Neljä vuosikymmentä sitten LXXXVI

Toukokuun seitsemästoista vuonna -78 oli taas alusta sateinen. Kaulushaikara huuteli koko yön, Falkbergin kallion alle oli yön aikana ilmaantunut laulamaan mustapääkerttu. Heräilin teltassa aamulla mutta kun muuttoa ei edelleenkään ollut, keittelin aamuteet rauhassa.

Muuttajina meni edelleen ohi vain joitakin pikkulintuja. Eilen seuraamillani paikallisilla oli myös entinen meno. Varpushaukkakoiras kävi taas saalistamassa kalliolla, kanadanhanhet mekastivat Unikarilla naurulokkien kanssa. Grunneilla oli eilen ollut runsaasti joutilaita lokkeja, kolmesataa, nyt ainakin itäpään lokit tuntuivat hävinneen.

Aamukahdeksan jälkeen taivas osoitti vähän selkenemisen merkkejä, itätuuli oli yltymässä. Muutto jatkui vaisuna, ylös kirjasin vain jonkun kirvisen, peipon tai rastaan. Arktikasta ei ollut merkkiäkään. Peltosirkku muutti yli ja keltasirkku vilahti huomiota herättämättä hautomaan pesälleen. Tunsin olevani täällä turhaan ja kymmenen maissa kokosin tavarani ja lähdin polkupyörän suuntaan.

Teeri lähti pyörän vierestä kun sinne tulin. Makarlanjärvelle saavuin seuraavaksi ja etsin sieltä jonkin aikaa mahdollista ruskosuohaukkaa, turhaan kyllä. Heinäsorsia ja nokikanoja vilahti ruoikon seasta, muutama vesilintu jäi tunnistamatta. Jeturkastin pirunpellon laidassa oli ilmeisesti palokärki naputellut kolon alkua, jättänyt sen kuitenkin kesken. Yllä kaarteli vaisuna hiirihaukka, vähän pesintään viitaten. Rantasipi oli äänekkäämpi läheisellä soramontulla, samoin töyhtöhyyppäpari.

Sirittäjiä oli tienvarsilla vähän väliä, hernekerttu lauloi Ylönkylässä. Mathildedalissa tienvarsipuskasta nousi esiin urpiaiskoiras, mitähän lie ollut siellä tekemässä. Teijolla pysähdyin taas teetauolle. Mustavaris käveli kansakoulun pihalla, kaksi käpylintua touhusi Sahajärven laitapuissa, luonnonpuistossa heitti kolikkoa viisi sirittäjää.

Istuin teetä keitellen Sahajärven laidassa. Rantasipi kulki rantaviivaa, kalalokki tarkkaili kauempaa. Yhdeksän kanadanhanhea tööttäili ja liikuskeli rauhattomina järven ja merenrannan väliä, löytyi pikkusaarelta yksi hautova emokin jota renkaalla merkitty koiras vartioi. Kuikat olivat tavattoman uteliaita ja pikkuhiljaa tulivat aivan eteeni ihmettelemään istumistani. Ne liikkuivat hiljaa ja arvokkaasti, toisin kuin kanikat. Harmaapäätikka lasketteli soidinsarjaansa ja huomasin samalla sen pesäkolon järvenrantapuussa. Luonnonpuistoa kiertäen löysin vielä kolme sirittäjää lisää.

Matkalla Merikulmalle kuulin vielä kolme sirittäjää, yhden vielä Haminalahdellakin. Salossa olin taas puoli viiden maissa. Tunnin ruokatauon jälkeen lähdin taas Halikonlahdelle. Siellä kierteli kuuden meriharakan parvi, kaksi mustavikloa muutti koilliseen, samoin kaksi kalatiiraa. Viidentoista suosirrin parvi oli ilmaantunut kolmosaltaan lietteelle. Kahdenkymmenenyhden haapanan parvikin kierteli Viurilanlahden yllä, pikkulokkeja saapui pohjoisesta muutama lahdelle hetkeksi saalistamaan, lähtivät sitten jatkamaan matkaa iltaseitsemän jälkeen. Uiveloparvi tuli Halikonlahdellekin, siinä oli viisi lintua.

Jari oli paatillaan huoltotöissä ja siellä vietin loppuillan yhdeksään asti. Merellehän tässä oli tarkoitus lähteä ihan pian, veneen oli Jari saanut vesille ja pienen koeajonkin ehtinyt tehdä viikonloppuna meren äärelle. 

***