tällaisesta naaraspukuisesta.
on tällä sentään sepel kaulassa
vaikka se tuolla korkeammalla taivasta vasten onkin huonompi havaita.
Viimeisenä Vanellus, töyhtöhyyppä mistä metsästin keväällä Seutulan pelloilla tällaisia kevääntuojakuvia,
sehän on se ensimmäinen oikea muuttolintu, ei oikeasti täällä talvehdi.
nämä kesäiset poikasiaan vahtivat emot ja syksyiset nuoret ovat myös vakiokohteita. Tämän vuoden settiin tuli siten 165 lajia. Jos sitä vertaa viidenkymmenen vuoden takaiseen vuodenpinnalistaan, tulos on suunnilleen sama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.