Tämä oli talvea

Helmikuulle asti kesti ennen kuin pääkaupunkiseudulle saatiin talven tapainen. Lumi värjäsi ensin Pitkäkosken rannat, myöhemmin tulivat sitten jäätkin.

 Kun lähti Kallvikinniemen kärkeen vesilintuja etsimään, huomasi että jää on pitkästä aikaa peittänyt taas näkymän kauas laivaväylän taakse.

Tuossa vaiheessa ei vielä tehnyt mieli lähteä jäälle kävelemään, mutta merkit olivat selvät

 ja parin viikon päästä Niinisaaren kärjessä ihan syväsataman vieressä oli jo näin vakaata, ja väkeä jäällä.

 Keskustassakin ihmiset huomasivat nopeasti hyvien oikopolkujen mahdollisuuden kun Töölönlahti jäätyi.

 Kauan ei kestänyt kun jäällä oli jo vakiintuneet reitit.

Ja Linnunlaulun huviloiden vierestä pääsi suoraan Tokoinrannan sorsien luokse.

Neljä vuosikymmentä sitten LXIX

Neljä vuosikymmentä sitten 5.3.1978 kävimme Sepen ja Ilkan kanssa laskemassa silloisen Kiikalannummen talvilintureitin uusinnan. Reitti lähti Härjänvatsan lammen laidasta Varesjokinotkoon, sieltä tiilitehtaan kautta Hyyppärälle ja edelleen Kultalähteelle ja sieltä Varesjoen sahan ja Metsolan metsätien kautta takaisin. Sukset olivat tuolla pakolliset kun lunta oli. Tällä kertaa oli nollakeli, tuuli lievästi kaakosta, täyspilvistä ja sumuakin niin että näkyvyys oli kilometrin luokkaa.

Linnut olivat tiukassa. Alkuosuudella eniten oli hömötiaisia ja käpylintuja, lisänä pari närheä ja talitiaista. Harjun huipulle mennessä vastaan tuli töyhtötiaisia ja pari korppia. Käpylintuja oli pitkin matkaa, myös Kultalähteelle mentäessä. Käpytikka ja kolme isokäpylintua tulivat tuolta uusina reitille.

Sahan vaiheilta etsimme yhden koskikaran, uutena loppuosuudella huomasimme myös urpiaisen, hippiäisen ja teeren. Tämä reitti osoitti että hiljaista metsässä oli. Yksitoista lajia saimme kasaan, 38 lintua. Käpylintu oli ylivoimainen ykkönen viidellätoista yksilöllä joista siis kolme määritettyä isokapylintua. Kakkoseksi nousi hömötiainen seitsemällä linnulla. Muita lajeja nähtiin kolme yksilöä tai vähemmän.

Runsaan neljän tunnin kierros oli valmis yhdeltä joten kun palasimme Saloon, oli aikaa käydä vielä Halikonlahdellakin. Vanhalla kaatopaikalla oli nuori mustavaris, vedenpuhdistusaltaiden yli lensi ampuhaukka itäkoilliseen. Naakkoja ja variksia oli toistasataa kumpiakin, kanahaukka hermostutti niitä lentämällä Joensuun puistoon. Kaksi lapinharakkaa oli jo laulutuulella, toinen Vuohensaarentien varressa, toinen Halikonjokivarressa. Itse kaupungissa laulutuulella olivat viherpeipot. Kaikkiaan päivän lajimäärä nousi ainakin kahteenkymmeneenkahteen.

***

( kuvat lopputalven retkiltä Kiikalannummelta tuona vuonna )

Lintuja vihoistani XLIII

( mikä olikaan pikkuvarpusten tilanne 30 vuotta sitten )

Laskentoja tein myös vuonna 1988 näihin aikoihin. Maaliskuun viidentenä laskin uusintalaskennan senaikaisella Länsi-Vantaan kaupunkireitillä. Pakkasta oli silloinkin, tosin vain neljä astetta, taivas sumupilven takana, tuuli viriämässä kaakosta. Iltaan mennessä lämpö oli noussut lähelle nollaa, sumupilvestä sateli heikosti lunta.

Varttia yli yhdeksän lähdin laskemaan lintuja Martinlaaksosta, länteen päin. Kaupunkilinnuston peruslajit tulivat listalle heti alkumatkasta. Raappavuoren reunasta alkoi reitin ensimmäinen metsäinen osuus. Sen myötä listoille nousi pikkukäpylintu, tosin ylilentäjänä, hömötiainen, hippiäinen, puukiipijä, käpytikka sekä myös urpiainen ja punatulkku. Varistossa palattiin taas taajamalintujen pariin. Mustarastaat löytyivät listalle, samoin pikkuvarpunen. Perusvarpunen kisasi kovin talitiaisen kanssa laskennan runsaimman lajin asemasta. Matkalla Hämeenkylän koulun ohi Vihdintielle talitiainen kiskoi tässä kisassa pientä kaulaa.

( pikkukäppärin päätä ei särje vaikka ruokaileekin näin päin )

Vihdintien toisella puolella Hämeenkylässä yli lensi taas kaksi käpylintua, taivaalta hiljalleen putoilevat hiutaleet tihentyivät kunnon lumisateeksi. Tutulta paikalta löytyi pieni ryhmä fasaaneja ja kuusiaidan alle heitetystä ruoasta nauttivat myös keltasirkut ja viherpeipot. Tuomelan koulun jälkeen oli pieni avomaataival Tammipääntielle. Kadun varressa hangessa kiinnitti huomiota möykky joka paljastui luottokorttilompakoksi. Ilmeisesti joku varas oli sen siihen heittänyt, omistaja oli ulkomaalainen, kaikesta päätellen Britanniassa asuva. Otin mukaan ja vein myöhemmin poliisille toimitettavaksi omistajalleen.

Variksia ja harakoita oli peltotaipaleella, näkymä oli myös Pitkäjärvelle. Sieltä sainkin tavallaan eliksen kun kaksi moottorikäyttöistä riippuliidintä nousi jäältä ilmaan ja sätkättivät sitten ylitseni. Espoon puolelle Jupperiin asti ehdin ennen kuin reitille sain ensimmäisen naakan. Varpuset täyttivät pihojen pensasaidat ja kuroivat kiinni talitiaisten etumatkaa. Veiniin mennessä löytyi taas kolme käpylintua, joista yksi määrittyi pienemmäksi lajiksi. Kuusitiainenkin taas huomattiin. Karakallion tienoo oli aika linnutonta, eikä paljon löytynyt Leppävaaran kartanonkaan vaiheilta. Lintuvaara oli sentään nimensä mukainen, tuttu kaksikko kiri kärjessä, vihervarpusia löytyi laskentaan kolme ja pitkän tauon jälkeen taas yksi hömötiainen.

Hämevaaraan saavuin ja samalla takaisin Vantaalle, lintuja näkyi enemmän vasta matkalla Rajatorpasta Vapaalaan. Tuttu kaksikko vastasi määristä, joukossa oli vasta retken toinen naakka, punatulkkuja ja käpytikka. Pellaksen vaiheilla oli taas pikku metsätaival mutta linnuton, vähät tirpat viihtyivät pihoilla. Louhelassa oli lähes pelkkiä tali- ja sinitiaisia, Viherpuistossa variksia ja harakoita sekä varpusia. Aseman ympäristössä ja loppumatkalla Laajavuoren ylitse kotiin lukemiaan paransivat eniten talitiaiset, viherpeipot ja pulut, joita ei aivan alkuosuuden jälkeen ollut reitillä havaittukaan.

Kotona sitten laskin summat, 21 lajia tuli vastaan, 1189 lintua oli kohtalainen tulos kun mitään vaeltajia ei ollut. Talitiainen vei lopulta ykkössijan 313 linnulla varpusen 287 vastaan, ero tuli metsäosuuksilla joilla varpusia ei ollut. Viherpeippo oli kolmonen 160 yksilöllä tasaisesti pitkin reittiä. Variksia oli 92 ja keltasirkkuja 67. Pikkuvarpunen oli ainoa yhden linnun varaan jäänyt laji, naakkaa ei sitten löytynyt kahta lintua enempää, samaan jäivät puukiipijät ja määritetyt pikkukäpylinnut. Lähes täydet kuusi tuntia kului reitin kävelyyn.

***

( puluja näkyi vain kotinurkilla )

Laskentaretkiä juurillani

Tämä viikonloppu muistutti neljän vuosikymmenen takaista siinä että molempina päivinä kävin laskemassa Salossa perustamieni talvilintureittien uusintalaskennan, seurana Sepe joka on edelleen autoton ja kaipasi kyytiä junalta reiteille. No, käyhän se, mutta samassa pisteessä ollaan kuin vuosikymmeniä sitten, reittien laskijoihin pitäisi löytyä uutta sukupolvea. Mie täältä pääkaupunkiseudulta en juuri pysty tutustumaan salolaiseen nuoreen lintuharrastajapolveen, tunnen vain noita jotka näkyvät kiertämässä harvinaisuuksien perässä. Laskijoiksi pitäisi löytää sellaisia jotka voisivat sitoutua näihin laskentoihin ynnä muuhun sellaiseen eikä bongaukseen. Nyt kävin Vantaalta neljästi runsaan viikon sisällä Salossa ja kerran Lahnajärvelläkin, tämä ei ole järkevää, muistuttaa liikaa bongauksen autorallia.



Lauantaina laskimme kaupunkilenkin kuten 40 vuotta sitten. Samat neljä tuntia siihen meni vaikka reitti oli noin puolet alkuperäisestä. Keli oli tuttua korkeapainetta, aamulla pakkasta seitsemäntoista, iltapäivällä enää kuusi, tuuli tuntui puhaltelevan koillisesta.



Lajeja näimme 22, odotetusti enemmän kuin neljä vuosikymmentä sitten. Yksilömäärä jäi sentään 651 lintuun, sekin kilometriä kohti parempi kuin 40 vuotta sitten mutta aika vähän odotuksiimme verrattuna. Naakka oli runsain laji 127 linnulla, pulu nousi kakkoseksi 123 yksilöllä. Edellistä näki pitkin reittiä, jälkimmäinen keskittyi pariin isoon parveen keskustan tuntumassa. Talitiainen jäi kolmanneksi 68 ja sinitiainen neljänneksi 50 linnulla. Vähälukuisemmasta päästä varpushaukka jäi yhden linnun varaan, punatulkkuja löytyi vain kaksi, nokkavarpusiakin kolme, samoin tiklejä. Varpunen löi vielä pikkuvarpusen, luvuin 49 – 35. Peippoja löytyi reitiltä seitsemän, järrejä kaksi.

( nokkavarpunen on hyvä piileskelemään )



Maaliskuun neljänneksi oli jäljellä sopivasti Sirkkulan reitti. Näin uusimuotoisena se ei kulje ihan samoilla jäljillä joilta kirjasin 55 vuotta sitten 4.3.1963 havaintolehtiööni ensimmäiset päivittäiset merkinnät, mutta näkyihän tuo maisema sille kuitenkin. Sää oli kuten eilenkin, pakkasta aluksi 15 astetta, lopussa viisi ja iltasella olisi ollut vielä ehkä leudompaa, loistava ulkoilusää toisin kuin viikonloppuna neljä vuosikymmentä sitten. Kierros oli niin lyhyt että se vei vain kaksi ja puoli tuntia vaikkemme mitään kiirettä pitäneet.



Lajeja oli 23, odotetusti enemmän kuin vuosikymmeniä sitten ja suunnilleen saman verran kuin eilen kaupunkilenkillä. Yksilöitä oli nyt 460 eli enemmän kuin 40 vuotta sitten vaikka reitti oli puolta lyhempi. Talitiainen oli selvä ykkönen 121 yksilöllä, ne olivat äänekkäitä ja niitä näkyi ja kuului joka puolella. Keltasirkkuja oli 91, niiden pääosa löytyi Ylhäisistä. Sinitiainen jäi kolmanneksi 43 ja pikkuvarpunen neljänneksi 37 linnulla. Täällä vanha perusvarpunen jäi vain kolmeen yksilöön. Peippoja oli yhä yhdeksän, järrejä kolmetoista. Peränpitäjiksi jäivät yksinäiset hömötiainen ja puukiipijä. Ne muistuttavat ikävästi menneiden vuosikymmenten takaisista ajoista jolloin nuo olivat peruslajistoa tälläkin reitillä, ainakin silloin kun reitti kulki vielä alkuperäisillä metsäosuuksillaan. Räkättikin jäi yhteen lintuun, mustarastaita oli hyvät yksitoista ja lauluakin kuului jo. Marjalintujen kolmas laji tilhi löytyi Ylhäisten läheltä missä lepäili kuuden linnun parvi. Joululaskennassa runsaista tikleistä oli jäljellä vielä kolmetoista.

( kesään puoli kuuta tämän värisestä peipposesta )

Matkoillakin näkyi jotakin, helpoimmin korppeja ja niistä enimmät Korvenmäen ympäristössä. Muitakin varislintuja oli tienvarsilla paljon. Kanahaukka päivysti Espoossa lauantaina ja merikotka sunnuntaina Lohjalla, kumpikin tienvarsipuissa.



***

( oravia laskimme myös, lauantaina kolme, sunnuntaina viisi )

Neljä vuosikymmentä sitten LXVIII

( järrejä riitti tuolloinkin kevääseen asti )

Neljä vuosikymmentä sitten näinä päivinä laskin virallisten ja epävirallisten talvilintureittieni uusintoja. Maaliskuun kolmantena oli vuorossa kaupunkilenkin uusintalaskenta, kuten muuten tänäänkin. Sää oli täysin erilainen kuin nyt, kolme astetta lämmintä, täyspilvistä ja vesisadetta, sentään tyyntä. Sadesää sai kävelemään ripeästi ja reitin laskenta veikin vain neljä tuntia.

Alkupätkällä Mököistenmäestä Pahkavuoreen sain listoille kuusi peruslajia. Kiertely Pahkavuoressa Helsingintielle tuotti jo kolmetoista lajia, joukossa oli varpushaukka, järripeippo ja räkättirastas. Varpunen kiri nopeasti runsauskärkeen. Hämmäistenkadulta Keskuskoululle kuljettaessa varpuset vahvistivat johtoaan, uutena listalle tuli pulu. Riippusillalta Turuntielle kulkiessani lajeja oli taas kymmenen, joukossa toinen varpushaukka, ensimmäiset tilhet ja naakka. Varpusia oli edelleen eniten, seuraavina tulivat talitiaiset ja pulut.

Matkalla Ruuhikoskenkadulle lajeja oli vain seitsemän, Rappulassa ja Pajulassa vain kuusi, keltasirkkuja tuli enemmän kuin missään alkumatkalla mutta varpusten ja talitiaisten asemaa niistä ei ollut uhkaamaan. Turuntieltä Rautatieasemalle tullessa oli pulujen vuoro olla näkyvimmillään, fasaanejakin löytyi yhdeksän, laskennalle uusina kolme peippoa. Asemalta Sairaalanmäelle mennessäni keltasirkkuja oli taas mukavasti, eniten sillä etapilla. Sairaalanmäeltä Ilomäelle tullessa punatulkut paransivat suhteellisesti eniten tulostaan, lajeja oli kuitenkin vain viisi, ja loppusuoralla Mököistenmäelle löytyi lisäystä enää neljän lajin lukemiin.

Lopputuloksissa varpunen oli ylivoimainen ykkönen 405 linnulla. Talitiainen piti kakkostilansa 167 linnulla, kolmanneksi jäi keltasirkku 158 ja neljäs oli pulu 124 merkinnällä. Kaikkiaan lajeja laskentaan sain kahdeksantoista ja yksilöitä 820. Yhden linnun varaan jäivät järripeippo, räkättirastas, naakka ja hippiäinen. Reitin ulkopuolella Valhojassa huomasin myös hömötiaisen, se ei tullut siis retkilistaan.

Huomattavaa nykytilanteeseen verraten on tuo ainoaksi jäänyt naakka.

( naakka oli neljä vuosikymmentä sitten vähissä talvella )

Neljäntenä kolmatta on aina harrastukseni virallinen aloituspäivä, tuolloin takana säännöllisiä muistiinpanoja oli viisitoista vuotta. 4.3.1978 laskin Sirkkulan uuden reitin, sen jota testasin vuodenvaihteessa ja jonka varressa myös aikoinaan harrastukseni aloitin. Sää oli lähellä eilistä, pari astetta lämmintä, pilvistä, tyyntä, ei sentään satanut. Nelisen tuntia käytin nytkin kierrokseen.

Kotipihan tuntumassa olin huomannut jo räkättirastaan, mutta retken listoille pääsi talitiaisia, keltasirkkuja, harakoita, varpusia, pari punatulkkua ja variksia. Viherpeippoja tuli yksitellen vastaan, olivat jo äänekkäitä. Närhi oli vastassa Karjaskylässä, samoin neljän räkättirastaan parvi. Niitä epäilin jo kevätmuuttajiksi.

Matkalla Pettilään talitiaiset paransivat lukemiaan nopeimmin, jo nähtyjen lajien lisäksi huomasin sinitiaisia, kaksi hömötiaista ja käpylinnun. Pettilästä matkasin uudelle Perniöntielle. Naakka lensi ylitseni kartanon luona, toinen Toravuoren kohdalla. Uudelta Perniöntieltä jatkoin vanhalle Perniöntielle. Varpuset ja talitiaiset kisasivat runsaimman lajin paikasta. Fasaaneja näin kahdeksan, samoin reitin toisen käpylinnun.

Helisnummelta jatkoin Ylhäisiin. Varpusia ja talitiaisia oli edelleen eniten, hömötiainen taas, samoin pari sinitiaista. Kuuden tilhen parvi oli uusi laji päivälle. Vanhalle radalle tullessa lopetin kuten vuodenvaihteessakin.

Kaikkiaan tuolla reitillä huomasin viisitoista lajia ja 350 yksilöä. Talitiainen vei ykkössijan 93 ja varpunen kakkospaikan 81 linnulla. Keltasirkku oli kolmas 64 yksilöllä. Närhi jäi ainoana yhteen yksilöön, naakka ja käpylintu kahteen lintuun.

***

Lintuja vihoistani XLII

( tämä pikkukäppärikoiras lauleli pari päivää sitten kotipihan tuntumassa, kelpaa sillekin lehtikuusen siemenet )

Kolme vuosikymmentä sitten helmikuun lopulla 1988 laskin kahta vakiokierrostani kun vapaata oli päiväsaikaan ja parin päivän välein kävin viemässä täydennystä myös Petikon metsän lintulaudalleni. Sää noina helmikun lopun päivinä alkoi olla samaa kuin nytkin, pakkasen puolella oltiin ja aurinkokin paistoi usein.

Lintulautatäydennyksen päivä oli 24.2. Petikon etumetsässä lintulaudan luona viihtyi punatulkkupari, koiras lauloi. Kolmenkymmenenviiden urpiaisen parvi oli myös metsänlaidassa ja lähti lepistä ruokailtuaan itään, yksinäinen urpiainen lensi tien yli pohjoiseen. Hermaskärinkallion luona lauloi pikkukäpylintu, kaksi käpylintua näkyi lisäksi lähimetsässä. Enemmän lintuja näkyi taajamassa ja lajisto oli samaa tuttua mitä vakiokierroksillakin.

Seuraavana päivänä korkeapaine oli vahvistunut, tein iltapäivän kävelykierroksen Helsingin keskustan sorsapaikoille. Töölönlahden sulat olivat jäässä, siellä ja Linnunlaulussa näkyi vain tuttua taajamalinnustoa. Heinäsorsia oli Tokoinrannassa ja lähistöllä toista tuhatta, niiden joukossa haahkanaaras. Varpushaukka saalisteli lähipuistossa. Jäätä oli pitkin rantoja ja toinen sula oli vasta Hakaniemen sillan alla lumenkaatopisteessä. Siellä oli kuutisenkymmentä heinäsorsaa. Lokit olivat lähteneet merelle tai kauemmas.

Helmikuun viimeisenä päivänä kävin retkellä Porkkalan kärjessä, jostakin syystä olin kovin vakuuttunut siitä että se olisi hyvä lintupaikka. Kaakkoistuuli puhalsi kärkeen ilkeästi, lunta oli kymmenkunta senttiä ja jäätä joka puolella. Lunta tuli heikosti taivaaltakin joten näkyvyyttä oli alle pari kilometriä. Tilhi oli kärjen lähes ainoa lintu, metsätaipaleella lisäksi muutama tintti. Paluumatkalla pysähdyin vielä Vantaankoskelle. Padon alapuolella oli kaksi koskikaraa, aika sopuisia, olivat välillä melkein vierekkäin. Eniten tästäkin retkestä tuli autolla ajon oppia, 115 kilometriä.

Seuraavat päivät kuluivat taas töissä ja lintuja tuli työmatkan varrelta Keskuspuistosta. Tuttujen mustarastaiden lisäksi pari hömötiaista oli alkanut laulaa. Toisen päivän illalla vein taas ruokaa Petikon lintulaudalle. Punatulkkupari oli edelleen paikalla ja koiras taas laulamassa. Täälläkin hömötiaispari odotteli eväitä lintulaudan luona.

***