Punasotkia riittää vielä kuvattavaksi, tämä koiras innostui raapimaan leukaansa edessäni Suomenojalla.
Naaraasta ja poikasista saa myös vuosittain yhteiskuvia.
Tukkasotka on myös jokavuotinen kuvauskohde, talviparvista kevätsoitimeen, untuvikoista täysikasvuisiin. Tänäkin vuonna kuvasin noita valkonaamaisia joita joskus sekoitetaan lapasotkiin. Varsinainen lapasotka jäi kuvaamatta kokonaan...
Tämänvuotiset tilhikuvat otin olohuoneen ikkunasta kun linnut ruokailivat takana olevassa pihlajassa, parvia tosin sain odottaa joulukuulle asti.
Pyystä tulee kuvia enää harvoin täällä pääkaupunkiseudulla. Nyt sellaisia tuli vastaan sekä Helsingissä että Vantaalla.
Kanadan- ja valkoposkihanhet ovat jokavuotisia vakiokohteita joista on vaikea saada enää irti mitään uutta. Tuossa nyt valkkaripari poikasineen keskellä Helsinkiä
ja tuossa meneillään sirkustemppu...
Uutena lajina Suomessa kävin kuvaamassa Mäntsälässä pitkään viihtyneen lehmähaikaran, tosin materiaalia etelästä on lajista paljon enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.