Pitkäjalasta on miulla runsaan vuosikymmenen takaa todella vaatimaton tuntokuva jonka ottamiseenkin tarvittiin koko päivän odotus. Etelässä näitä oli helppo kuvata
niin maassa, vedessä, lennossa kuin pesällä.
Mehiläissyöjästä miulla on ennestään kohtalaisia kuvia muutaman vuoden takaa Oulusta.
Tällä kertaa tarjolla kuviin oli vain näitä lentäjiä.
Punapäänarskusta miulla on lähinnä huonoja tuntokuvia Suomesta, parhaat viime vuoden keväältä naaraasta uimasillaan Halikonlahdella.
Nyt tuli mahdollisuus saada lentokuvia sekä koiraasta että naaraasta.
Mustaleppälinnusta tietysti tulee kotonakin kuvia, muttei näin komeasta koiraasta kuin on tuo paikallinen aterrimus.
Pajulintukuvat kannatti katsoa kahteen kertaan, tuo on mielestäni vuoriuunilintu. Sellaisen kävin joskus bongaamassa Hangon vapaasataman aidan takaa minne siitä kuului vain laulu.
Siinä toinen ruutu samasta tirpasta.
Aikaa on siitäkin kun Suomessa kapustahaikaran näin, sillä kertaa ei ollut kameraa mukana.
Pronssi-iibiksiä oli vuosia sitten iso parvi Lumijoella Raahen syysrallin aikaan ja senkin jälkeen olen jonkun samanlajisen Suomessa nähnyt mutta kuvia niistä en ole päässyt edes yrittämään.
Mustakaulauikunkin olen onnistunut pari kertaa Suomessa bongaamaan mutta kuva piti käydä hakemassa etelästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.