( punakylki hermoilee )
Kolme vuosikymmentä sitten toukokuu
kului töissä ja vapaat ajat kodin lähitienoilla lintujen pesintää
seuraten. 14.5. kävin Vantaan länsirajalla, Pikkujärveltä
huomasin kolme tavia, pari heinäsorsaa ja kolmisen nokikanaa,
rantapusikoissa lauloivat sen kevään ensimmäiset ruokokerttuseni.
Joku oli tuonut rantaan pöllökoon pöntön, ehkä telkälle.
Naurulokit hautoivat jo pesillään, sipit pitivät tontistaan kiinni
ja pari liroa lepäili muuttotauolla.
Mie suunnistin viereiselle
Kakolanmäelle. Sielläkin oli miulle uusia muuttolintuja, herne-,
pensas- ja mustapääkerttuja laulamassa. Sirittäjiä löytyi jo
neljä. Nelimunainen laulurastaan pesä oli kuusennäreeseen
piilotettuna, lähellä tyhjä mustarastaan pesä. Se oli myös uusi
mutta kai munat vasta tulossa. Lähellä mäen huippua
pikkukäpylintupari varoitteli kovasti, pesää tai poikasia en
löytänyt, luulen että maastopoikaset siinä olivat piilossa.
Jatkoin Petikon metsään ja löysin
taas uuden laulurastaan pesän, se taisi olla uusintapesä koska
siinäkään ei vielä ollut munia. Viereisessä näreessä oli
peipolla pesä, emot olivat paikalla joten kuljin siitä vain ohi.
Kymmenkunta metriä kauempana huomasin toisen peipon pesän, mutta
tuhotun, ehkä tuo pari oli sitten rakentanut uuden yrityksen siihen viereen.
Puronotkon kuusikossa varoitteli hiljalleen punatulkku, pesä kai
silläkin lähellä vaikken sitä nähnyt. Läheisessä
pellonlaidassa kaksi pensaskerttua kahinoi reviiriensä rajasta,
vähän kauempana päivysti pensastasku. Kevään ensimmäisen
törmäpääskyn huomasin lennossa yläpuolella. Kotimatkan varrella
kurkistin viikko sitten löytämääni mustarastaan pesään, neljä
lämmintä munaa siellä odotti kuoriutumistaan. Iltayöllä kuulin
kotiparvekkeelle sen kevään ensimmäisen satakielen laulun.
Viidentenätoista päivänä,
sunnuntaina, käytin taas kuutisen tuntia kävelyyn noissa samoissa
metsissä. Friimetsän jousiammuntaradan maastossa kävin ensin,
laulurastaan pesä missä emo hautoi viittä munaa tuli vastaan heti
reunakuusessa. Se oli korkealla, kuudessa metrissä, kai sen takia
että lähellä oli usein ihmisiä. Lähellä toisessa kuusessa oli
myös saman lajin pesä, viisimunainen, neljän metrin korkeudessa
sekin, mutta paikka niin hutera että pelkäsin sen kohta hajoavan.
Mustarastaskin oli rakentanut kuusennäreeseen pesän ja sekin
korkealle, yli kolmeen metriin. Neljä munaa oli silläkin. Vielä
enemmän näkyi vanhoja pesiä, ylivuotisia ja myös tuhoutuneita.
Samoja vanhoja pesiä löytyi
räkänäreistä myös läheisessä Pyymosan lehdossa. Pyypari
vihelteli siellä ja pyrähteli kauemmas, punarinta varoitteli
kovasti lounaisnurkassa, pesää en etsinyt. Punakylkirastaan viisi
munaa ja emo niitä hautomassa tuli vastaan vähän tuosta kauempana
ja pian sen perään toinenkin viisimunainen myös emoineen, molemmat
kuusennäreissä, toinen yli kolmen metrin korkeudessa, toinen noin
silmien tasalla. Vuoden ensimmäinen käkeni kukkui länsipuolen
metsässä. Räkättirastaita ei tänä keväänä näkynyt lehdossa,
usein niillä oli kolonia läntisessä pellonlaidassa.
***
( räksä kotonaan )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.