Viisi vuosikymmentä sitten XCII

Viisi vuosikymmentä sitten joulun alla alkoi koululta saada aikaa linturetkiin, mutta päivät olivat lyhimmillään ja muita kiireitä riitti. Kahdeksantenatoista joulukuuta (1968) kävin runsaan tunnin aamukierroksen Halikonlahdella päivän valjettua. Neljä astetta pakkasta oli, taivas pilvien peitossa, tuulta eteläkaakosta kohtalaisesti, joten kovin valoisaa ei ollut.

Vuohensaarentien varressa oli edelleen kolmen tunturikiurun talviparvi, altaiden penkalla viherpeippo ja Vuohensaarentien kaatopaikan ruderaatissa seitsemän tai kahdeksan cardueliksen porukka jota en ehtinyt nähdä kunnolla, epäilin niitä siksi vuorihemppoparveksi joka oli ollut samoissa maisemissa muutamaa päivää aiemmin.

Seuraavana päivänä kävin taas paikalla, nyt runsaan kahden tunnin kierroksen. Tuuli oli kääntynyt itää ja satoi kevyesti uutta lunta, muuten sää oli kuin päivää aiemmin.

Nyt viherpeippoja näkyi kolmentoista linnun parvi ja niiden joukossa vielä yksi hemppo lietealtaiden ruderaatissa. Ilmeisesti eilinen carduelisparvi oli yhä eilisellä paikallaan mutta sen verran kaukana ettei niiden lajista saanut selvää kuusi kertaa suurentavilla kiikareillani. Edelleen epäilin niitä vuorihempoiksi. Syyllinen parven liikkeisiin oli varpushaukka joka kyttäili saalista samoilla tienoilla.

Asemapuistossa oli punatulkku, Vuohensaarentien varressa yhä kolme tunturikiurua. Halikonjokisuulla päivysti lapinharakka joten päivän lajimäärä nousi kuuteentoista.

Seuraavan kerran kävin aamupäivän mittaisella retkellä Halikonlahdella 21.12. Pakkasta oli enää asteen verran, taivaan pilvipeite rakoili niin että aurinkokin vilahti näkyvissä. Tuuli kaakosta.

Mököistenmäessä ja Asemapuistossa oli viherpeippo. Sama hankala carduelisparvi oli edelleen Vuohensaarentien kaatopaikan ruderaatilla, liian kaukana taaskin. Yksi urpiainen lähti lähempää ja lensi tien varteen. Salonjokisuun metsikössä ja ruoikoissa oli kymmenkunnan sinitiaisen parvi, Halikonjokisuulla taas lapinharakka. Vuohensaaren pengertien kolme tunturikiuruakin löytyivät taas. Lajimääräksi sain jälleen kuusitoista.

Seuraavana päivänä (22.12.1968) ehdin olla tunnin pidempään retkellä ja jatkoin lahdelta Viurilan puolelle. Aamulla pakkasta oli kolme astetta, päivällä nollan tuntumassa. Täyspilvistä oli pääosin ja heikko kaakkoistuuli hiipui hiljalleen, alkoi sadella luntakin.

Pidempi reitti tuotti enemmän lintuja. Viherpeippoja laskin yksitoista, punatulkkuja noin 20. Urpiaisia oli lietealtaiden tuntumassa yksitoista ja toinen parvi kuului Joensuun kartanon lähellä. Vuorihempotkin olivat nyt lähellä ja tunsin taas seitsemän linnun parven lajilleen, nekin olivat tulleet lietealtaiden tuntumaan. Kaatopaikan ruderaatti oli vuorostaan linnuton. Yksitoista tikliäkin löytyi Halikonjoen sillan luota ja seitsemän peipon parvi erään talon pihalta lähempänä Iilikenmäen laitaa.

Tutuista linnuista paikalla olivat edelleen tunturikiurut, lapinharakka ja sinitiaisiakin oli kahdeksan parvi nyt kolmosaltaan ruoikossa. Fasaaneja oli pitkin reittiä noin kuusikymmentä, kartanoiden tuntumassa niistä valtaosa. Viurilan puistoissa kävely tuotti kahdeksan hippiäistä ja pohjantikkanaaraan. Kaikkiaan reitillä huomasin 21 lajia ja kotiin tultuani ikkunasta huomasin vielä kanahaukkakoiraan lentävän saalista etsien puoli kolmen aikaan.

***