Pihalta ja kotipiiristä

( tuo istui vuosi sitten paloaseman ruokintapaikan luona evästä kyttäämässä)

Tämän vuoden ensimmäinen viikko on ollut työviikko. Tämä on ollut myös tämän talven ensimmäinen pakkasviikko. Autoa olen käyttänyt ensimmäisen päivän laskentamatkan jälkeen vain työmatkoihin. Ulkona olen ollut tietysti joka päivä, mutta vain kodin lähitienoilla kävellen. Verkossa näkyy olevan joku haastekisakin menossa, Satavuotiaan Suomen kunniaksi kerätään ns kotipiirejä joissa pitäisi nähdä sata lajia vuoden aikana. En ole tuohon haasteeseen valmistautunut, sellaiseen vastaaminen edellyttäisi loputonta tyhjän taivaan tapittamista eikä se innosta koska mitään näköalapaikkaakaan tässä ei ole. Katolla olevan talosaunan terassilla kiikarointi saattaisi poikia pinnoja enemmän syytteitä salakatselusta.

Uni on töiden jälkeen maistunut, mutta iltapäivisin on kuitenkin ehtinyt vajaan parin tunnin kierrokselle, miltä saa kymmenen – viisitoista lajia helposti koska lähellä on useita lintujen ruokintapisteitä. Maanantain kierroksella pakkasta oli edelleen kolme astetta, pilvistä ja muutama lumihiutalekin taivaalta tuli. Enemmän lunta alkoi sataa lenkin jälkeen ja illalla maa oli jo valkea. Lajeja näkyi kolmetoista. Niistä neljä oli vuodelle uusia, molemmat varpuslajit tulivat kotikulmilta ja ruokinnoilta, samoin mustarastaat. Tilhiparven ääntä kuului kerrostalojen välissä kävellessä. Havukosken kautta kiersin, sillä kohdalla Keravanjoki on vielä sula. Sulassa oli kaksikymmentä heinäsorsaa mutta koskikara oli lähtenyt muualle.

Tiistaina heräsin vasta kahdelta ja lähdinkin saman tien ulos kävelylle. Pakkasta oli jo seitsemän astetta, taivas pilvessä ja lumisade reipasta, illalla lunta oli maassa jo viisitoista senttiä. Jo hämärissä ennen neljää palasin kotiin, lajeja reitillä näin viisitoista. Nyt kiersin Rekolanojan varren, sielläkin oli sulaa vielä paikoitellen, mutta ei koskikaraa enää täälläkään. Heinäsorsia oli puiston rannassa kuusi odottaen toiveikkaina ruokkijoita. Käpytikkoja oli ruokinnoilla kolme, ne vuodelle uusia. Rekolanojan varressa oli myös parvi räkättirastaita, köyhä vuodari sekin. Kolmas vuodelle uusi laji oli peippo, joka näkyi pallokentän ruokinnalla. Se on ollut siellä koko alkutalven.

Keskiviikkona olin ulkona samoihin aikoihin. Nyt taivas oli kirkastunut ja pakkanen kiristynyt. Tuuli oli pohjoisesta navakanpuoleista, joku nössö sanoisi kovaakin. Tuuli piti linnut piilossa ja pakkanen paikoillaan. Neljätoista lajia tuli silti taas havaittua. Kotipihan ruokintapaikan yläpuolella kuusen oksalla kyttäsi omaa evästään kanahaukka, se on näkynyt näillä tienoilla useasti tänä alkutalvena. Havukoskella oli paikalla enää kaksi heinäsorsaa eikä yhtään ruokkijaa. Karaa ei edelleenkään ollut paikalla. Tuttujen ruokintapaikkalajien joukossa oli taas yksi käpytikka ja yksi tilhi.

Torstaina pakkanen oli yhä napakkaa, yöllä yhdeksäntoista, päivällä seitsemäntoista astetta. Tuuli oli laantunut, aurinko paistoi. Heräsin taas vasta kahden maissa ja lähdin saman tien ulos lenkille. Kolmetoista lajia tuli nytkin vastaan. Tilhiä oli neljä pientä porukkaa, yhteensä noin 35 lintua. Mustarastaat olivat kerääntyneet ruokinnoille, istuivat siellä paikoillaan ja kävivät välillä syömässä siemeniä. Pallokentän ruokinnalla oli nyt kaksi peippoa ja yksi käpytikka. Havukoski oli vielä osittain auki mutta lintuja siellä ei enää ollut.

***

(mustarastas on kotipiirini tyyppilintuja ympäri vuoden)