Neljä vuosikymmentä sitten LXIX

Neljä vuosikymmentä sitten 5.3.1978 kävimme Sepen ja Ilkan kanssa laskemassa silloisen Kiikalannummen talvilintureitin uusinnan. Reitti lähti Härjänvatsan lammen laidasta Varesjokinotkoon, sieltä tiilitehtaan kautta Hyyppärälle ja edelleen Kultalähteelle ja sieltä Varesjoen sahan ja Metsolan metsätien kautta takaisin. Sukset olivat tuolla pakolliset kun lunta oli. Tällä kertaa oli nollakeli, tuuli lievästi kaakosta, täyspilvistä ja sumuakin niin että näkyvyys oli kilometrin luokkaa.

Linnut olivat tiukassa. Alkuosuudella eniten oli hömötiaisia ja käpylintuja, lisänä pari närheä ja talitiaista. Harjun huipulle mennessä vastaan tuli töyhtötiaisia ja pari korppia. Käpylintuja oli pitkin matkaa, myös Kultalähteelle mentäessä. Käpytikka ja kolme isokäpylintua tulivat tuolta uusina reitille.

Sahan vaiheilta etsimme yhden koskikaran, uutena loppuosuudella huomasimme myös urpiaisen, hippiäisen ja teeren. Tämä reitti osoitti että hiljaista metsässä oli. Yksitoista lajia saimme kasaan, 38 lintua. Käpylintu oli ylivoimainen ykkönen viidellätoista yksilöllä joista siis kolme määritettyä isokapylintua. Kakkoseksi nousi hömötiainen seitsemällä linnulla. Muita lajeja nähtiin kolme yksilöä tai vähemmän.

Runsaan neljän tunnin kierros oli valmis yhdeltä joten kun palasimme Saloon, oli aikaa käydä vielä Halikonlahdellakin. Vanhalla kaatopaikalla oli nuori mustavaris, vedenpuhdistusaltaiden yli lensi ampuhaukka itäkoilliseen. Naakkoja ja variksia oli toistasataa kumpiakin, kanahaukka hermostutti niitä lentämällä Joensuun puistoon. Kaksi lapinharakkaa oli jo laulutuulella, toinen Vuohensaarentien varressa, toinen Halikonjokivarressa. Itse kaupungissa laulutuulella olivat viherpeipot. Kaikkiaan päivän lajimäärä nousi ainakin kahteenkymmeneenkahteen.

***

( kuvat lopputalven retkiltä Kiikalannummelta tuona vuonna )