Lintuja vihoistani XLIII

( mikä olikaan pikkuvarpusten tilanne 30 vuotta sitten )

Laskentoja tein myös vuonna 1988 näihin aikoihin. Maaliskuun viidentenä laskin uusintalaskennan senaikaisella Länsi-Vantaan kaupunkireitillä. Pakkasta oli silloinkin, tosin vain neljä astetta, taivas sumupilven takana, tuuli viriämässä kaakosta. Iltaan mennessä lämpö oli noussut lähelle nollaa, sumupilvestä sateli heikosti lunta.

Varttia yli yhdeksän lähdin laskemaan lintuja Martinlaaksosta, länteen päin. Kaupunkilinnuston peruslajit tulivat listalle heti alkumatkasta. Raappavuoren reunasta alkoi reitin ensimmäinen metsäinen osuus. Sen myötä listoille nousi pikkukäpylintu, tosin ylilentäjänä, hömötiainen, hippiäinen, puukiipijä, käpytikka sekä myös urpiainen ja punatulkku. Varistossa palattiin taas taajamalintujen pariin. Mustarastaat löytyivät listalle, samoin pikkuvarpunen. Perusvarpunen kisasi kovin talitiaisen kanssa laskennan runsaimman lajin asemasta. Matkalla Hämeenkylän koulun ohi Vihdintielle talitiainen kiskoi tässä kisassa pientä kaulaa.

( pikkukäppärin päätä ei särje vaikka ruokaileekin näin päin )

Vihdintien toisella puolella Hämeenkylässä yli lensi taas kaksi käpylintua, taivaalta hiljalleen putoilevat hiutaleet tihentyivät kunnon lumisateeksi. Tutulta paikalta löytyi pieni ryhmä fasaaneja ja kuusiaidan alle heitetystä ruoasta nauttivat myös keltasirkut ja viherpeipot. Tuomelan koulun jälkeen oli pieni avomaataival Tammipääntielle. Kadun varressa hangessa kiinnitti huomiota möykky joka paljastui luottokorttilompakoksi. Ilmeisesti joku varas oli sen siihen heittänyt, omistaja oli ulkomaalainen, kaikesta päätellen Britanniassa asuva. Otin mukaan ja vein myöhemmin poliisille toimitettavaksi omistajalleen.

Variksia ja harakoita oli peltotaipaleella, näkymä oli myös Pitkäjärvelle. Sieltä sainkin tavallaan eliksen kun kaksi moottorikäyttöistä riippuliidintä nousi jäältä ilmaan ja sätkättivät sitten ylitseni. Espoon puolelle Jupperiin asti ehdin ennen kuin reitille sain ensimmäisen naakan. Varpuset täyttivät pihojen pensasaidat ja kuroivat kiinni talitiaisten etumatkaa. Veiniin mennessä löytyi taas kolme käpylintua, joista yksi määrittyi pienemmäksi lajiksi. Kuusitiainenkin taas huomattiin. Karakallion tienoo oli aika linnutonta, eikä paljon löytynyt Leppävaaran kartanonkaan vaiheilta. Lintuvaara oli sentään nimensä mukainen, tuttu kaksikko kiri kärjessä, vihervarpusia löytyi laskentaan kolme ja pitkän tauon jälkeen taas yksi hömötiainen.

Hämevaaraan saavuin ja samalla takaisin Vantaalle, lintuja näkyi enemmän vasta matkalla Rajatorpasta Vapaalaan. Tuttu kaksikko vastasi määristä, joukossa oli vasta retken toinen naakka, punatulkkuja ja käpytikka. Pellaksen vaiheilla oli taas pikku metsätaival mutta linnuton, vähät tirpat viihtyivät pihoilla. Louhelassa oli lähes pelkkiä tali- ja sinitiaisia, Viherpuistossa variksia ja harakoita sekä varpusia. Aseman ympäristössä ja loppumatkalla Laajavuoren ylitse kotiin lukemiaan paransivat eniten talitiaiset, viherpeipot ja pulut, joita ei aivan alkuosuuden jälkeen ollut reitillä havaittukaan.

Kotona sitten laskin summat, 21 lajia tuli vastaan, 1189 lintua oli kohtalainen tulos kun mitään vaeltajia ei ollut. Talitiainen vei lopulta ykkössijan 313 linnulla varpusen 287 vastaan, ero tuli metsäosuuksilla joilla varpusia ei ollut. Viherpeippo oli kolmonen 160 yksilöllä tasaisesti pitkin reittiä. Variksia oli 92 ja keltasirkkuja 67. Pikkuvarpunen oli ainoa yhden linnun varaan jäänyt laji, naakkaa ei sitten löytynyt kahta lintua enempää, samaan jäivät puukiipijät ja määritetyt pikkukäpylinnut. Lähes täydet kuusi tuntia kului reitin kävelyyn.

***

( puluja näkyi vain kotinurkilla )