Lintuja vihoistani CXL

( vain yksi keltasirkku tuli vastaan joulupäivänä 1988 )

Kolme vuosikymmentä sitten lähdin joulupäivänä kinkunsulatuskävelylle koiran kanssa Martinlaakson vakiokakkoselle puoli yhdentoista aikaan. Pakkasta oli pirteät viisitoista astetta, tuuli heikkoa koillisesta, taivas lähes pilvetön.

Alkuosuudella ilmoittautui neljä taajaman vakiolajia, Raappavuoren reunasta lisäksi hippiäinen, käpytikka ja pari punatulkkua. Vesitorninmäen laidasta löytyi ensimmäinen varpunen, Louhelasta puukipijä ja sinitiainen. Viherpuistossa huomasin päivän ainoaksi jääneen keltasirkun ja talitiaiset vahvistivat silloista johtoaan, ostarin ympärillä varpuset kirivät kärjen tuntumaan. Aseman vaiheilla oli paljon lintuja, muun muassa retken ensimmäiset pulut. Raiviosuonmäellä varikset ja viherpeipot vahvistivat asemiaan kärkikahinoissa ja loppuosuudella näkyi taas samoja neljää lajia kuin ihan alussakin.

Lajimäärä jäi kahteentoista, runsaimmaksi lajiksi varmistui ennakkosuosikki talitiainen 54 yksilöllä, varis nousi kakkoseksi 46 ja kolmanneksi viherpeippo 36 linnulla. Neljä lajia jäi yhteen ja retken yksilömäärä 211 lintuun. Köyhät laskennat siis jatkuivat.

Tapaninpäivänä kävimme autolla vanhempieni ja veljeni perheen luona Salossa. Retken ainut muistiin merkitty lintuhavainto oli kolmen peltopyyn parvi Salonjokilaaksossa Anjalantien varressa, se oli miulle sen vuoden 215. vuodenpinna.

Seuraava päivä kului taas työssä mutta 28.12. vein jälleen ruokaa silloiselle Petikon metsän lintulaudalleni. Tintit olivat sen taas tyhjäksi syöneet, paikalla oli pari hippiäistä, matkalla lisäksi pari hömötiaista ja urpiaista. Sää oli hieman lauhtumaan päin. Kolmaskymmenes päivä olikin jo nollakeliä tai asteen plussallakin, lunta tai räntää satoi vuoron perään, tuuli oli navakkaa lännestä.

***

( urpiaisia näkyi vain parin kolmen linnun ryhmissä )