Lintuja vihoistani XLII

( tämä pikkukäppärikoiras lauleli pari päivää sitten kotipihan tuntumassa, kelpaa sillekin lehtikuusen siemenet )

Kolme vuosikymmentä sitten helmikuun lopulla 1988 laskin kahta vakiokierrostani kun vapaata oli päiväsaikaan ja parin päivän välein kävin viemässä täydennystä myös Petikon metsän lintulaudalleni. Sää noina helmikun lopun päivinä alkoi olla samaa kuin nytkin, pakkasen puolella oltiin ja aurinkokin paistoi usein.

Lintulautatäydennyksen päivä oli 24.2. Petikon etumetsässä lintulaudan luona viihtyi punatulkkupari, koiras lauloi. Kolmenkymmenenviiden urpiaisen parvi oli myös metsänlaidassa ja lähti lepistä ruokailtuaan itään, yksinäinen urpiainen lensi tien yli pohjoiseen. Hermaskärinkallion luona lauloi pikkukäpylintu, kaksi käpylintua näkyi lisäksi lähimetsässä. Enemmän lintuja näkyi taajamassa ja lajisto oli samaa tuttua mitä vakiokierroksillakin.

Seuraavana päivänä korkeapaine oli vahvistunut, tein iltapäivän kävelykierroksen Helsingin keskustan sorsapaikoille. Töölönlahden sulat olivat jäässä, siellä ja Linnunlaulussa näkyi vain tuttua taajamalinnustoa. Heinäsorsia oli Tokoinrannassa ja lähistöllä toista tuhatta, niiden joukossa haahkanaaras. Varpushaukka saalisteli lähipuistossa. Jäätä oli pitkin rantoja ja toinen sula oli vasta Hakaniemen sillan alla lumenkaatopisteessä. Siellä oli kuutisenkymmentä heinäsorsaa. Lokit olivat lähteneet merelle tai kauemmas.

Helmikuun viimeisenä päivänä kävin retkellä Porkkalan kärjessä, jostakin syystä olin kovin vakuuttunut siitä että se olisi hyvä lintupaikka. Kaakkoistuuli puhalsi kärkeen ilkeästi, lunta oli kymmenkunta senttiä ja jäätä joka puolella. Lunta tuli heikosti taivaaltakin joten näkyvyyttä oli alle pari kilometriä. Tilhi oli kärjen lähes ainoa lintu, metsätaipaleella lisäksi muutama tintti. Paluumatkalla pysähdyin vielä Vantaankoskelle. Padon alapuolella oli kaksi koskikaraa, aika sopuisia, olivat välillä melkein vierekkäin. Eniten tästäkin retkestä tuli autolla ajon oppia, 115 kilometriä.

Seuraavat päivät kuluivat taas töissä ja lintuja tuli työmatkan varrelta Keskuspuistosta. Tuttujen mustarastaiden lisäksi pari hömötiaista oli alkanut laulaa. Toisen päivän illalla vein taas ruokaa Petikon lintulaudalle. Punatulkkupari oli edelleen paikalla ja koiras taas laulamassa. Täälläkin hömötiaispari odotteli eväitä lintulaudan luona.

***