Laskentaretkiä juurillani

Tämä viikonloppu muistutti neljän vuosikymmenen takaista siinä että molempina päivinä kävin laskemassa Salossa perustamieni talvilintureittien uusintalaskennan, seurana Sepe joka on edelleen autoton ja kaipasi kyytiä junalta reiteille. No, käyhän se, mutta samassa pisteessä ollaan kuin vuosikymmeniä sitten, reittien laskijoihin pitäisi löytyä uutta sukupolvea. Mie täältä pääkaupunkiseudulta en juuri pysty tutustumaan salolaiseen nuoreen lintuharrastajapolveen, tunnen vain noita jotka näkyvät kiertämässä harvinaisuuksien perässä. Laskijoiksi pitäisi löytää sellaisia jotka voisivat sitoutua näihin laskentoihin ynnä muuhun sellaiseen eikä bongaukseen. Nyt kävin Vantaalta neljästi runsaan viikon sisällä Salossa ja kerran Lahnajärvelläkin, tämä ei ole järkevää, muistuttaa liikaa bongauksen autorallia.



Lauantaina laskimme kaupunkilenkin kuten 40 vuotta sitten. Samat neljä tuntia siihen meni vaikka reitti oli noin puolet alkuperäisestä. Keli oli tuttua korkeapainetta, aamulla pakkasta seitsemäntoista, iltapäivällä enää kuusi, tuuli tuntui puhaltelevan koillisesta.



Lajeja näimme 22, odotetusti enemmän kuin neljä vuosikymmentä sitten. Yksilömäärä jäi sentään 651 lintuun, sekin kilometriä kohti parempi kuin 40 vuotta sitten mutta aika vähän odotuksiimme verrattuna. Naakka oli runsain laji 127 linnulla, pulu nousi kakkoseksi 123 yksilöllä. Edellistä näki pitkin reittiä, jälkimmäinen keskittyi pariin isoon parveen keskustan tuntumassa. Talitiainen jäi kolmanneksi 68 ja sinitiainen neljänneksi 50 linnulla. Vähälukuisemmasta päästä varpushaukka jäi yhden linnun varaan, punatulkkuja löytyi vain kaksi, nokkavarpusiakin kolme, samoin tiklejä. Varpunen löi vielä pikkuvarpusen, luvuin 49 – 35. Peippoja löytyi reitiltä seitsemän, järrejä kaksi.

( nokkavarpunen on hyvä piileskelemään )



Maaliskuun neljänneksi oli jäljellä sopivasti Sirkkulan reitti. Näin uusimuotoisena se ei kulje ihan samoilla jäljillä joilta kirjasin 55 vuotta sitten 4.3.1963 havaintolehtiööni ensimmäiset päivittäiset merkinnät, mutta näkyihän tuo maisema sille kuitenkin. Sää oli kuten eilenkin, pakkasta aluksi 15 astetta, lopussa viisi ja iltasella olisi ollut vielä ehkä leudompaa, loistava ulkoilusää toisin kuin viikonloppuna neljä vuosikymmentä sitten. Kierros oli niin lyhyt että se vei vain kaksi ja puoli tuntia vaikkemme mitään kiirettä pitäneet.



Lajeja oli 23, odotetusti enemmän kuin vuosikymmeniä sitten ja suunnilleen saman verran kuin eilen kaupunkilenkillä. Yksilöitä oli nyt 460 eli enemmän kuin 40 vuotta sitten vaikka reitti oli puolta lyhempi. Talitiainen oli selvä ykkönen 121 yksilöllä, ne olivat äänekkäitä ja niitä näkyi ja kuului joka puolella. Keltasirkkuja oli 91, niiden pääosa löytyi Ylhäisistä. Sinitiainen jäi kolmanneksi 43 ja pikkuvarpunen neljänneksi 37 linnulla. Täällä vanha perusvarpunen jäi vain kolmeen yksilöön. Peippoja oli yhä yhdeksän, järrejä kolmetoista. Peränpitäjiksi jäivät yksinäiset hömötiainen ja puukiipijä. Ne muistuttavat ikävästi menneiden vuosikymmenten takaisista ajoista jolloin nuo olivat peruslajistoa tälläkin reitillä, ainakin silloin kun reitti kulki vielä alkuperäisillä metsäosuuksillaan. Räkättikin jäi yhteen lintuun, mustarastaita oli hyvät yksitoista ja lauluakin kuului jo. Marjalintujen kolmas laji tilhi löytyi Ylhäisten läheltä missä lepäili kuuden linnun parvi. Joululaskennassa runsaista tikleistä oli jäljellä vielä kolmetoista.

( kesään puoli kuuta tämän värisestä peipposesta )

Matkoillakin näkyi jotakin, helpoimmin korppeja ja niistä enimmät Korvenmäen ympäristössä. Muitakin varislintuja oli tienvarsilla paljon. Kanahaukka päivysti Espoossa lauantaina ja merikotka sunnuntaina Lohjalla, kumpikin tienvarsipuissa.



***

( oravia laskimme myös, lauantaina kolme, sunnuntaina viisi )