Vihkoon vietyä XCIX

( joukkue Hamarijärvellä )

Neljä vuosikymmentä sitten vuosi 1977 alkoi Helsingissä, silloisen kotini ikkunasta Roihuvuoressa ensimmäinen näkemäni lintu oli peippokoiras. Saloon lähdin viettämään laskentaviikonloppua.

Vuoden toisena päivänä laskimme sitten Sällylän Sepon, Laihon Ilkan ja Virtasen Kimmon kanssa uutta talvilintureittiä Perniön Hamarijärven ja Teijon erämaamaisemassa. Säässä ei ollut mitään vikaa, pakkasta vajaat viisi astetta, pilvistä eikä tuuli ollut häiritsevän kovaa. Lumi teki tepposet, sitä oli kolmisenkymmentä senttiä ja yhdentoista kilometrin tolskaaminen siinä hangessa oli kuntoilua kerrakseen, nimittäin suksia ei mukana ollut. Laskenta-aika venähti hangessa rämpiessä lähes kuusituntiseksi.

Retki oli tyypillinen erämaakierros, lintuja näimme 123 yksilöä, sentään kuudestatoista lajista. Pieni pettymys oli että reitin kanalinnut jäivät yhteen pyyhyn. Tiaisiakin näkyi vähänpuoleisesti, talitiaisia emme nyt metsästä kolmea enempää odottaneetkaan mutta hömötiaisten määrän jääminen vain kahteen yksilöön oli nolo yllätys. Töyhtötiaisia oli sentään viisi, kuusitiaisia vain yksi. Puukiipijä tuli yhden yksilön myötä listoille mutta hippiäiset tekivät hyvän tuloksen, peräti 44 yksilöä. Varislinnuista metsässä tuli vastaan vain kaksi närheä, illalla näkyi neljän variksen parvi lennossa yöpymispaikkaansa.

( tauolla )

Retken toiseksi runsain lintu oli urpiainen joita oli liikkeellä itään neljänkymmenen yksilön parvi. Lennossa metsän tai suon yllä huomattiin lisäksi yksinäinen viherpeippo, vihervarpunen ja pari räkättirastasta. Teijon kartanon metsään laitetulle riistaruokinnalle oli löytänyt kaksitoista keltasirkkua.

Seuraavana päivänä laskennat jatkuivat Kiikalan Varesjoen ja Hyyppärän maastossa. Virtasen Kimmo jäi suosiolla kotiin, Sepe ja Ilkka olivat edelleen mukana. Sää oli samaa kuin eilenkin, ja luntakin saman verran. Komppaaminen kävi raskaaksi erityisesti Sepelle, joka taisi saada polveensa jonkinlaisen jännetupen tulehduksen ja joutui klenkkaamaan toinen jalka suorana puolet yhdentoista kilometrin kierroksesta.

( suota Hamarijärven takaa )

Kanalintujen suhteen tämä reitti ei ollut eilistä parempi, vain yksi pyy täälläkin. Sillä oli myös uhka, kanahaukka huomattiin Hyyppärällä evästauon aikaan. Käpytikkojakin kummallakin reitillä oli kaksi, täällä närhiä oli vain yksi.

Varesjoki säilyy suurelta osaltaan avoimena läpi talven ja niinpä koskikaroja löysimme sen varrelta kolme. Sahan luona oli kuusi talitiaista ja yksi sinitiainen, siinä oli reitin ainoa asuttu paikka. Talojen kulmilta löytyi myös viisi keltasirkkua. Metsistä löytyi nyt seitsemän hömötiaista, kahdeksan töyhtötiaista ja yksi kuusitiainen, puukiipijöitä oli jokinotkossa viisi. Hippiäisiä oli täälläkin paljon, vaikka 21 yksilöä jäikin alle puoleen eilisestä tuloksesta.

(houkutteleeko yrittämään tuosta eteenpäin, Varesjokinotkoa )

Tilhiä muutteli yli kahdenkymmenen linnun parvi ja täälläkin huomattiin iltahämärissä viiden variksen porukka joka oli lennossa yöpymään jonnekin lähelle. Kaikkiaan huomasimme reitillä kuusitoista lajia, saman kuin eilen, yksilöitä oli vain 91.

Molemmat laskentareitit olivat aika vaativia eivätkä ne jääneet pitkäksi aikaa listoille. Nyt ne tehtiin koska teimme noina vuosina kosteikko- ja suokartoituksia ja valmistelimme vielä niihin liittyviä julkaisuja ja valokuvanäyttelyitä. Kamerat olivat nytkin mukana.

***

( Hyyppärän maisemia )

Pihalta ja kotipiiristä

( tuo istui vuosi sitten paloaseman ruokintapaikan luona evästä kyttäämässä)

Tämän vuoden ensimmäinen viikko on ollut työviikko. Tämä on ollut myös tämän talven ensimmäinen pakkasviikko. Autoa olen käyttänyt ensimmäisen päivän laskentamatkan jälkeen vain työmatkoihin. Ulkona olen ollut tietysti joka päivä, mutta vain kodin lähitienoilla kävellen. Verkossa näkyy olevan joku haastekisakin menossa, Satavuotiaan Suomen kunniaksi kerätään ns kotipiirejä joissa pitäisi nähdä sata lajia vuoden aikana. En ole tuohon haasteeseen valmistautunut, sellaiseen vastaaminen edellyttäisi loputonta tyhjän taivaan tapittamista eikä se innosta koska mitään näköalapaikkaakaan tässä ei ole. Katolla olevan talosaunan terassilla kiikarointi saattaisi poikia pinnoja enemmän syytteitä salakatselusta.

Uni on töiden jälkeen maistunut, mutta iltapäivisin on kuitenkin ehtinyt vajaan parin tunnin kierrokselle, miltä saa kymmenen – viisitoista lajia helposti koska lähellä on useita lintujen ruokintapisteitä. Maanantain kierroksella pakkasta oli edelleen kolme astetta, pilvistä ja muutama lumihiutalekin taivaalta tuli. Enemmän lunta alkoi sataa lenkin jälkeen ja illalla maa oli jo valkea. Lajeja näkyi kolmetoista. Niistä neljä oli vuodelle uusia, molemmat varpuslajit tulivat kotikulmilta ja ruokinnoilta, samoin mustarastaat. Tilhiparven ääntä kuului kerrostalojen välissä kävellessä. Havukosken kautta kiersin, sillä kohdalla Keravanjoki on vielä sula. Sulassa oli kaksikymmentä heinäsorsaa mutta koskikara oli lähtenyt muualle.

Tiistaina heräsin vasta kahdelta ja lähdinkin saman tien ulos kävelylle. Pakkasta oli jo seitsemän astetta, taivas pilvessä ja lumisade reipasta, illalla lunta oli maassa jo viisitoista senttiä. Jo hämärissä ennen neljää palasin kotiin, lajeja reitillä näin viisitoista. Nyt kiersin Rekolanojan varren, sielläkin oli sulaa vielä paikoitellen, mutta ei koskikaraa enää täälläkään. Heinäsorsia oli puiston rannassa kuusi odottaen toiveikkaina ruokkijoita. Käpytikkoja oli ruokinnoilla kolme, ne vuodelle uusia. Rekolanojan varressa oli myös parvi räkättirastaita, köyhä vuodari sekin. Kolmas vuodelle uusi laji oli peippo, joka näkyi pallokentän ruokinnalla. Se on ollut siellä koko alkutalven.

Keskiviikkona olin ulkona samoihin aikoihin. Nyt taivas oli kirkastunut ja pakkanen kiristynyt. Tuuli oli pohjoisesta navakanpuoleista, joku nössö sanoisi kovaakin. Tuuli piti linnut piilossa ja pakkanen paikoillaan. Neljätoista lajia tuli silti taas havaittua. Kotipihan ruokintapaikan yläpuolella kuusen oksalla kyttäsi omaa evästään kanahaukka, se on näkynyt näillä tienoilla useasti tänä alkutalvena. Havukoskella oli paikalla enää kaksi heinäsorsaa eikä yhtään ruokkijaa. Karaa ei edelleenkään ollut paikalla. Tuttujen ruokintapaikkalajien joukossa oli taas yksi käpytikka ja yksi tilhi.

Torstaina pakkanen oli yhä napakkaa, yöllä yhdeksäntoista, päivällä seitsemäntoista astetta. Tuuli oli laantunut, aurinko paistoi. Heräsin taas vasta kahden maissa ja lähdin saman tien ulos lenkille. Kolmetoista lajia tuli nytkin vastaan. Tilhiä oli neljä pientä porukkaa, yhteensä noin 35 lintua. Mustarastaat olivat kerääntyneet ruokinnoille, istuivat siellä paikoillaan ja kävivät välillä syömässä siemeniä. Pallokentän ruokinnalla oli nyt kaksi peippoa ja yksi käpytikka. Havukoski oli vielä osittain auki mutta lintuja siellä ei enää ollut.

***

(mustarastas on kotipiirini tyyppilintuja ympäri vuoden)

Kuluvan vuoden ensimmäinen retki

( vanhan ajan urpiainen Halikonlahdelta )

Vuosi vaihtui, ja pitkästä aikaa aloitin tämän talvilintulaskennalla. Piti päästä tapaamaan tuttuja vuosien takaa ja siihen oli hyvä mahdollisuus Halikonlahden laskentakierroksella. Vuosien takaisesta reitti on lyhentynyt, koska nousukkaat eivät enää salli reitin kulkua tilustensa läpi, ja aloitusaika oli tällaisen kaukaa tulevan yötyöläisen kannalta inhimillinen kello kymmenen. Sitäkin varten piti toki herätä jo seitsemältä ja lähdinkin liikkeelle syömättä mitään ja ottamatta edes eväitä mukaan.

Salossa oli kohtalaisen aurinkoista ja kolmisen astetta pakkasta. Tuuli oli olematonta. Vuoden ensimmäinen lintuni oli kanahaukka, joka lensi tien poikki Lahnajärven kohdalla. Vielä ehdin nähdä kolme varislintulajia ennen laskennan alkua. Tapani mukaan olin ensimmäinen paikalla, viiden minuutin kuluttua paikalle tuli Lähteenojan Jari ja totutusti viimeisenä Sällylän Seppo. Niinikään totutusti muita laskijoita ei sitten tullutkaan.

Eniten lintuja oli viime vuosien tapaan heti alussa. Jätevesipuhdistamon tienoilla kierteli satamäärin naakkoja, jonkin verran variksia ja harakoita ja pienemmistä linnuista tali- ja sinitiaisia, keltasirkkuja, viherpeippoja ja tiklejä. Jonkin aikaa kiertelimme aluella etsiskellen paikallisia peukaloisia, siinä odotellessa yli lensi korppi, harmaalokki, urpiaisia, pari punatulkkua ja putkella Sepe etsi parven puluja kaupungin suunnalta. Puhdistamon ojassa oli yhteensä seitsemäntoista heinäsorsaa mutta peukaloiset ja aiemmin paikalla ollut koskikara pysyivät meiltä piilossa.

Komppasimme lintutornien ohi Vuohensaaren tielle. Tornista nähtiin runsaasti fasaaneja Joensuun kartanon suunnalla, muutama oli vähän lähempänäkin. Yli lensi taas jokunen harmaalokki kai Korvenmäelle syömään. Lahti oli jäässä eikä jäällä lintuja näkynyt. Niitä tuli vastaan Vuohensaaressa kun sinne asti ehdittiin. Hiljaista kyllä oli sielläkin, piti mennä Sepon ruokintapaikalle asti jotakin nähdäkseen. Ruokinnalla oli tämäntalviseen tapaan vain tali- ja sinitiaisia, pitkään piti odottaa ennen kuin paikalle tuli myös pari kuusitiaista. Saarta kiersimme ensin Vaisakon suuntaan, metsään kuulin kauempaa palokärjen äänen mutta toisten korvat eivät tainneet sitä erottaa. Meri oli jäässä saaren lounaispuolellakin ja kiersimme takaisin nyt etelälaidan luontopolkua pitkin. Tiaisia tuli vastaan isohko parvi, lähinnä sinitinttejä. Metsästä kuului myös yksi kuusitiainen ja pian pari hippiäistä jotka onnistuttiin näkemäänkin, samoin yksi puukiipijä. Palokärkikin taisi tulla takaisin ja nyt sen kuulivat sitten toisetkin. Närhikin rääkäisi muutamasti kai protestoidakseen aiheuttamastamme häiriöstä.

Luontopolku päättyi pengertielle ja sitä palailimme takaisin altaille ja niiden etelälaitaa puhdistamon tielle. Tämä osuus oli pettymykseksemme täysin linnuton. Puhdistamon tietä sitten palailimme alkupisteeseen ja kun siinä jonkin aikaa vietimme, saimme listoille vielä sen puuttumaan jääneen peukaloisen ja merikotkan joka lensi vierestä ohi. Pulujakin oli tullut parvi ihan puhdistamon katolle aikaansa viettämään. Kaikkiaan näimme reitillä siis 22 lajia, mikä on tuolle lyhennetylle reitille keskinkertainen tulos näinä vuosina. Vajaan neljä tuntia laskentaan käytimme, mikä oli Jarin mukaan varsin lyhyt aika.

Mie lähdin siitä kohti kotia, ja Vantaalla vielä iltahämärissä tuli tien ja auton yli hiirihaukka. Kaikkiaan vuoden ensimmäinen päivä tuotti miulle 24 lajia ja pääsimmehän pitkästä aikaa vaihtamaan vähän kuulumisiakin. Nyt loppiaisena poikien piti laskeman Salon kaupunkikierros ja ensi sunnuntaina olisi vuorossa Sirkkulan reitti, jonka laskennat aloitin vuonna 1969. Saa nähdä ehdinkö sille mukaan.

***

( palokärki kuuluu useammin kuin näkyy, varsinkin lennossa )

Vihkoon vietyä XCVIII

3.1.1971: Koitti sunnuntai ja kotiinlähtöpäivä. Aamupuoli kului ainakin osaltani aseman siivoamisessa ja muussa sellaisessa. Yhteysalus tuli saareen yhdentoista maissa ja lähti sitten koko porukka mukanaan kohti Turkua, missä olimme puoli kuuden aikaan illalla.

Pakkanen oli vaihtunut nollakeliksi, tuuli kääntynyt luoteeseen ja yltynyt taas kovaksi. Pilvipeitekin oli taas aukoton, ei sentään satanut. Tuulesta huolimatta jaksettiin laivan kannella staijata melko ahkerasti aina pimeän tuloon asti.

Jurmon lähellä huomattiin riskilä, pitkin matkaa isokoskeloita ja lokkeja. Jurmossa ja Aspössä näkyi vielä haahka muttei enää sen jälkeen. Jurmon satamassa oli pari varistakin. Aspössä nähdyt pikkulinnut jäivät vaille nimeä.

Nötössä huomattiin retken ainoaksi jäänyt merikotka, niin harvinainen se oli vielä tuohon aikaan. Kyhmyjoutsenta ei määritetty koko retkellä eikä merimetsoakaan, sekin osoittaa lajien harvinaisuuden noihin aikoihin. Tukkakoskelopari huomattiin juuri ennen Lohmia, telkkiä pikkuporukka sisemmällä saaristossa. Pärnäisistä pohjoiseen lähdettyämme huomasimme kanahaukan ja pari korppia.

Jo pimenneestä Turusta pelastui päivän listalle pullasorsia Aurajoesta ja naakkoja satamassa. Matkalla näin ainakin 14 lajia. Retkilajilistan pituutta en laskenut, mutta erittäin lyhyt se oli verrattuna samanpituiseen retkeen samalle paikalle nyt. Sen verran tästä jäi paineita että vuoden kuluttua tein samaan aikaan päivälleen yhtä pitkän retken Jurmoon, ja sen jälkeen vielä kaksi hieman lyhyempää ja yhden täyden kolmiviikkoisen näinä vuodenvaihteen ja joulun pyhinä. Siihen mennessä olin jo käynyt saaressa muulloinkin, ensin marraskuussa, sitten muutenkin keväällä ja syksyllä. Saaresta alkoi tulla vakituisin kaukoretkikohteeni ja sellaisena se on pysynyt pienin tauoin näihän päiviin asti. Joulukuussa en ole kuitenkaan retkeä saarelle tehnyt nyt yli neljään vuosikymmeneen.

***

Vihkoon vietyä XCVII

2.1.1971: Jurmossa sitä taas herättiin, ja vaihteeksi ihan ihmisten aikaan kun retkeilemään lähdettiin jo yhdeksältä. Ulkona kompattiinkin sitten lähes iltaviiteen. Valoa riitti kun ensi kerran pitkään aikaan koko päivän taivas oli lähes pilvetön. Tuuli oli kääntynyt koilliseen ja lopahti pikkuhiljaa lähes täysin. Pakkasta oli pitkin päivää kuusi astetta, mutta iltaviideltä se oli kiristynyt jo kymmeneen asteeseen. Se on kova luku kun meri sentään oli auki ympärillä. Näkyvyys oli koko päivän horisonttiin asti.

Vesilinnuista nähtiin tietysti tutut heinäsorsat, allit ja haahkat. Hyvä näkyvyys paljasti kaukaa joitakin määrittämättä jääneitä vesiäisiä ja yhden tukka- tai lapasotkan. Riskilöitäkin laskettiin taas kuusi. Lokit olivat tuttuja paikallisia meri- ja harmaalokkeja.

Saaressa nähtiin lintuja selvästi aiempaa enemmän. Teeriä oli nyt 22. Männikössä oli edelleen kaksi käpytikkaa, pari varistakin näkyi pitkästä aikaa. Tutut talitiaiset seilasivat männikön ja kylän väliä.

Leppälehdosta löytyi paitsi tuttu vihervarpusparvi myös pari urpiaista, punatulkku, peippo ja kaksi tilheä jotka taisivat kääntyä mereltä saareen lepäämään.

Riutat ja Kallioniemi kompattiin sirrien toivossa mutta turhaan. Itäriutalla oli sentään kiuru, ehkä sama lintu löytyi myöhemmin Tykkikallion ja kylän välimaastosta. Länsiriutan kärjessä oli puolestaan kolme pulmusta. Kaikkiaan lajeja oli päivän mittaan ainakin kahdeksantoista, se taisi olla retkiennätys.

***

Vihkoon vietyä XCVI

1.1.1971: Vuosi vaihtui Jurmossa juhlien ja vasta yhdeltätoista päästiin ulkoilmaan, jotkut eivät kai koko päivänä puuseeretkeä kauemmas. Sää oli samaa kuin ennenkin, kahdeksan astetta pakkasta, pilvistä ja ajoittain lumisadetta, tuuli pohjoisessa ja äkäistä, kuusi boforia.

Pinnanmetsästys loppui osaltani, mutta oli ensimmäisenä päivänä silti taas seitsemän merisirriä saaressa. Löytyivät Moringharun tyveltä eli siitä jo kerran hyväksi koetusta ”Kallioniemen kainalosta” joka tuntui näillä tuulilla sulana pysyvän. Heinäsorsat, allit, haahkat ja yksi isokoskelo olivat ensimmäisen päivän vesilinnut. Lokeista havaitsimme taas vain harmaa- ja merilokkeja.

Maalinnut olivat myös tuttuja viime vuodesta, kahdeksantoista teertä, pieni parvi vihervarpusia, muutama talitiainen ja mustarastaskoiras. Kaikkiaan päivän lajit jäivät yhteentoista, tuosta porukasta ei tuohon aikaan ollut ekaekaa-pinkoilijoiksi. Ulkonaolo loppui osaltani puoli viiteen.

Illan juhlinta oli vaihteeksi vähäistä ja keskustelukin hillittyä ja kovin monet potivat muistamattomuutta jos joku viittasi viimeöisiin tapahtumiin. Mie taisin keskittyä koko illan kirjallisiin harrastuksiin, muun muassa yhteenvetoon päättyneestä vuodesta. Oikeastaan koko alkuvuosi meni sitten pateettisen uhon vallassa kaikenlaista roskaa kynäillen. Miusta piti nyt tulla linkolalainen ulkosaariston asemilla asuva lintupummi. Rahaa ei kuitenkaan ollut edes siihen, piti hommata opintolainaa keväästä selvitäkseen ja velanotto kannusti opiskelemaan. Ja tälläkin retkellä eväät alkoivat olla lopussa, kirjaimellisesti.

***