Vihkoon vietyä LXXIV

( talvihaahka Jurmossa )

10.12.1975: Olin... no siellähän tietysti. Jurmossa. Olin tullut jo yhdeksäntenä päivänä, koko se päivä oli mennyt yhteysalusmatkaan Turusta perille. Saaressa olin ollut puoli viideltä pimeän jo laskeuduttua eikä matkalla huvittanut katsella lintuja kun oli jo pohjana melkoinen yskä ja tuoreessa muistissa menetetty aika Paimion parantolassa kesällä 1973. Tästä joulunajan retkestä oli tullut opiskeluvuosien perinne, tämä oli jo viides kerta. Mukana oli Vänskän Veijo, joka oli ollut myös saarella useimpina jouluina kanssani, ja tunsimmehan me muutenkin hyvin toisemme kun yliopistolla luennoilla samoihin aikoihin kävimme. Kolmas asemamiehittäjä oli kanssamme tullut M. Salmi.

Yöllä oli aseman nurkissa tuuli kolistellut kovasti. Kämppä oli aamulla herätessä jääkylmä kuin epähelvetti ja flunssani voi erittäin hyvin, yskitti koko ajan. Auringonnousua simuloiden yhdeksän maissa lähdimme maastoon. Kyläkierroksen jälkeen kävelimme nummen poikki eteläriutan tyvelle ja siitä sitten lähdimme kiertämään riutat rantoja pitkin. Tuulta oli yhäkin viisi, kuusi boforia joten kalalokit olivat liikkeellä. Muut lokit pysyttelivät enemmän paikallaan, länsilahdella pyöri suojaa etsien kolmen nuoren naurulokin ryhmä. Mikään valon juhla päivä ei ollut, täyspilvistä ja lumikuurojakin tuli vähän väliä, aamun pikkupakkanen vaihtui kuitenkin päivällä yhteen plusasteeseen, tuuli jaksoi pysytellä kuudessa, seitsemässä boforissa.

Länsikierroksella merisirrejä näkyi vain kaksi, lähtivät etelälahden rannasta ja katosivat aaltojen sekaan lounaaseen. Vesilintuja lymyili myös rantojen tuntumassa, eniten heinäsorsia mutta myös haahkoja, alleja ja pari isokoskeloa. Merimetsot värjöttelivät ulompana kivillä joilta tyrskyt eivät niitä pystyneet mereen huuhtomaan. Muutama kuusitiainen oli edelleen liikekannalla syksyn vaelluksen jälkeen, nummella neljän parvi menossa lounaaseen talitintti seuranaan.

Puolilta päivin käväisimme asemalla ja pienen evästauon jälkeen lähdimme kiertämään saaren metsiä ja itäpäätä. Kymmenen kottaraista oli jäänyt kylälle. Männikkö oli linnuton mutta leppälehdossa oli parvi sinitiaisia vahvistuksenaan yksi kuusitintti. Kanahaukka vilahti pariin kertaan metsissä, ja oli ehtinyt poistaa vahvuudesta ainakin yhden talitiaisen. Suolta laskevan puron varresta nousi ilmaan taivaanvuohi, aikoikohan jäädä talveksi. Muutama teeri lenteli saaren avomailla, itäpäässä oli vesilintuja vähemmän kuin lännessä, tuuli osui paikoille paremmin.

Kovasta kelistä huolimatta tunnustelukierros antoi 22 lajia ja kohtalaisen määrän lintujakin.

***

( Veko staijailee saarelaisten keräämän ajopuukasan suojassa )

Vihkoon vietyä LXXIII

( päivän ykköslaji )

9.12.1995: Tiiviin työruuhkan takia joulukuun retkiä on vähän hankala vihoista löytää. Tämä taisi olla viikonloppua, lauantai, ja kävelimme tietysti koiran kanssa pitkän vakiokierroksemme Myyrmäestä Pitkäkoskelle, sieltä Silvolan altaan vieritse Vantaankoskelle ja sieltä takaisin kotia kohti. Säätä ei voi valita mutta ei tuo huonokaan ollut, aste pakkasta, toki pilvistä ja heikkoa lumisadetta. Tyyntä oli joten vähät lintujen äänet sentään kuuli. Lumisade rajoitti näkyvyyttä, mutta nämä vakiokierrokset olivat ihan lähilinnuston laskentaa varten eikä miulla koskaan ollut niillä kiikaria kummempaa optista varustusta mukana. Sitäkin käytin hyvin säästeliäästi, vain hankalampiin määrityksiin tai jonkun ruokintapaikan tarkkailuun vähän kauempaa.

Pitkäkoskella oli tietysti koskikaroja, nyt kaksi lintua ja Vantaankoskella lisää, peräti neljä. Räkättejä oli liikkeellä heti alusta alkaen pienin parvin. Myös tilhiä löytyi, mutta vain asutusten luota pihapihlajista. Marjoja siis oli tarjolla ja niiden mukana tietysti mustarastaita ja punatulkkujakin riitti runsaanpuoleisesti.

Tali- ja sinitiaiset olivat tällaisten vakiokierrosten runkolajeja, niitä näkyi sekä metsissä että pihoilla. Pieni maaseutuosuus piti myös keltasirkut listoilla mukana, taajamaosuuksilta ne olivat lähes kadonneet. Katoamassa olivat myös varpuset, niitä oli vielä paikoin vanhemman omakotiasutuksen säilyneissä pensasaidoissa.

Muita tällaisten reittien vakiolajeja olivat varikset ja harakat. Niitä näki harvakseen asutuksen kylkiäisinä, samoin viherpeippoja joita oli siellä missä lintuja tavallisimmin ruokittiin. Tämän reitin vähäiset metsäosuudet riittivät muutamalle hippiäiselle, kuusi- ja hömötiaiselle sekä närhelle. Ylilentäjiäkin löytyi, yksi harmaalokki ja jonkin verran urpiaisia, niitä tosin vain parin linnun porukoissa, suurin parvi taisi olla kymmenen lintua.

Kaikkiaan tuo kierros tuotti 18 lajista peräti 806 lintua, kärjessä olivat räkätit 247, tilhet 128 ja talitiaiset 107 yksilöllä. Kuusi koskikaraa oli hyvä muttei mitenkään tavaton tulos.

***

( närhiä löytyi peräti kolme )

Vihkoon vietyä LXXII

7.12.2003: Taisi olla sunnuntai. Tuohon aikaan kotona oli kohtalaisen kireä ilmapiiri, joten lähdin aamulla koiran kanssa ensin pienelle aamukierrokselle Louhelan ja Mätäojan puistot kiertäen. Lenkin jälkeen lähdin itsekseni kierrokselle Hankoniemelle.

Pullasorsia ja pihapiirin peruslintuja olin nähnyt jo koiralenkillä, Karjaan Läppträsk oli jo osittain jäässä, jäänreunassa pohjoispäässä oli lepäilemässä satakunta kanadanhanhea ja saman verran kyhmy- ja laulujoutsenia. En juuri pysähdellyt ennen kuin Tvärminnen tiilitehtaan laiturissa. Isokoskeloita muutteli ohi länteen, merikotka istui paikallisena luodolla, pari laulujoutsenta ruokaili lähistöllä ja lokkeja kierteli edustan merellä.

Svanvikilla oli nimensä mukaisesti lisää joutsenia. Kymmenien kyhmy- ja laulujoutsenten joukossa oli kaksi pikkujoutsenta aika lailla lintutornin edustalla. Merikotka istui luodolla täälläkin ja lokkeja riitti, jotkut ryhmät tuntuivat olevan myös liikkeessä länteen vaikka suuri osa oli paikallisia.

Högholmenilla on aina mukava yrittää pientä kävelykierrosta. Pikkukäpylintu tuli retkilajiksi, samoin haahka ja merimetso. Kaksi aikuista naurulokkiakin muutti ohitse länteen, kalalokkien liike oli jo aika selvää, seitsemänkymmentä muuttajaa laskin lyhyen staijituokion aikana. Hippiäiset ja hömötiaiset löytyivät polunvarren metsästä.

Neljän tuulen tupa on myös hyvä paikka staijata, ja ohitseni länteen muuttikin parvi uiveloita ja tietysti kalalokkeja. Yllättävin muuttaja tarttui putken näkökenttään sen saapuessa idästä Långörenin suunnalta veden pinnassa. Pieni kahlaaja se oli, ja kuvittelin sen olevan merisirri, hyvä havainto siis. Todella suuri yllätys oli kun se läheltä ohi mennessään paljastuikin tylliksi, huusi vielä kohdalla nimensäkin. Sen lentohan oli jo kaukaa katsoen erikoista sirriksi tai merisirriksi ja läheltä näkyivät väritkin kohtalaisesti, iltayhden aikaan talvipäivän valo oli kirkkaimmillaan. Sinne jatkoi länteen pysähtymättä sekin, varmuuden vuoksi kävin sitä vielä lähirannoilta etsimässä, turhaan.

Piti vielä käydä Långöreninkin luona katsomassa ettei se olisi palannut sinne takaisin, ei ollut. Kanahaukka kierteli lähistöllä, laulu- ja kyhmyjoutsenia oli paikallisina, ei yhtään kahlaajaa.

Paluuta tein samaa tietä takaisin. Täktomin golfkenttä oli aika vähälintuinen, vain parvi keltasirkkuja ja viherpeippoja sekä jokunen varis. Päivä alkoi kääntyä iltaan ja sade alkoi kiusata, joten en juuri enää pysähdellyt. Palokärki tuli retkilajiksi metsäosuudella, samoin käpytikka, ja Tammisaaren lähellä tien varressa päivysti lapinharakka. Aamun seitsemän asteen pakkanen ja selkeä sää oli vaihtunut parin plusasteen sadesäähän ja samalla tuuli oli yltynyt navakaksi. Illan myötä lämpötila nousi vielä neljään plusasteeseen.

***

Itsenäisyyspäivän viettotapoja

( talvimaisemaa 40 vuoden takaa )

Vietämme Suomen 99-vuotissyntymäpäivää. Syntyessäni itsenäisyys oli vasta 33-vuotias ja niistäkin vuosista melkoinen osa oli kulunut sodissa, vieläpä hävityissä joten siihen aikaan itsenäisyys oli paljon nykyistä heikompaa, toki myös arvostetumpaa.

Elinaikanani itsenäisyyden vietto on saanut nykyiset oudot paikalliset puitteensa. Ne ovat täysin sidoksissa television yleistymiseen. Toimittajat meidät ovat vedättäneet katsomaan miten eliitti ja juuri nämä eliittiin itsensä samaistavat toimittajat keskenään juhlivat. Asiaa noissa juhlissa olisi vain muutaman minuutin uutisklippiin, mutta toimittajien turhamaisuus pakottaa koko muun rahvaan tähän peliin. Tänä iltana olisi tarjolla toki muutakin peliä, jalkapallon mestarien liigaa, mutta on myös työviikkoni joten menen illalla töihin, oikeisiin töihin enkä ”selostamaan” linnan juhlia. Futispelin ehdin katsoa tallenteesta takaisin kotiin tultuani.

6.12.1976 olimme kolmistaan Karhumäen Jussin ja Laihon Ilkan kanssa eteläisessä Perniössä minne Jussilla oli tarkoitus rakentaa kalasääskelle uusi pesintälava. Pesän paikaksi hän oli valinnut Storhuvudbergin Skötpottin tienoilla. Paikkaa tarkastelimme ennen rakentamisen alkua. Pari vanhaa huuhkajan oleskelujälkeä mäeltä löytyi, mutta ilmeisesti huuhkaja ei täällä pesi joten sääksi saanee sen suhteen olla rauhassa. Metsojen ulostepötköjä löytyi pitkin mäen lakea ja lavapuuksikin valikoitui joku metson hakomismänty. Toki niitä jäi paikalle vielä useita muitakin. Pari teerikukkoa löytyi mäen pohjoislaidalta, siellä räksytti myös yksinäinen räkättirastas. Tilhiparven ääntä kuului, joten marjalintuja oli liikkeellä täälläkin.

Itse lavan mestaroi Jussi puun latvassa, me muut keräsimme ja lähetimme puuhun köyden avulla rakennustarpeita. Sen verran risuja sinne piti saada että lavan tukikehikko hävisi niiden alle piiloon. Lopuksi hommattiin päälle havuista vähän seppeleentapainen alusta pesää simuloimaan.

( lava vai aito, täydestä menee )

Koko ajan ympärillä pyöri lintuja, lähinnä metsän tiaisia ja hippiäisiä. Vihervarpusten ja urpiaisten muuttoääniä kuului ja yli lensi muuttajaksi myöhäinen keltasirkku. Käpytikkakin mäellä piti ruokailureviiriä, kolme korppia lensi porukkana mäen ohi. Aamulla tullessamme olimme huomanneet korpin Iiljärven laitamilla, järven yli oli lentänyt myös harmaapäätikka. Palatessamme toinen harmaapää löytyi navetan katolta istumasta Perniön Latokartanon luota.

Paluumatkalla kävimme Perniön Jeturkastilla katsomassa Jussin sinne jo aiemmin rakentamaa sääksen lavaa. Käpytikka ruokaili senkin lavan luona, parvi käpylintuja oli myös mäellä. Hippiäisiä ja tiaisia löytyi täältäkin. Vielä kävimme yhdellä viimekesäisellä kanahaukan pesäpaikalla, sieltä löytyi vielä selvästi näkyviä ulostekalkkikasoja vaikka linnut olivat jo lähteneet kuukausia aiemmin kiertelemään. Läheistä lähdepuroa kävimme myös katsomassa, noita luontokohteita kun olimme nyt parina vuonna kartoittaneet. Tämä ei kuitenkaan kovin erikoiselta vaikuttanut. Palasimme lopuksi Teijon kautta Saloon, kartanon luona viipyili kymmenkunta kanadanhanhea ruokintapaikalla. Näihin aikoihin istutushanhet eivät olleet vielä oppineet kunnolla muuttamaan etelämmäs talven tultua.

Retkellä olimme olleet aamukahdeksasta iltaneljään, kyllä itsenäisyyspäivää voi viettää ulkonakin...

***

Vihkoon vietyä LXXI

(töyhtötintti oli suosikkilintujani jo noina aikoina )

3.12.1967: Oli viikonloppu ja miulla oli aikaa tehdä lyhyen päivän kävelykierros vanhoilla lapsuusajan kotikulmilla. Vuosi oli siitä kun perhe oli muuttanut Salon keskustaan ja kesällä olin sitten alkanut lehdenjakokierroksetkin koulun ohessa. Nämä viikonloput olivat näihin aikoihin ainoita retkipäiviä.

Pikkupakkasta oli, pari astetta. Taivas oli aluksi lähes pilvetön mutta lenkin jälkeen se vetäytyi kokonaan pilvien suojaan. Seuraavana päivänä satoi ensilumen, joka myös taisi jäädä sinä talvena pysyvästi maahan.

Tuohon aikaan en kirjannut muistiin varpusien, talitinttien, pulujen tai tutuimpien varislintujen määrää. Laskinpahan vain retken lajit joita oli seitsemäntoista, kymmenen niistä ylitti muistiinpanokynnyksen. Närhi kelpasi varislinnuista noteerattavaksi, niitä oli reitillä kaksi. Tiaisista olen merkinnyt muistiin töyhtötiaisen Ilmusmäeltä. Pari käpytikkaa oli taas Pettilän kartanon takaisessa metsäsaarekkeessa missä olin vuosi sitten niiden touhuja päivittäin seuraillut näin joulukuussa.

Yksi räkätti lensi lounaaseen Ilmusmäen luona uuden Perniöntien kallioleikkauksen kohdalla. Käpylintujakin oli, seitsemän parvi löytyi Ilmusmäeltä. Samoin sen tiheistä kuusikoista löytyi pyitä, yksi ja kaksi yksilöä reviireitään vahtimasta. Hippiäisiä kuului puuhailevan kuusten latvoissa. Muutama punatulkku tuli listoille vanhan kotitalon tuntumasta, siellä lensi yli myös yksinäisyyttään äänekkäästi valittava vihervarpunen. Pitkin reittiä näkyi fasaaneja, niitä laskin yhteensä yhdeksän.

***

Vihkoon vietyä LXX

( mustavalcosorsa 70-luvulta )

1.12.1974: Tenttikausi Turussa oli menossa. Kun päivä oli ajankohtaan nähden aurinkoinen, tyyni ja lämpökin nollan tuntumassa, katkaisin lukemisen päivällä kolmeksi tunniksi ja tein muistiinpanojeni mukaan ”pienen terveyskävelyn” Itäharjulta Kupittaan kautta Rauvolanlahdelle sekä Katariinanlaaksoon ja takaisin.

Jo kotikulmilla näkyi peruslajiston lisäksi kymmenkunta räkättiä ja viisi urpiaista. Kupittaan puistossa oli parisataa heinäsorsaa ruokkijoiden toivossa, edempänä Luolavuoren laidassa käpytikkanaaras. Puluja, naakkoja, variksia ja varpusia riitti runsaasti pitkin matkaa.

Lähelle Rauvolanlahtea piti mennä ennen kuin alkoi löytyä enemmän diversiteettiä. Vedet olivat kauttaaltan auki, vesilintuja kuitenkin näkyi vähän. Heinäsorsia oli täällä kahdeksan, telkkiä neljä ja joku muu vesilintu vielä kauempana, jäi kiikareilla määrittämättä. Räkättejä ja urpiaisia liikkui täälläkin, viherpeippoja myös.

Katariinanlaaksossa lensi ylitseni kanahaukka, puustossa piilotteli pari närheä ja perustinttien joukosta poimin vielä kaksi töyhtötiaista. Rannan tuntumassa lenteli muutama kala- ja harmaalokki ja asutuksen laitamilla käveli fasaaneja. Paluumatka sujui sitten taas peruslajistoa katsellen, kaikkiaan retkellä näin vähintään 21 eri lajia.

***