Lintuja vihoistani LIX

( punakylki hermoilee )

Kolme vuosikymmentä sitten toukokuu kului töissä ja vapaat ajat kodin lähitienoilla lintujen pesintää seuraten. 14.5. kävin Vantaan länsirajalla, Pikkujärveltä huomasin kolme tavia, pari heinäsorsaa ja kolmisen nokikanaa, rantapusikoissa lauloivat sen kevään ensimmäiset ruokokerttuseni. Joku oli tuonut rantaan pöllökoon pöntön, ehkä telkälle. Naurulokit hautoivat jo pesillään, sipit pitivät tontistaan kiinni ja pari liroa lepäili muuttotauolla.

Mie suunnistin viereiselle Kakolanmäelle. Sielläkin oli miulle uusia muuttolintuja, herne-, pensas- ja mustapääkerttuja laulamassa. Sirittäjiä löytyi jo neljä. Nelimunainen laulurastaan pesä oli kuusennäreeseen piilotettuna, lähellä tyhjä mustarastaan pesä. Se oli myös uusi mutta kai munat vasta tulossa. Lähellä mäen huippua pikkukäpylintupari varoitteli kovasti, pesää tai poikasia en löytänyt, luulen että maastopoikaset siinä olivat piilossa.

Jatkoin Petikon metsään ja löysin taas uuden laulurastaan pesän, se taisi olla uusintapesä koska siinäkään ei vielä ollut munia. Viereisessä näreessä oli peipolla pesä, emot olivat paikalla joten kuljin siitä vain ohi. Kymmenkunta metriä kauempana huomasin toisen peipon pesän, mutta tuhotun, ehkä tuo pari oli sitten rakentanut uuden yrityksen siihen viereen. Puronotkon kuusikossa varoitteli hiljalleen punatulkku, pesä kai silläkin lähellä vaikken sitä nähnyt. Läheisessä pellonlaidassa kaksi pensaskerttua kahinoi reviiriensä rajasta, vähän kauempana päivysti pensastasku. Kevään ensimmäisen törmäpääskyn huomasin lennossa yläpuolella. Kotimatkan varrella kurkistin viikko sitten löytämääni mustarastaan pesään, neljä lämmintä munaa siellä odotti kuoriutumistaan. Iltayöllä kuulin kotiparvekkeelle sen kevään ensimmäisen satakielen laulun.

Viidentenätoista päivänä, sunnuntaina, käytin taas kuutisen tuntia kävelyyn noissa samoissa metsissä. Friimetsän jousiammuntaradan maastossa kävin ensin, laulurastaan pesä missä emo hautoi viittä munaa tuli vastaan heti reunakuusessa. Se oli korkealla, kuudessa metrissä, kai sen takia että lähellä oli usein ihmisiä. Lähellä toisessa kuusessa oli myös saman lajin pesä, viisimunainen, neljän metrin korkeudessa sekin, mutta paikka niin hutera että pelkäsin sen kohta hajoavan. Mustarastaskin oli rakentanut kuusennäreeseen pesän ja sekin korkealle, yli kolmeen metriin. Neljä munaa oli silläkin. Vielä enemmän näkyi vanhoja pesiä, ylivuotisia ja myös tuhoutuneita.

Samoja vanhoja pesiä löytyi räkänäreistä myös läheisessä Pyymosan lehdossa. Pyypari vihelteli siellä ja pyrähteli kauemmas, punarinta varoitteli kovasti lounaisnurkassa, pesää en etsinyt. Punakylkirastaan viisi munaa ja emo niitä hautomassa tuli vastaan vähän tuosta kauempana ja pian sen perään toinenkin viisimunainen myös emoineen, molemmat kuusennäreissä, toinen yli kolmen metrin korkeudessa, toinen noin silmien tasalla. Vuoden ensimmäinen käkeni kukkui länsipuolen metsässä. Räkättirastaita ei tänä keväänä näkynyt lehdossa, usein niillä oli kolonia läntisessä pellonlaidassa.

***

( räksä kotonaan )