Kuluvan vuoden ensimmäinen retki

( vanhan ajan urpiainen Halikonlahdelta )

Vuosi vaihtui, ja pitkästä aikaa aloitin tämän talvilintulaskennalla. Piti päästä tapaamaan tuttuja vuosien takaa ja siihen oli hyvä mahdollisuus Halikonlahden laskentakierroksella. Vuosien takaisesta reitti on lyhentynyt, koska nousukkaat eivät enää salli reitin kulkua tilustensa läpi, ja aloitusaika oli tällaisen kaukaa tulevan yötyöläisen kannalta inhimillinen kello kymmenen. Sitäkin varten piti toki herätä jo seitsemältä ja lähdinkin liikkeelle syömättä mitään ja ottamatta edes eväitä mukaan.

Salossa oli kohtalaisen aurinkoista ja kolmisen astetta pakkasta. Tuuli oli olematonta. Vuoden ensimmäinen lintuni oli kanahaukka, joka lensi tien poikki Lahnajärven kohdalla. Vielä ehdin nähdä kolme varislintulajia ennen laskennan alkua. Tapani mukaan olin ensimmäinen paikalla, viiden minuutin kuluttua paikalle tuli Lähteenojan Jari ja totutusti viimeisenä Sällylän Seppo. Niinikään totutusti muita laskijoita ei sitten tullutkaan.

Eniten lintuja oli viime vuosien tapaan heti alussa. Jätevesipuhdistamon tienoilla kierteli satamäärin naakkoja, jonkin verran variksia ja harakoita ja pienemmistä linnuista tali- ja sinitiaisia, keltasirkkuja, viherpeippoja ja tiklejä. Jonkin aikaa kiertelimme aluella etsiskellen paikallisia peukaloisia, siinä odotellessa yli lensi korppi, harmaalokki, urpiaisia, pari punatulkkua ja putkella Sepe etsi parven puluja kaupungin suunnalta. Puhdistamon ojassa oli yhteensä seitsemäntoista heinäsorsaa mutta peukaloiset ja aiemmin paikalla ollut koskikara pysyivät meiltä piilossa.

Komppasimme lintutornien ohi Vuohensaaren tielle. Tornista nähtiin runsaasti fasaaneja Joensuun kartanon suunnalla, muutama oli vähän lähempänäkin. Yli lensi taas jokunen harmaalokki kai Korvenmäelle syömään. Lahti oli jäässä eikä jäällä lintuja näkynyt. Niitä tuli vastaan Vuohensaaressa kun sinne asti ehdittiin. Hiljaista kyllä oli sielläkin, piti mennä Sepon ruokintapaikalle asti jotakin nähdäkseen. Ruokinnalla oli tämäntalviseen tapaan vain tali- ja sinitiaisia, pitkään piti odottaa ennen kuin paikalle tuli myös pari kuusitiaista. Saarta kiersimme ensin Vaisakon suuntaan, metsään kuulin kauempaa palokärjen äänen mutta toisten korvat eivät tainneet sitä erottaa. Meri oli jäässä saaren lounaispuolellakin ja kiersimme takaisin nyt etelälaidan luontopolkua pitkin. Tiaisia tuli vastaan isohko parvi, lähinnä sinitinttejä. Metsästä kuului myös yksi kuusitiainen ja pian pari hippiäistä jotka onnistuttiin näkemäänkin, samoin yksi puukiipijä. Palokärkikin taisi tulla takaisin ja nyt sen kuulivat sitten toisetkin. Närhikin rääkäisi muutamasti kai protestoidakseen aiheuttamastamme häiriöstä.

Luontopolku päättyi pengertielle ja sitä palailimme takaisin altaille ja niiden etelälaitaa puhdistamon tielle. Tämä osuus oli pettymykseksemme täysin linnuton. Puhdistamon tietä sitten palailimme alkupisteeseen ja kun siinä jonkin aikaa vietimme, saimme listoille vielä sen puuttumaan jääneen peukaloisen ja merikotkan joka lensi vierestä ohi. Pulujakin oli tullut parvi ihan puhdistamon katolle aikaansa viettämään. Kaikkiaan näimme reitillä siis 22 lajia, mikä on tuolle lyhennetylle reitille keskinkertainen tulos näinä vuosina. Vajaan neljä tuntia laskentaan käytimme, mikä oli Jarin mukaan varsin lyhyt aika.

Mie lähdin siitä kohti kotia, ja Vantaalla vielä iltahämärissä tuli tien ja auton yli hiirihaukka. Kaikkiaan vuoden ensimmäinen päivä tuotti miulle 24 lajia ja pääsimmehän pitkästä aikaa vaihtamaan vähän kuulumisiakin. Nyt loppiaisena poikien piti laskeman Salon kaupunkikierros ja ensi sunnuntaina olisi vuorossa Sirkkulan reitti, jonka laskennat aloitin vuonna 1969. Saa nähdä ehdinkö sille mukaan.

***

( palokärki kuuluu useammin kuin näkyy, varsinkin lennossa )