Kevään huippu alkaa taittua

Valkoposkihanhet tuntuivat eilen muuttavan joukolla ohitsemme koilliseen, Helsingissä niitä on huonompi huomata kun täällä on noita paikallisiakin ja parvet lensivät vielä kaukana merellä, mutta idempänä muutto oli vahvaa ja jossakin Kotkan kohdalla ne lensivät jo sisämaahan.

Allejakin taisi mennä, ainakin sen verran mitä niistä enää oli jäljellä. Itse Emäsalon kärjessä näkemäni parvet menivät kaukana merellä, tämä kuva on takavuosilta lounaissaaristosta.

Järvillä heinäsorsakoiraat ahdistelevat yksinäisiä naaraita

ja kovin usein ahdistelu päättyy raiskaukseen.

Ilmeestä voi päätellä kumpi on tyytyväisempi...

Rantaruoikon laidassa puhaltelee kaulushaikara

ja rantaniityn yllä mäkättää taivaanvuohi.

Lintuja vihoistani LXI

Kevät 1988 toukokuun kahdentenakymmenentenä jatkui edelleen Länsi-Vantaan tienoita kierrellen. Aamulla viiden aikaan oli neljä astetta lämmintä, yhdentoista maissa kymmenen astetta enemmän, kun lähdin maastoon. Satakieli lauloi tutulla paikallaan kotikulmilla ja kevään ensimmäinen tervapääsky kaarteli ylläni kun ulos pääsin.

Vantaankoskelle suunnistin, lähinnä tarkistamaan mitä löytämälleni sepelkyyhkyn pesälle kuului. Hyväähän sinne, aika iso poikanen näytti pesässä olevan joten kai sunnuntaina tai maanantaina pitäisi käydä renkaat mukana sitä katsomassa. Pari harakkaa puuhaili jotakin kehäkolmosen sillan alla ja vähän edempänä räkätti rähinöi toisen harakkaparin kanssa, pesät kai vastakkain. Runsas viikko sitten löytämässäni harakanpesässä oli muutaman päivän ikäiset poikaset, sekin voisi olla rengastettavissa viikon kuluessa. Punavarpunen vihelteli, mustapääkerttu lauloi ja lehtokerttuja oli jo kolme.

Kotonakin kävin, iltapäivällä, ja lähdin vielä kuuden jälkeen iltakierrokselle Petikon metsään. Pahaenteisesti pellon yllä tuli varis vastaan, kantaen nokassaan linnunpoikasta. Metsänreunassa löytämäni peipon ja laulurastaan pesät oli tuhottu. Pari satakieltä lauloi kilpaa puronvarsilehdossa, kaksi mustarastaskoirasta eri puolilla Hermaskärinkalliota. Pahaenteisesti löysin oravan pesän mäen lounaispuolelta. Närhen pesällä kävin, ja niin siinä oli käynyt että orava oli sen tuhonnut. Tilalle löysin punakylkirastaan pesän, mutta senkin viisi munaa tuntuivat olevan viileitä. Orava oli syönyt muuten kaikki muut löytämäni pesät näiltä main.

Tein illalla vielä koirakävelyn Martinlaakson länsipuolella, tervapääskyjä kaarteli yllä jo kahdeksan, lehtokurppa oli herännyt soidinlennolleen. Ikävästi myös löytämäni fasaanin pesä oli ryöstetty. Tätä on lintujen pesintämenestys kaupungin kulmilla, häirintää ja mahdollisuuksia kaikenlaisille pesärosvoille riittää päivittäin jokaiselle pesälle, hyvin harva tuottaa poikasia lentoon asti. Oman häirintäni yritin pitää kurissa käymässä löytämälläni pesällä noin kerran viikossa, mutta se ei tuntunut juuri auttavan.

***

Lintuja vihoistani LX

Maanantai, 16.5.1988, ehdin käydä kolmen tunnin kierroksen Petikon metsässä. Yöllä oli ollut vain pari astetta lämmintä, päivällä sentään kolmetoista. Tuuli oli kyllä etelästä ja taivas pilvetön. Satakieli otti miut vastaan metsänlaidassa tuomikossa, jokivarren lehdossa vihelteli kevään ensi punavarpunen.

Matkaa metsänlaitaa idemmäs reunustivat vain menneenvuotiset rastaanpesät. Ratsutallien takana löysin ensimmäisen asutun pesän, se olikin rautiaisen. Emo siellä hautoi viittä munaansa, se oli lähes näreen latvassa yli kahden metrin korkeudessa, paikka hieman hankala enkä ennustanut sille pitkää ikää. Palailin takaisin hiekkakuopan tietä ja löysin sen vierestä kuusentaimesta viisimunaisen punakylkirastaan pesän. Se oli huomattavasti paremmassa piilossa vain metrin korkeudessa, mutta myöhemmin silläkin oli sama kohtalo, hävitys.

Muuten lintuja oli vähänlaisesti. Pyy kuljeskeli maassa itäpuolen kuusikossa, pari käkeä kukkui kilpaa lähimetsissä. Pensas- ja kivitaskulla oli kummallakin reviirinsä kuntolenkin parkkipaikan vieressä. Pensaskerttujen määrä oli kasvanut jo viiteen.

Tiistaina 17.5. ehdin myös kolmen tunnin kävelylle samoihin lähimetsiin. Yövuorosta kotiin tullessa olin jo huomannut kotimatkalla pari leppälintua ja yhden laulavan satakielen. Viikko sitten Petikosta löytämässäni punakyljen pesässä naaras hautoi yhä viittä munaansa. Mustapääkerttu lauloi ja käki kukkui edelleen. Pellon laidassa olevasta mustarastaan pesästä oli munat viety, ehkä orava ollut asialla. Punakylkirastaspari varoitteli, ja jonkin matkan päästä löysinkin kaksimunaisen pesän, ilmeisesti kuitenkin toisen parin vaikka laji oli sama. Tuo varoittelu viittasi jo pidemmälle edenneeseen pesintään. Syytä olikin varoitella, orava oli rikkonut yhdeksäntenä päivänä löytämäni peipon pesän. Parissa samoihin aikoihin löytämässäni punakyljen pesässä olivat asiat kohdallaan, munat tallessa ja emot hautomassa. Närhi kylläkin lensi vaivihkaa lähistöllä, ilmeisellä saalistuslennollaan. Varis oli myös tehnyt tuhojaan, maasta löytyi sen syömä sepelkyyhkyn muna.

Kahdeksannentoista päivän aamulla oli jo seitsemän astetta lämmintä viiden maissa, taivas vetäytymässä pilveen ja myöhemmin jopa sadekuuroja, ensimmäisiä sitten toukokuun alun. Nyt aamulla havaitsin vuoden ensimmäisen harmaasiepon ja satakieli lauloi edelleen, ihan vakiintuneella reviirillään.

Iltapäivällä etsin pesiä neljä ja puoli tuntia, tällä kertaa käyden läpi myös pönttöjäni. Niissä olikin jo useita tiaisten munapesiä, lähinnä talitiaisia. Kymmenes päivä löytämälläni punakylkirastaan pesällä emo hautoi edelleen mutta mustarastaan pesässä viidestä munasta oli kuoriutunut jo kolme.

Aurinkoisessa metsänlaidassa vihelteli pyy, lauloi kaksi mustapääkerttua ja kevään ensimmäinen lehtokerttu. Lehtokurppakin nousi pellonlaitametsästä. Käki kukkui edelleen. Laulurastaalta löysin uuden pesäpaikan, punatulkkupari varoitteli sekin uudella paikalla, keltasirkkua seurasin tovin mutta se ei näyttänyt miulle pesänsä paikkaa.

Yhdeksäntenätoista päivänä komppasin iltapäivän taas jousiampujien maastoradan tuntumassa, tosin edelliskertaa lännempänä. Viisimunainen peipon pesä tuli vastaan kymmenen metriä tien reunasta metsään päin mentyäni. Kolmenkymmenen metrin päästä siitä löytyi taas punakylkirastaan pesä, viisi munaa ja emo. Vielä satakunta metriä kuljettuani löysin tuulen katkaiseman kuusen kannosta mustarastaan pesän, missä oli kaksi aika kookasta poikasta, toki rengastusikäisiä. Niille laitoin sen vuoden ensimmäiset renkaani jalkaan.

Kuusikon vieressä pikku nyppylällä oli kanahaukka kyninyt saaliitaan, muun muassa pyyn. Kävin samalla tutulla ketunkololla toteamassa että siellä asutaan tänäkin keväänä. Pikkujärven suunnalta kuului punavarpusen vihellyksiä, lehtokurppa karkasi ilmaan rehevästä reunametsästä, rautiainen varoitteli, samoin viherpeippopari. Niidenkin pesät voisi etsiä ehtiessään...

***

Lintuja vihoistani LIX

( punakylki hermoilee )

Kolme vuosikymmentä sitten toukokuu kului töissä ja vapaat ajat kodin lähitienoilla lintujen pesintää seuraten. 14.5. kävin Vantaan länsirajalla, Pikkujärveltä huomasin kolme tavia, pari heinäsorsaa ja kolmisen nokikanaa, rantapusikoissa lauloivat sen kevään ensimmäiset ruokokerttuseni. Joku oli tuonut rantaan pöllökoon pöntön, ehkä telkälle. Naurulokit hautoivat jo pesillään, sipit pitivät tontistaan kiinni ja pari liroa lepäili muuttotauolla.

Mie suunnistin viereiselle Kakolanmäelle. Sielläkin oli miulle uusia muuttolintuja, herne-, pensas- ja mustapääkerttuja laulamassa. Sirittäjiä löytyi jo neljä. Nelimunainen laulurastaan pesä oli kuusennäreeseen piilotettuna, lähellä tyhjä mustarastaan pesä. Se oli myös uusi mutta kai munat vasta tulossa. Lähellä mäen huippua pikkukäpylintupari varoitteli kovasti, pesää tai poikasia en löytänyt, luulen että maastopoikaset siinä olivat piilossa.

Jatkoin Petikon metsään ja löysin taas uuden laulurastaan pesän, se taisi olla uusintapesä koska siinäkään ei vielä ollut munia. Viereisessä näreessä oli peipolla pesä, emot olivat paikalla joten kuljin siitä vain ohi. Kymmenkunta metriä kauempana huomasin toisen peipon pesän, mutta tuhotun, ehkä tuo pari oli sitten rakentanut uuden yrityksen siihen viereen. Puronotkon kuusikossa varoitteli hiljalleen punatulkku, pesä kai silläkin lähellä vaikken sitä nähnyt. Läheisessä pellonlaidassa kaksi pensaskerttua kahinoi reviiriensä rajasta, vähän kauempana päivysti pensastasku. Kevään ensimmäisen törmäpääskyn huomasin lennossa yläpuolella. Kotimatkan varrella kurkistin viikko sitten löytämääni mustarastaan pesään, neljä lämmintä munaa siellä odotti kuoriutumistaan. Iltayöllä kuulin kotiparvekkeelle sen kevään ensimmäisen satakielen laulun.

Viidentenätoista päivänä, sunnuntaina, käytin taas kuutisen tuntia kävelyyn noissa samoissa metsissä. Friimetsän jousiammuntaradan maastossa kävin ensin, laulurastaan pesä missä emo hautoi viittä munaa tuli vastaan heti reunakuusessa. Se oli korkealla, kuudessa metrissä, kai sen takia että lähellä oli usein ihmisiä. Lähellä toisessa kuusessa oli myös saman lajin pesä, viisimunainen, neljän metrin korkeudessa sekin, mutta paikka niin hutera että pelkäsin sen kohta hajoavan. Mustarastaskin oli rakentanut kuusennäreeseen pesän ja sekin korkealle, yli kolmeen metriin. Neljä munaa oli silläkin. Vielä enemmän näkyi vanhoja pesiä, ylivuotisia ja myös tuhoutuneita.

Samoja vanhoja pesiä löytyi räkänäreistä myös läheisessä Pyymosan lehdossa. Pyypari vihelteli siellä ja pyrähteli kauemmas, punarinta varoitteli kovasti lounaisnurkassa, pesää en etsinyt. Punakylkirastaan viisi munaa ja emo niitä hautomassa tuli vastaan vähän tuosta kauempana ja pian sen perään toinenkin viisimunainen myös emoineen, molemmat kuusennäreissä, toinen yli kolmen metrin korkeudessa, toinen noin silmien tasalla. Vuoden ensimmäinen käkeni kukkui länsipuolen metsässä. Räkättirastaita ei tänä keväänä näkynyt lehdossa, usein niillä oli kolonia läntisessä pellonlaidassa.

***

( räksä kotonaan )

Neljä vuosikymmentä sitten LXXXVI

Toukokuun seitsemästoista vuonna -78 oli taas alusta sateinen. Kaulushaikara huuteli koko yön, Falkbergin kallion alle oli yön aikana ilmaantunut laulamaan mustapääkerttu. Heräilin teltassa aamulla mutta kun muuttoa ei edelleenkään ollut, keittelin aamuteet rauhassa.

Muuttajina meni edelleen ohi vain joitakin pikkulintuja. Eilen seuraamillani paikallisilla oli myös entinen meno. Varpushaukkakoiras kävi taas saalistamassa kalliolla, kanadanhanhet mekastivat Unikarilla naurulokkien kanssa. Grunneilla oli eilen ollut runsaasti joutilaita lokkeja, kolmesataa, nyt ainakin itäpään lokit tuntuivat hävinneen.

Aamukahdeksan jälkeen taivas osoitti vähän selkenemisen merkkejä, itätuuli oli yltymässä. Muutto jatkui vaisuna, ylös kirjasin vain jonkun kirvisen, peipon tai rastaan. Arktikasta ei ollut merkkiäkään. Peltosirkku muutti yli ja keltasirkku vilahti huomiota herättämättä hautomaan pesälleen. Tunsin olevani täällä turhaan ja kymmenen maissa kokosin tavarani ja lähdin polkupyörän suuntaan.

Teeri lähti pyörän vierestä kun sinne tulin. Makarlanjärvelle saavuin seuraavaksi ja etsin sieltä jonkin aikaa mahdollista ruskosuohaukkaa, turhaan kyllä. Heinäsorsia ja nokikanoja vilahti ruoikon seasta, muutama vesilintu jäi tunnistamatta. Jeturkastin pirunpellon laidassa oli ilmeisesti palokärki naputellut kolon alkua, jättänyt sen kuitenkin kesken. Yllä kaarteli vaisuna hiirihaukka, vähän pesintään viitaten. Rantasipi oli äänekkäämpi läheisellä soramontulla, samoin töyhtöhyyppäpari.

Sirittäjiä oli tienvarsilla vähän väliä, hernekerttu lauloi Ylönkylässä. Mathildedalissa tienvarsipuskasta nousi esiin urpiaiskoiras, mitähän lie ollut siellä tekemässä. Teijolla pysähdyin taas teetauolle. Mustavaris käveli kansakoulun pihalla, kaksi käpylintua touhusi Sahajärven laitapuissa, luonnonpuistossa heitti kolikkoa viisi sirittäjää.

Istuin teetä keitellen Sahajärven laidassa. Rantasipi kulki rantaviivaa, kalalokki tarkkaili kauempaa. Yhdeksän kanadanhanhea tööttäili ja liikuskeli rauhattomina järven ja merenrannan väliä, löytyi pikkusaarelta yksi hautova emokin jota renkaalla merkitty koiras vartioi. Kuikat olivat tavattoman uteliaita ja pikkuhiljaa tulivat aivan eteeni ihmettelemään istumistani. Ne liikkuivat hiljaa ja arvokkaasti, toisin kuin kanikat. Harmaapäätikka lasketteli soidinsarjaansa ja huomasin samalla sen pesäkolon järvenrantapuussa. Luonnonpuistoa kiertäen löysin vielä kolme sirittäjää lisää.

Matkalla Merikulmalle kuulin vielä kolme sirittäjää, yhden vielä Haminalahdellakin. Salossa olin taas puoli viiden maissa. Tunnin ruokatauon jälkeen lähdin taas Halikonlahdelle. Siellä kierteli kuuden meriharakan parvi, kaksi mustavikloa muutti koilliseen, samoin kaksi kalatiiraa. Viidentoista suosirrin parvi oli ilmaantunut kolmosaltaan lietteelle. Kahdenkymmenenyhden haapanan parvikin kierteli Viurilanlahden yllä, pikkulokkeja saapui pohjoisesta muutama lahdelle hetkeksi saalistamaan, lähtivät sitten jatkamaan matkaa iltaseitsemän jälkeen. Uiveloparvi tuli Halikonlahdellekin, siinä oli viisi lintua.

Jari oli paatillaan huoltotöissä ja siellä vietin loppuillan yhdeksään asti. Merellehän tässä oli tarkoitus lähteä ihan pian, veneen oli Jari saanut vesille ja pienen koeajonkin ehtinyt tehdä viikonloppuna meren äärelle. 

***

Neljä vuosikymmentä sitten LXXXV

Vuoden 1978 loma jatkui kuten oli alkanutkin 16.5. sateisena. Särkisalossa Falkbergin kalliolla kuuntelin koko yön kun kaulushaikara tuuttaili. Aamumuutolle ajattelin nousta mutta sateen takia jätin sen väliin ja vietin aamun teltassa. Senkin läpi kuulin rautiaisen neljän aikaan, muuttavan yli, hemppokin lensi yli ja kymmenkunta peltosirkkua.

Yhdeksän jälkeen nousin tekemään aamuteet ja kymmeneltä aloin kirjata muistiin muuttajia. Illan allit olivat yöllä pois lentäneet. Pikkukuovi muutteli teetauollani kello 9:22, harmaapäätikka ja palokärki pitivät innokkaasti ääntä kallion ympärillä koko aamun. Sirittäjäkin lauloi reviirillä, samoin kaksi käenpiikaa ja uuttukyyhky.

Isokoskelopari avasi vesilintumuuton ja perässä seurasi kymmenen sotkan parvi salmea pitkin itään. Joku metsäkirvinen ja peippokin oli vielä tulossa Suomeen. Käpylintuja muutti täälläkin, samoin taas uusi hemppo. Tukkasotkia oli alapuolella Svartholman tienoilla kuusikymmentä ja vähän idempänä 70 lisää. Svartholmassakin piipitteli käenpiika, ehkä ne olivat muutolta pudonneita lepäilijöitä. Peltosirkkukin muutti vielä yli, samoin haarapääsky. Metsäviklo piti ääntä jossakin lännen puolella.

Edustan lokkiluodolta varmistin että sille on tullut pesimään kanadanhanhipari. Uuttukyyhkyn pesänkin huomasin nyt tarkemmin katsoen muinaismuiston vieressä haavassa. Toinen huhuilija oli vähän kauempana. Puolilta päivin vanha sinitakkinen varpushaukka saalisteli kallion laella, vielä muutti ohi kolme töyhtöhyyppää pohjoiseen ja kahdeksan sepelkyyhkyä koilliseen. Kaksi hanhea meni kaukana idässä koilliseen.

Muutto oli vaisua joten kävin tarkistamassa rantametsikköjen tilan, ei sieltä kummempaa löytynyt. Förbyn suunnalla joku pelotti ilmaan kolmesataa sotkaa. Muutolle pohjoiseen meni myös vähän sotkia, kaikkiaan kuusi pikkuporukkaa joista viimeisessä oli mukana tukkasotkien joukossa yksi lapasotkakin. Korppi lensi aivan vierestäni ohi ruokaa etsien ja säikähti minua vasta ohi mentyään. Kuikka muutti myös aika läheltä ohi pohjoiseen. Pari telkkäporukkaakin näkyi muuttavan, ehkä samanlaisia lähisiirtyjiä kuin kuudentoista haahkankin parvi.

Pikkukuovit sen sijaan olivat matkalla kauemmas, pari pikkuryhmää näkyi taas puoli kahden maissa. Salmessa näkyi muuttavan vain neljän hirven ryhmä Kemiön puolelta Rågholmeniin ja hetken päästä ne jahkailivat saaren toisessa päässä jatkaako vielä idemmäs.

Tulin takaisin leiripaikan lähelle jatkamaan kiikarointia, mutta muutto tuntui pysyvän vaisuna. Peippoja, kalatiiroja ja isokoskeloita meni ohi yksin tai kaksin tai pikkuparvin, joukossa välillä joku peltosirkku tai metsäkirvinen. Kolmen kurjen porukka meni ylitseni komiasti kaarrellen kohti Kemiön puolta. Läheinen harmaapäätikka tuli viereeni lausumaan pari varoituksen sanaa.

Itakolmen maissa pilvet alkoivat hieman rakoilla, ja mie mietin syödäkö vai eikö syödä. Muutto oli hiljaista joten siinä ruokaillessa kirjasin ylös vain yksinäisen pikkukuovin, kalatiiran ja metsäkirvisen menossa pohjoiseen. Palokärkikin tuli kallion laitaan huutelemaan. Keltasirkkua seurailin siinä samalla kun ruokailin ja löysinkin siltä nelimunaisen pesän aika läheltä telttapaikkaa.

Muutin tarkkailemaan muinaismuiston luo. Muutto ei siitä parantunut, vesilintuja näkyi hiukan paremmin. Tukkasotkien, telkkien ja isokoskeloiden parvet voivat olla lähisiirtyjiäkin, kyhmyjoutsen nyt ainakin. Töyhtöhyyppä, pikkukuovi ja lapintiira olivat enemmän muuttajan näköisiä. Iltakuuden maissa vesilintuliike alkoi hieman piristyä, viidenkymmenen tukkasotkan parvikin meni aika korkealla yli koilliseen, samoin kolme silkkiuikkua ja kuusi haapanaa. Hetken päästä perässä seurasi 13 silkkiuikkua lisää. Vähän arktikan oireita oli 37 pikkukuovin porukassa joka meni idän puolelta koilliseen.

Paikalliset vesilinnut olivat rauhattomia mutta muutto oli muuten vaisua. Iltaseitsemän maissa ohi meni pari pientä meriharakkaryhmää, jälleen pari silkkiuikkuryhmää, haapanoita ja pari lapintiiraa. Iltakahdeksalta vierestä lensi kuuden uivelon ryhmä. Lehtokurpat heräsivät soitimelle ja mie vetäydyin leirille sekä edelleen nukkumaan koska taas yhdeksän aikaan alkoi sadekin. Tukkasotkia laskin olleen kolmesataa paikallista ja 195 muuttajaa.

***

( naurulokkeja pesi läheisellä Unikarilla 70 paria )