Lintuja vihoistani LXI

Kevät 1988 toukokuun kahdentenakymmenentenä jatkui edelleen Länsi-Vantaan tienoita kierrellen. Aamulla viiden aikaan oli neljä astetta lämmintä, yhdentoista maissa kymmenen astetta enemmän, kun lähdin maastoon. Satakieli lauloi tutulla paikallaan kotikulmilla ja kevään ensimmäinen tervapääsky kaarteli ylläni kun ulos pääsin.

Vantaankoskelle suunnistin, lähinnä tarkistamaan mitä löytämälleni sepelkyyhkyn pesälle kuului. Hyväähän sinne, aika iso poikanen näytti pesässä olevan joten kai sunnuntaina tai maanantaina pitäisi käydä renkaat mukana sitä katsomassa. Pari harakkaa puuhaili jotakin kehäkolmosen sillan alla ja vähän edempänä räkätti rähinöi toisen harakkaparin kanssa, pesät kai vastakkain. Runsas viikko sitten löytämässäni harakanpesässä oli muutaman päivän ikäiset poikaset, sekin voisi olla rengastettavissa viikon kuluessa. Punavarpunen vihelteli, mustapääkerttu lauloi ja lehtokerttuja oli jo kolme.

Kotonakin kävin, iltapäivällä, ja lähdin vielä kuuden jälkeen iltakierrokselle Petikon metsään. Pahaenteisesti pellon yllä tuli varis vastaan, kantaen nokassaan linnunpoikasta. Metsänreunassa löytämäni peipon ja laulurastaan pesät oli tuhottu. Pari satakieltä lauloi kilpaa puronvarsilehdossa, kaksi mustarastaskoirasta eri puolilla Hermaskärinkalliota. Pahaenteisesti löysin oravan pesän mäen lounaispuolelta. Närhen pesällä kävin, ja niin siinä oli käynyt että orava oli sen tuhonnut. Tilalle löysin punakylkirastaan pesän, mutta senkin viisi munaa tuntuivat olevan viileitä. Orava oli syönyt muuten kaikki muut löytämäni pesät näiltä main.

Tein illalla vielä koirakävelyn Martinlaakson länsipuolella, tervapääskyjä kaarteli yllä jo kahdeksan, lehtokurppa oli herännyt soidinlennolleen. Ikävästi myös löytämäni fasaanin pesä oli ryöstetty. Tätä on lintujen pesintämenestys kaupungin kulmilla, häirintää ja mahdollisuuksia kaikenlaisille pesärosvoille riittää päivittäin jokaiselle pesälle, hyvin harva tuottaa poikasia lentoon asti. Oman häirintäni yritin pitää kurissa käymässä löytämälläni pesällä noin kerran viikossa, mutta se ei tuntunut juuri auttavan.

***