Mikä soi syksyllä 1978

Taas mennään kohti syksyä, ja syysmasennus on aina saanut kuuntelemaan musiikkia, seuraavassa syksyn 1978 muistiin merkittyjä valintoja:

John Miles: Music (no joo, se varmaan on tuntunut aikanaan hyvältä, ei enää. Musiikkihan ei ollut ensirakkauteni eikä varmaan viimeinenkään, linnuista se alkaa ja myös niihin loppuu)

Igor Stravinsky: Kevätuhri (en ole baletti-ihmisiä joten tätä olen yleensä kuunnellut vain musiikkina. On siinä kevättä sellaisena kuin mie sen sisälläni tunnen)

Spoonful (tämä kappale tuli tutuksi ensi kerran tietysti Creamin levyiltä, nyt vuonna 1978 olen kirjannut vihkoon että se on Willie Dixonin tekoa. No sanat olivat, ensilevytys taisi olla Howling Wolfin, ja se on hieno. On sen tehnyt moni muukin mutta mieluiten pysyttelen näissä versioissa)

Martti Siiriäinen: Viatonten Valssi (tämmöinen versio Aaro Hellaakosken runoon sävelletystä laulusta kiinnitti huomiotani. Sellaista ei taida löytyä levyiltä, tämä oli joku Yleisradion oma äänitys, joka tapauksessa parempi kuin ne levytykset mitä siitä sittemmin on tehty. Runossa on sanoma joka sopii mainiosti miulle)

Animals: It's My Life (tämmöinen ohjelmallinen biisi tämäkin)

Animals: Dimples (olen kirjannut kappaleesta muistiin vain sen kertosäkeen: I've got my eyes on you, mutta tämä se oli, biisi on John Lee Hookerin mutta siitä tehtiin paljon valkoisia versioita 60-luvun alussa mistä tämäkin. Tuo Hookerin originaalikin varastoistani löytyy kun innostuin etsimään.)

Ashton, Gardner and Dyke: Resurrection Shuffle (tämmöinenkin yhden hitin ihme on muistiini jäänyt, hyvää menoa mutta ei saanut jatkoa)

****

Kesän 1978 musiikkimerkintöjäni

Kevät kului töissä ja mahdollisuuksien mukaan retkellä, tein paljon kahta vuoroa vapaitani pidentääkseni, joten muulle ei aikaa jäänyt. Musiikkimerkintöjä löytyykin vasta kesältä 1978 ja niitä on niin paljon että täyteen on kirjoitettu sekä vihon taka- että etukansi. Jotakin selvästi uuttakin on tullut mukaan:

Beatles: Birthday (olenpa taas kuunnellut heidänkin kappaleensa, en mene veikkaamaan oliko suorastaan syntymäpäivänäni)

Rolling Stones: Under my Thumb (alankohan katkeroitua noiden naisten kanssa kun alkaa tulla taas tällaista machoilua)

Donovan: Yellow is the Colour (hieman samaa sarjaa kuin tuo tuossa yllä, tyylilaji vain erilainen, tosielämässä edelleen pelkkää haaveilua)

Patti Smith: Because the Night (tämä kuulostaa aina erittäin hienolta ja tekijällä on paljon muitakin hyviä kappaleita, rakkauslauluhan tämäkin, ja ja kun muistelen että tekijä asui yhdessä homoeroottisen valokuvauksen suuren nimen Robert Mapplethorpen kanssa, voi vähän suhteellistaa sitä omiin mielikuviinsa)

Rainbow: Long Live Rock and Roll (tällainenkin julistus on tarttunut listaan, kuvitellut sitä joskus Uriah Heepin tekemäksi mutta tekijänä onkin tämänniminen porukka, jossa toki joku tuon mainitun bändin entinen jäsen mukana, perusheviä, harvemmin kuuntelen nykyisin)

Neil Young: Heart of Gold (saahan sitä toivoa kaikenlaista, semmoistahan tämäkin musiikki, sanoma muuttuu aina ajankohtaisemmaksi, olen jo vanha ja kuuntelen tätä yhä mielelläni)

Marvin Gaye: I Heard it through the Grapevine (joskus kouluvuosina jo tämä kiinnitti huomiota, on miulla monena liveversiona ja muidenkin tekemänä, Creedence Clearwater Revivalin pitkä versio on myös suosikkejani)

Little Richard: Keep-A-Knockin' ( reipasta rokkia 50-luvulta, miulla on tallessa pääosa tämän esittäjän hiteistä. Kun muistaa että esittäjä oli umpihomo, tuonkin kappaleen sanat saavat vähän uutta merkitystä, useimmat hänen kappaleistaan ovat samalla tavalla kaksimielisiä. Kappaleen alussa hieno rumpuintro joka on löytänyt moneen muuhunkin kappaleeseen)

Jimi Hendrix: Foxy Lady ( taas tuttua, ja naishaaveita, noita kettumaisia naisia olen kyllä enemmän tavannutkin)

Helka Hynninen: Vuodenajat Metsässä (tuon olen joskus radiosta kuullut kun se ilmestyi, ja kirjannut muistiin koskapa itsekin olen noita vuodenaikoja metsässä seuraillut ikäni kaiken)

Gerry Rafferty: Baker Street ( kai tunsin oloni kaupungissa samalla tavalla juurettomaksi kun tämä kappale ilmestyi, nyt on vain itsestä kiinni jäänkö tänne vai lähdenkö muualle, saksofoni on se joka kiinnittää huomion kappaleeseen)

Eestiläinen soitinyhtye Kollaash: mukaelma kansanlaulusta Uni Tulee Silmän Päälle (tätä en löydä mistään, Sepen kanssa kuuntelimme tätä radiosta joskus Jurmossa, innostuimme sen shamanistisista saundeista ja kun Sepe heitti ravintoloissa dj-keikkoja tuohon aikaan, hän oli hankkinut tällaisen levyn ja väitti jopa soittaneensa sitä joskus keikkojensa lopulla.)

Rollin' and Tumblin' (kappaleesta on ties kuinka monta versiota jopa miullakin, tutuimpina tietysti Creamin ja Yardbirdsien tekemät, mutta nyttemmin olen onnistunut keräämään myös jokusen blues-version, sitä miun juurimusiikkiani)

Beatles: Don't Let Me Down (tämänkin olen muistiin merkinnyt, varmaan sopi senaikaiseen elämäntilanteeseen tms)

Jimi Hendrix: Ezy Rider (joskus saatoin kuunnella tätä loputtomiin, oli nimittäin jo miun kouluaikaisilla magnetofoninauhoillani, kuuntelen vieläkin )

Fleetwood Mac: Albatross (lintumusiikin klassikkoja, aina jaksan kuunnella, joskus pitää ihan etsiä kuultavaksi )

Nick Lowe: 36 Inches High (en oikein tuntenut itseäni virkamieheksi )

Spirit: Water Woman (hippimusiikkia vuodelta -68, kyllä se vieläkin vaikuttaa)

David Bowie: Heroes (tämäkin saanut merkinnän, kai ihan pateettisuuttaan, en ollut koskaan erityinen bowie-diggari)

Rolling Stones: Satisfaction ( olen varmaan muistellut jo menneitä tuohon aikaan)

Koiton Laulun sekakuoro: On Suuri Sun Rantas Autius (toinen muistiinmerkintä tästä kappaleesta, nyt kuoron esittämänä, miun mielenmaisemaani)

Anneli Saaristo: Uuden aamun Toivossa (tämän sanoituksessa on pari riviä joiden takia olen sen muistiin kirjoittanut: … ja satamassa lokki sulttaania nokki... Turkulaista musiikkia joten Sepen kanssa tämä kuului senaikaisiin sisäpiirin suosikkeihimme)

***

Talven 1978 musiikkimerkintöjä

Talvella 1977-78 vihkostani löytyy Jurmon retkiä, talvilaskentakierroksia ja huonoa runoutta ja lopussa myös talven retkeilyaktiivisuutta mittaava taulukko. Takakannessa on taas pari musiikkimerkintää:

J. J. Cale: After Midnight ( kappale taisi tulla kunnolla julkisuuteen vasta Claptonin versiona, johon säveltäjä sitten vastasi kakkosversiollaan. On niissä eroa, ja valinnasta huomaa että makuni on ollut muuttumassa)

Zombees: She's not There (taas tällainen särkyneen sydämen rakkauslaulu, missä nainen tekee oharit, mikään ei muutu. Kuuluu vieläkin kappaleisiini, on kuulunut sen alusta asti)

Eric Clapton: Lay Down Sally (tuon olen merkinnyt muistiin varmasti heti sen ilmestymisen jälkeen, ei kuvaa senhetkistä tilannettani, ei ollut sillä hetkellä ketään vongattavaa, merkinnästä syytettäköön senaikaista Clapton-fanitustani)

Jimi Hendrix Experience: Little Wing (siinä jälleen kaipaavan rakkauden laulu, tekijänsä parhaita sävellyksiä, hippien perusmusaa joten kuuluu kuunnelluimpiini, taisipa jopa viime yönä olla soittolistalla jota töissä kuuntelin)

Paco de Lucia (olen ottanut flamencokitaristin nimen muistiin ilman kappaletta, varastoistani löytyy kyllä esityksiäkin vähintäänkin levyllinen, kuuntelen aina kun vastaan tulee, taitava ja esitykset intensiivisiä, intohimoa tihkuvia)

John Denver: Annie's Song ( rakkauslauluja, tuohon aikaan sellaisia kaipuussani kovasti kuuntelin, vähemmän nykyisin)

***

Musamerkintöjä vuosilta 1976 ja 7

Seuraava vihko meni hetkessä täyteen, kuukaudessa, kun oli paljon vesilintulaskentoja ja muita pitkiä projektiretkiä ja vain viikonloput aikaa niitä tehdä. Muutama musiikkikappalekin sentään ehti korvaan tarttua vaikken siihen aikaan kuunnellut musiikkia edes töissä, nykyisin siihenkin on ihan erilaiset mahdollisuudet...

B. B. King: Ain't Nobody Home (näin siinä sitten myös käy noiden rakkauksieni kanssa, toinen alkaa kutiamaan vasta kun toinen on jo lakannut rapsuttamasta... suosittelen alkuperäisversiota, en mitään eläkeläisottoja)

Eddie Cochran: Summertime Blues (sopi vallan mainiosti tuon kesän tunnelmiin kun vapaata lomaa oli luvassa vasta seuraavana vuonna jos silloinkaan)

Seuraavakin vihko täyttyi kesän 1976 aikana, tosin muistiinpanoteho romahti pahan kerran heinäkuun puolivälistä pitkälle elokuuhun. Tein siis retkiä, hienojakin, mutta muistiinpanot jäivät toisten osallistujien vihkoihin. Juopotteleva porukka alkoi ottaa tosissaan päähän siellä Hakaniemessä ja etsin koko ajan uutta asuntoa, sen siis löysin kesän lopussa ja syyskuun alussa muutin vihdoin rauhaan. Mutta sitä ennen nämä kappaleet jäivät soimaan päähäni vähän pidemmäksi aikaa:

Kauko Käyhkö: … se on viimeinen kerta kun lindkvist on täällä... (mikähän lienee kappale, en löydä mistään, mutta tämä on tarttunut korvaan. Johtui varmaan siitä että työpaikalla oli eräs tuonniminen tyyppi jonka häipymisestä en tosiaankaan olisi pahastunut, juoppo ja laiska...)

Bob Dylan: Sara (siinä taas yksi rakkauslaulu jonkalaisia kuuntelin kovasti noihin aikoihin. Dylanista sinänsä en jaksanut pitää, sydän vain oli särkynyt ja keräsi tällaista ympärilleen)

Cat Stevens: Sad Liza (siinä taas yksi romanttisia suosikkejani. Sitä vain tapaa jonkun epävakaan takertujan ja lähtee auttamaan. Valitettavasti vain tuo suru ja epävakaus on niin vahvaa ettei siihen mikään apu pysty...)

Neil Young: Cinnamon Girl (kovasti rakkauslauluja tässä vihossa, tämä toki toiveajattelua kuten kai pääosa omista rakkauksistakin, kuuntelen edelleenkin sillä tältä osin maailma ei tunnu muuttuvan)

Olemme jo vuodessa 1977 ja sen jälkimmäisellä puoliskolla. Vihon takakanteen on taas ilmaantunut musiikillisia viestejä. Osa on jo edeltä tuttuja, muun muassa joku puna-armeijan kuoron esitys ja tuo Pink Floydin raivonpurkaus. Mutta on siellä muutakin, luulen etten ole enää niin onneton kuin olin vielä vuosi sitten. Kovin seuraa etsin tuolloinkin, mutta sopivaa ei vain tuntunut löytyvän. Olin taas joutunut muuttamaankin, uusi kämppä oli löytynyt Katajanokalta, merinäköalaakin oli sen verran että Finnjetin piiput näki kun se tuli laituriin, ja taas oli kävelymatka töihin. Mutta uutta musiikkia:

Petri Pettersson: Tämänkin Hämärän (pohjana Mika Waltarin runo, jolle on tehty helposti muistettava melodia, sitä rakkauslinjaa, jäänyt noihin aikoihin)

Björn J:son Lindh: Anniversary March (musiikin kuuntelu on löytämässä uusiakin suuntia, tosin tämä kappale ei ole seurannut näihin päiviin asti)

Sam and Dave: Hold on, I'm Coming (60-luvun soulia jota kuuntelin alusta lähtien paljon, menee nytkin, ja kuvaa luonnettani)

Otis Redding: Sitting on the Dock of the Bay (ehkä nuo tunnelmat tulivat mieleen katsellessa niitä Finnjetin savupiippuja, tuota 60-luvun soulia tunnetummasta päästä, kuuluu yhä suosikkeihin)

Tapio Rautavaara: Ontuva Eriksson ( kuului pitkään suosikkeihini ja kuuntelen edelleenkin, kun katson jaksavani, tällaisiin kappaleisiin eläydyn aina ihan liikaa)

Tapio Rautavaara: Rakovalkealla ( laulaja on suomalaisista suosikkejani, ääni maskuliininen eikä liioitteleva, vähän meidän Johnny Cash,  ja tämä kappale sopi hyvin retkielämääni, kuuntelen vieläkin kun muistan)

Leonard Cohen: Suzanne (jonkinlainen rakkauslaulu tämäkin, jäänyt vähän vieraaksi koska ei oikein sovi omaan elämääni eivätkä nuo Jeesus-viittauksetkaan juuri pakanaan kolahda)

Jerry Lee Lewis: Great Balls of Fire (tämä on taas klassista rokkia 50-luvulta, kestää aikaa kunhan ei koko aikaa kuuntele)

John Mayall and the Blues Breakers: Have you Heard ( 60-luvun valkoista bluesia tuli kuunneltua paljon siihen aikaan ja on sitä tallella vieläkin)

John Mayall and the Blues Breakers: Hideaway (aika luonnollista että tätäkin kuuntelin ahkerasti Clapton-fanina, nykyisin kuitenkin taitaisin valita Stevie Ray Vaughanin version useammin ja miksei Freddie Kingin originaaliakin)

Maurice Ravel: Bolero (tätä kappaletta olen käsitellyt jo eräässä aiemmassa jutussani, on miulla siitä useampikin versio, Karajanin johtama Berliinin Filharmonikkojen on perinpohjainen)

Cornelis Vreeswijk: Till Herr Andersson (luulen että olen kiinnittänyt tähän huomiota koska Jurmon silloisen lintuaseman omisti herr Andersson, ei musikantti mutta oli kuitenkin joku myyttinen viulu aseman vintillä, ja puhutaanhan laulussa villihanhistakin. Vreeswijkin lauluja kuuli radiosta usein 70-luvulla mutta enää en ole huomannut niitä, kuuntelenkohan toisia asemia)

***

Kuunneltua vuosilta 1975 ja 6

Vanhan musiikin muisteluissa jatkan vihkoon 1975/8 eli siinä on havaintoja joulukuun 1975 alusta maaliskuun 1976 puoleenväliin. Takakanteen en näitä silloin kirjoittanut vaan etukanteen. Takakannessa on Jurmon länsiosien ja lähisaarten ruotsinkielistä nimistöä hieman karttamuotoa mukaillen muistiin kirjoitettuna. Kuunnellun musiikin kirjo tuntuu levinneen:

Rolling Stones: Sympathy for the Devil ( kun 1960-luvun alussa meitä koululaisia jakoi se kuuntelemmeko Beatlesia vai Rollareita, mie kuuluin tiukasti jälkimmäiseen porukkaan, olin näemmä lojaali vielä kymmenen vuotta myöhemminkin)

Mothers of Invention: Flower Punk (vähän meitä tosikkohippejä vedetään taas kölin ali)

Kinks: Lola (ensialkuun kappale vain kuulosti hyvältä, sanoituksia aloin seurata vasta myöhemmin, miun homofobia on sitä luokkaa että pidin sen takia jonkinlaisen tauon etten välittänyt tuota kuunnella, nykyisin se on edelleen listoillani)

Sergei Rahmaninov: Preludi cis-molli ( valinnasta päätellen olin tuohon aikaan erittäin masentunut ja henkisessä umpikujassa, se mikä ihmetyttää nytkin, on että säveltäjä teki tämän 19-vuotiaana! Voiko joku muukin kokea nuorena samanlaisen depiksen...)

Herbie Hancock Quintet: Watermelon Man (hieno klassikko ja heti suoraan kaverin ensilevyllä, kuuntelen aina kun vain muistan)

Aleksandrovin yhtye (s.o. Puna-armeijan kuoro, solisti V.Ruslanov): Haluavatko venäläiset sotaa ( no jaa... vakuuttelua etteivät halua, on miulla edelleenkin ainakin yksi cd puna-armeijan kuoron parhaita esityksiä, kuuntelenkin toisinaan)

Pjatnitski-kuoro: Venäläisiä kansansävelmiä (näitäkin kuuntelin senaikaisesta yleisradiosta, mutta myöhempään käyttöön ne eivät ole jääneet)

Eddie Cochran: Somethin' Else (miun maun mukainen klassikko ennen brittipopin aikaa, kuuntelen yhä toisinaan, ja rummut alussa, siinähän on tuttu intro Little Richardilta)

Johnny Otis: Willie and the Hand Jive (yhden hitin kaveri oli löytänyt bo diddley-kompin, kuuntelen nykyisin enemmän Bo D:n omaa tuotantoa)

Wigwam: Häätö ( harvoin tulee listoilleni suomalaista musiikkia, ja yleensä vähän kummallisemmasta päästä. Kai tämä alkoi mennä jo enemmän jazzin kuin progen puolelle, ja sanat pakottivat kuuntelemaan kun olivat suomeksi, nykyisin ei kuulu varastoihini)

Lisäänpä vielä mukaan seuraavankin vihon muutamat muistiinmerkityt kappaleet. Tuohon aikaan elin siis ensimmäisiä viikkojani ja kuukausia Helsingissä, Hakaniemessä missä punalippu liehui ja missä taisin saada sitä vastaan ensimmäiset kunnon rokotukseni. Hämeentietä työhön mennessä tapasin kesän 1975 alkoholistituttuja koko joukon päivittäin kun reitin varrella oli Linjojen viinakauppa ja nämä siinä ympärillä norkoilemassa joka kerta kun ohi menin. Samoin kämpän miulle vuokrannut pariskunta oli kommunisteja punaisimmasta päästä mutta armottoman juoppoja eivätkä juuri tainneet töissä käydä, äijä ei ainakaan, muija vähän toisinaan yritti. Vappujuhlat menivät heillä niin että jo huhtikuun lopulla alkoi kova kännääminen ja ne juhla-ajat menivät jokseenkin kokonaan sammuneina lattialla maaten. Mutta musiikkiin:

Andre Previn ja London Symphony Orchestra: Fantasia on Greensleeves (Ralph Vaughan Williamsin säveltämä) (tuohon aikaan en tiennyt että sävelmä kuuluu brittiläiseen joulumusiikkiinkin, se oli sopivan kaihoisaa kaltaiselleni rakkaudennälkäiselle, kuuntelen toki vieläkin mutta ehkä juuri joulun aikoihin eniten. Enkä tiennyt sitäkään juttua että sen sanotaan olleen Henrik VIII:n säveltämä Anna Boleynille, ja kun tietää miten se suhde päättyi, tulee aika outo olo näistä sävelletyistä rakkaudentunnustuksista )

Free: Wishing Well (varmaan eniten kuuntelemani bändin kappale, parempi kuin siitä tehdyt myöhemmät heviversiot, hieno moraliteetti jonka otan kyllä omakseni)

Cat Stevens: Lady d'Arbanville (tämä on niiiin tuttua, kaikki rakkauteni ovat päättyneet samalla tavalla, niin viimeisinkin, taas joku miljonäärirämpyttelijä oli hetken minua parempi. Kuuntelen aina kun muistan. Muutenkin tämä Cat Stevens kuuluu suosikkeihini, paljon muutakin hyvää tuolta takavuosilta)

Lisää musiikkimuistoja vuosikymmenten takaa

Jatketaan noita vuosikymmenten takaisia musiikkimuistoja pallotellen. 1960-luvulla ei miulla köyhänä tietenkään ollut varaa ostaa levyjä. Magnetofonin, ihan laadukkaan kelanauhurin kyllä hankin lehdenjakorahoillani ja sitten päivystin ahkerasti radion ääressä tallentaen kaikkea mahdollista kiinnostavaa musiikkia nauhoille joita kertyikin iso pino. Siltä ajalta ei miulla ole vihoissa merkintöjä musiikista, koska sellaiset muistiinpanot olivat jo suoraan nauhakoteloissa. Radioasemia kuuntelin muualtakin kuin kotimaasta, johonkin aikaan suosiossa olivat erityisesti ne merirosvoradiot joita tuohon aikaan oli valtioiden monopolien ulottumattomissa.

Opiskelun alkaessa kuuntelin edelleen paljon ulkomaisia radiokanavia, kun opiskelijankin aktiivisin aika painottui vahvasti puoliyön kahdelle puolelle. Muuan ranskalainen asema oli pitkään suosiossani, sillä oli tuohon aikaan parin tunnin yöshow, joka alkoi sellaisella musiikilla joka minua kiinnosti ja jatkui sitten haastatteluina ja akustisina live-esityksinä joista en saanut mitään selvää kun en kieltä osannut. Talteen niitä ei enää tullut, nauhurini oli jäänyt Saloon. Kun niistä ei muuten muistijälkiä jäänyt, aloin kirjata kiinnostavia kappaleita joskus lintuhavisvihkojeni sisäkansille.

Tuo tapa säilyi koko opiskeluajan loppuun ja vielä siihen asti kunnes työ- ja asunto-olot olivat siihen mittaan vakiintuneet 1980-luvun alussa että kaapelitelevisio mullisti musiikkitarjonnan. Senaikaiset kiinnostavat kappaleet tulivat vastaan jo videoesityksinä. Jonkun aikaa kirjasin niitä vielä muistiin mutta seuraava vaihe oli sitten taas palata levyihin. C-kasetteja siinä välissä tulin hankkineeksi vain muutaman. Kun siirryin levyhankintoihin, muut muistiinpanot loppuivatkin siihen. Nykyisin voin päätellä musiikkimakuni kehityksestä jotakin seuraamalla Ipodin toistojen määrän kehitystä, nuo parituhatta cd-levyäni olen tallettanut tietokoneelle ja toistettavaa on siten yli 22000 kappaletta.

Mutta palataan 1970-luvun puoliväliin ja tyhjennetään vihkojen takakansien soittolistoja, vihon 1975/7 takakannesta löydän seuraavaa:

Violeta Parra: Gracias a la Vida (tuohon aikaan olin vasemmalle kallellaan, laulu sinänsä on hieno ja sitä alleviivasi tieto että tekijä oli päätynyt itsemurhaan pian sen tekemisen jälkeen, myöhemmin olen noteerannut myös Omara Portuondon esityksen kappaleesta mutta pidän alkuperäistä parhaana)

Canned Heat: On the Road Again. (kuuntelen toisinaan edelleenkin)

Cream: Anyone for Tennis ( yhtye oli suurin suosikkini 60-luvulla ja tämä kappale hyvä osoitus sen potentiaalista, sieltä voi tulla ihan mitä vain)

Vincent and Cochran: White Lightning (sellaista musiikkia jota aloin 60-luvun alussa tosissaan kuunnella ja tätä löytyi paljon senaikaisilta magnetofoninauhoiltani, jokunen versio löytyy vieläkin nykyisistä omista raidoista)

Band of Gypsys: Message of Love ( Hendrixin seuraava porukka aloituskokoonpanon jälkeen, hieno konserttilevy jolta tämä, kuuluu suosikkeihin yhä)

Blind Faith: Sea of Joy (Kun Cream hajosi, Baker ja Clapton ottivat mukaan Steve Winwoodin urkuineen laulamaan ja Ric Grechin bassoon, luulin että tosi hyvää tulee, mutta se hyvä jäi kaikki tähän aloitukseen, ilmeisesti kovin palo oli jo sammunut)

Fleetwood Mac: Man of the World (sitä miun lyyristä puoltani tämä, toimii edelleen)

Jimi Hendrix Experience: The Wind Cries Mary ( varmaan eniten soittamani kappale edelleenkin, sellaista pehmoilua jota mie arvostan)

Yardbirds: Heart Full of Soul (sellainenhan miulla on, hyvä kappale, lintumusaa joten kuuluu peruskuunneltaviini yhä)

***