Päättyvän vuoden lintukuvia V

Pikkutylli on esimerkki lajista jonka kuvat pyrkivät toistamaan itseään vuodesta toiseen. onneksi sentään edes ympäristö muuttuu toisinaan. 

 Koskikara toistaa myös herkästi itseään, mutta onneksi koski on hyvin muuttuva tausta, ja onhan lintukin touhukas,

 välillä lentelee

ja ui kuohuissa. 

 Tietysti myös kahinoidaan naapurien kanssa.

 Ruskosuohaukka joutuu tahtomattaan kahinoimaan varisten kanssa. 

 Samat kiusanhenget vaivasivat sinisuohaukkojakin. 

Allikuvat jäivät vain muutamaan perinteiseen kaukaa otettuun dokumenttiin, laji on voimakkaasti vähentynyt harrastukseni alkuvuosista. Nokkavarpusestakin osuin vuoden mittaan vain kertaalleen, tyypillinen tuntokuva korkean puun latvasta tuloksena. 

Uuttukyyhkystä yritin tänä kesänä saada otoksia pesimäpaikoilta, en sentään pesiltä mutta puista kuitenkin. 

Risujen hallinta oli kuitenkin hankalaa ellei lintu istunut puun latvassa. 

Toki istuu lintu voimajohdollakin, kuten tämä haukottelija. 

Sepelkyyhkystä on tullut täysin kaupunkilintu ja pesiä näkyy vähän väliä ihan vieressä.

 Tuo pari pesi aika lähellä kotipihaa

ja tuo taas hyvin vilkkaan kävelytien varressa. Molemmat onnistuivat tuottamaan poikueet lentoon.

Naakatkin ovat urbaaneja, palaveeraavat puun latvassa

ja pesivät sen koloissa.

Variskin on urbaani 

 mutta tämä maalaisliittolainen etsii ravintoa perinteisesti rantakivikosta.

Rannalta etsivät ruokaa myös urbanisoituneet korpit. 

 
ja kaupungissa syntyneet nuorukaiset ovat joskus hyvin luottavaisia vaikka ohimenevä ihminen osoittelee niitä putkillaan... 

 

Päättyvän vuoden lintukuvia IV

Telkästä tuli totutusti runsaasti otoksia, esimerkkinä olkoon tällainen parin yhteislento-otos.

Hiirihaukasta on miulla ennestään paljon lentokuvia joten vaihteeksi oli mukava saada otoksia myös näistä tienvarren tolpilla istuvista yksilöistä. 

 Piekanadokumentit jäivät tutusti syksyisiin lentokuviin. 

Sirreistä lapinsirri kuuluu niihin joista miulla on vain vähän tuoreita otoksia, eikä kovin paljon 70-luvun filmiajaltakaan. Tuntokuviksi nämäkin jäivät, koju pitäisi olla jotta parempaa pääsisi yrittämään. 

Hemposta tuli lisää vain näitä kauniita pönötyskuvia. 

 Tiklit kahinoivat muun muassa ruokintapaikalla. 

Viherpeiposta miulla on aiemmilta vuosilta yllättävän vähän kuvia, joten tänä vuonna kelpasivat sitten kaikenlaiset otokset siitä. Pääosa tuli talvelta mutta esimerkkikuva olkoon lintu joka kesällä käytti hyväkseen verkkoaidan reikää.

Punavarpuskuvat olivat tänä kesänä taas laulavia koiraita. 

Urpiaisia oli ruokintapaikoilla talvella, niin tämäkin tasajalkaa hyppelevä. 

Vuoden vihervarpuskuvat ovat aivan joulukuun loppupuolen satoa, ruokintapaikkojen luo on tullut parvia lähes päivittäin, vain valoa puuttuu. 

Puukiipijäkuvatkin ovat yleensä talvelta, vaikka valon puute jättää liikettä useimpiin otoksiin.

 
 

Päättyvän vuoden lintukuvia III

Harmaahaikarasta tulee vuosittain suuri määrä otoksia. Tämä nuorukainen tyytyi seisoskelemaan muutaman metrin päässä kun otin siitä dokumentteja, joku kukkakärpäsen näköinenkin tunki mukaan haikaran pään ympärille pyörimään. 

 Punasotkia riittää vielä kuvattavaksi, tämä koiras innostui raapimaan leukaansa edessäni Suomenojalla. 

Naaraasta ja poikasista saa myös vuosittain yhteiskuvia. 

Tukkasotka on myös jokavuotinen kuvauskohde, talviparvista kevätsoitimeen, untuvikoista täysikasvuisiin. Tänäkin vuonna kuvasin noita valkonaamaisia joita joskus sekoitetaan lapasotkiin. Varsinainen lapasotka jäi kuvaamatta kokonaan...

Tämänvuotiset tilhikuvat otin olohuoneen ikkunasta kun linnut ruokailivat takana olevassa pihlajassa, parvia tosin sain odottaa joulukuulle asti.

Pyystä tulee kuvia enää harvoin täällä pääkaupunkiseudulla. Nyt sellaisia tuli vastaan sekä Helsingissä että Vantaalla. 

Kanadan- ja valkoposkihanhet ovat jokavuotisia vakiokohteita joista on vaikea saada enää irti mitään uutta. Tuossa nyt valkkaripari poikasineen keskellä Helsinkiä

ja tuossa meneillään sirkustemppu... 

Uutena lajina Suomessa kävin kuvaamassa Mäntsälässä pitkään viihtyneen lehmähaikaran, tosin materiaalia etelästä on lajista paljon enemmän. 

 

Päättyvän vuoden lintukuvia II

Kiurusta otin paljon perinteisiä lentokuvia mutta yritin kuvata lajia myös maassa. 

 toinen näistä on otettu Kulomäen huipulla, toinen Haltialan laitumilla. Muutenkin tämän vuoden retkeily painottui vahvasti perinteisiin lähiretkikohteisiin.

Jouhisorsasta tuli vastaan loppusyksyllä tämä nuori koiras joka alkaa hiljalleen hankkia itselleen ensimmmäistä juhlapukuaan.

Lapasorsasta tuli runsaasti perinteisiä poseerauksia, tässä tällainen värimaailma nukkuvan koiraan ympäriltä. Anakset ovat vuosittain kuvauskohteiden kärjessä, erityisesti tavit, haapanat, heinä- ja harmaasorsat. Heinätavi osuu kohdalle harvemmin. Nytkin kohteet olivat kaukana ja tulokset tuntokuvatasoa. 

 Hanhistakin tundrahanhikuvat jäivät tuttuihin tuntokuviin lentävistä tai ruokailevista parvista. Merihanhesta alkaa tulla vuosittain kohtalaisia dokumentteja kun se pesii nykyisin säännöllisesti vakioretkikohteillani. kaupungin läheisyys tuntuu myös kesyttävän lintuja joten niiden lähelle pääsee paljon takavuosia helpommin. Toistaiseksi tulokset ovat olleet näitä poseerauksia.

 Metsähanhiakin tuli tähtäimeen joko taivaalta tai laitumilta, tuossa rossicuksia parin laulujoutsenen seurana Seutulassa keväällä, Parilla on hitunen valkeaa nokantyven ympärillä. 

 Kirvisistä luotokirvistä ei ole tarvinnut liiemmin kameralla tähtäillä pääkaupunkiseudulla, Tuo tuli vastaan keväällä Viikissä, edelliset kuvat taitavat olla lähes vuosikymmenen takaa. 

 Niittykirvinen on jokavuotisia vakiokohteita, tässä vaihteeksi puussa laulamassa. 

 Metsäkirvisestä ainoat kuvat tulivat kuusen latvoissa laulavista. Tervapääskynkään lentokuvat eivät tänä vuonna tuoneet mainittavaa uutta mukaan jo aiemmin kuvaamaani. 

Päättyvän vuoden lintukuvia I

Kun projektini 'elävänä eläkkeelle' onnistui täydellisesti, olen keskittynyt nyt jo kolmatta vuotta keräämään materiaalia 'ornitologin saattohoitoon'. Tänä vuonna kuvasin lintuja edelleen innokkaasti ja mukaan tuli myös videoiden ja äänitteiden kerääminen. Kiinnostuksen kohteina olivat tietysti erityisesti ne lajit joista miulla on toistaiseksi ollut vähän tai ei lainkaan siedettäviä kuvia. 

Kuvien käsittely olikin sitten ihan oma projektinsa, niitä kun tuli reippasti yli 20000. Tämä loppuvuosi oli kuitenkin sen verran synkkä ja valoton että sain puolen vuoden mittaiseksi venyneen rästilistan käsitellyksi ihan näinä joulupäivinä. Kasvit ja maisemat jäivät vielä odottamaan, mutta perhoset ja eläimet valmistuivat yhtaikaa lintujen kanssa. 

 Kanahaukkakoiras lentää puiden välissä

 ja kesemmällä syntynyt poikanen tarkkailee maisemaa puun latvassa. 

Varpushaukasta on kertynyt vuoden mittaan vain perinteisiä lento- ja tuntokuvia. perinteisiä ovat myös kuvat kerttusista. Rastaskerttuset lauloivat kaukana joten kuvien tarkkuuteen jäi toivomisen varaa. 

 punainen kita loistaa kirkkaana tummaa taustaa vasten

ja mahdollinen pesä on suojassa ison lampareen toisella puolella.

 Viitakerttuset lauloivat paitsi pensaissa, myös korkealla puissa. 

Laulavista ruokokerttusista tuli taas runsaasti kuvia, mutta rytikerttusesta niitä oli entuudestaan vain vähän ja lisäyksiä tuli edelleen vain muutama.

Rantasipistä tuli koko joukko perinteisiä poseerauksia, paitsi rannalta myös puiden oksilta.

Pyrstötiaisista tuli muutama perinteinen ruutu oksalla istuvista. Mandariinisorsa juhlapuvussa sen sijaan on tullut kuviini vain joskus ihan ensimmäisellä digipokkarillani eikä se nytkään tuottanut kuin tällaisia piilokuvia.