Lintuja vihoistani CVII

Viides lokakuuta 1988 alkoi osaltani jo yöllä uudella vuodenpinnalla, kun verkosta tuli rengastettavaksi sarvipöllö. Se olikin ainoa pöllö koko yönä eikä yömuuttavia rastaitakaan taivaalta kuulunut.

Aamumuutto oli eiliseen tapaan kohtalaisen vilkasta. Peippolintuja muutti noin 6500, vihervarpusia yli 2400 ja määrittämättä jääneitä pikkulintuja yli 4600. Tiaiset vaelsivat edelleen vilkkaasti, kolmesta tuhannesta vaeltaneesta yli 2100 oli talitiaisia ja yli 300 sinitiaisia. Muut määritetyt pikkulintumuuttajat jäivät korkeintaan muutaman sadan yksilön tuntumaan, tilhiä tasan sata, keltasirkkuja 117, niittykirvisiä vajaat kaksisataa, kottaraisia yli kaksisataa, viherpeippoja lähes neljäsataa... Sepelkyyhkyjen määrä oli taas puolittunut edellispäiväisestä runsaaseen viiteensataan.

Vesilinnut eivät olleet muuttotuulella, haukat yhtä vaisuja kuin ennenkin, varpushaukkoja tutut noin 130. Joukossa oli sentään yksi sirosuohaukka. Kahlaajat olivat tuttuja, uutena vain meriharakka aseman lähiluodoilla. Tosin kana- tai varpushaukka oli syönyt toisen paikallisista suokukoista Gåsörsuddenin lähellä metsänreunassa.

Päivän lajimäärä nousi jälleen seitsemäänkymmeneenyhteen. Rengastuksiakin tiaisten ansiosta kertyi yli 370. Tämä antoi toivoa paremmasta...

***

Lintuja vihoistani CVI

( varpushaukkoja näki läheltä bunkkerilta )

Lokakuun toinen päivä Haliaksella vuonna 1988 oli ensimmäisen huonompi kopio. Muuttajat olivat vähentyneet selvästi, noin kolmestatuhannesta pikkulinnusta runsaimpia olivat peipot ja vihervarpuset, nekin selvästi edellispäivästä vähentyneinä. Vaelluslinnut olivat alle puolittuneet, sini- ja talitiaisia muutti juuri vähän yli sadan kumpaakin, närhiä alle kymmenesosa edellisen päivän määrästä. Kyyhkytkin olivat loppuneet, alle kymmenesosa niitäkin muutti edellispäivän määrästä. Vain varpushaukkoja muutteli hieman eilistä enemmän, niitäkin vain hieman yli sadan.

Kaikkiaan lajimäärä putosi edellispäivän yli seitsemästäkymmenestä runsaaseen kuuteenkymmeneen. Tosin kun sitä vertaa siihen mitä noilla kotikulmien vakiokierroksilla oli tullut vastaan, yhdessä päivässä Haliakselta löytyi enemmän lajeja kuin noilta vakioilta koko viikossa. Edellispäivään verrattuna uudet lajit olivat vähissä, kaakkuri, jouhisorsa ja pilkkasiivet sentään vaikkeivät vesilinnutkaan juuri muuttaneet.

Kolmannesta päivästä Haliaksella olenkin jo pari vuotta sitten tänne blogiin kirjoittanut. Päivä oli suunnilleen edellisen kaltainen, lajeja nyt 64 eilisen 63 sijaan. Suurin muutos taisi tapahtua miehityksessä kun leppoisat kalamiehet Niiranen ja Nieminen vaihtuivat vähemmän leppoisiin Muukkosen Tomiin ja Timo Lehesvirtaan. Rengastuksia kertyi nyt 170, suunnilleen saman verran kuin edelllispäivänä mutta vain puolet ensimmäisen päivän määrästä.

Närhiä oli liikkeellä taas 185 ja neljätoista niistä sai renkaankin. Peippojen muutto oli kokonaan hiipumassa, aamulla vain runsaat kaksisataa muutti. Kyyhkyjäkään ei nähty enää kuin 150. Yölläkään ei muuttoa juuri ollut, pöllökierroksilta tuli vain yksi helmipöllö ja pikkurastaiden ääniä kuului taivaalta parikymmentä.

Onneksi neljäs päivä oli lupaus paremmasta. Pikkulintumuuttoa oli jo kahdeksantoistatuhannen verran, niistä peippoja yli 7000 ja vihervarpusia yli 1700. Vaelluslinnuista tiaisia meni yli 3000, lähes 85-prosenttisesti talitiaisia. Närhiä muutti taas yli kolmesataa, kolmisen pähkinähakkiakin. Kyyhkyt nousivat myös yli tuhannen.

Rengastajilla talitiaiset aiheuttivat kiirettä, 478 rengastusta on täyttä työtä aamusta iltaan. Ainoat jotka viettivät selkeää välipäivää olivat pöllöt, täysin poissa. Varpushaukkojakaan ei mennyt sataaviittäkymmentä enempää. Päivän lajimäärä 67 oli taas edellisiä vähän parempi. Päivän varsinainen urotyö oli soutu Gåsörsuddenille aseman veneen ”Puhku” kanssa. Se jäi vähälle käytölle kun kalamiehet poistuivat asemalta. Kahlaajiin tämä ei vaikuttanut millään tavalla, samat tutut siellä olivat vastassa vaikka mereltä nyt tultiinkin.

***

Lintuja vihoistani CV

( närhet vaelsivat silloin ja nyt )

Taisin mainita että lokakuun 1988 alkaessa luvassa olisi jotakin muuta kuin lähilenkkejä Petikossa tai vähän kauempana Iso-Huopalahdella. Ensimmäisen päivän aamuna pakkasinkin retkikamppeet autoon ja lähdin ajamaan kohti Hankoa. Yhdeksän aikaan olin vapaasataman portilla ja niin muodoin Haliaksella. Asemalla oli muutenkin hyvä miehitys, paikalla oli rengastajina Niirasen Seppo, Lehden Matti ja Pulliaisen Timo, muuten paikalla myös Hännisen Pekka ja Niemisen Veli-Matti. Hyvä lokakuu vuotta aiemmin oli ainakin miun, Pekan ja Lehden Matin muistissa.

Vuodet eivät kuitenkaan ole veljeksiä eivätkä vanhat yllätykset hevin toistu linnuistakaan puhuttaessa. Pikkulintumuutto oli aika arkista, vähän toista tuhatta peippoa ja runsaat kuusisataa järriä, vajaat kuusisataa vihervarpusta ja vajaat 1300 määrittämätöntä pikkulintua ei ollut erityistä. Vaeltajat olivat kyllä liikkeellä, närhiä muutti peräti 670, viitisentoista oli paikallisina ja neljätoista jäi rengastettavaksi. Talitiaisia kulki yli 1600, sinitiaisia vajaat neljäsataa, kuusitiaisiakin puolitoistasataa ja kolmisenkymmentä hömötiaista. Ne takasivat rengastajillekin tehtävää.

Muuttajista parhaiten vauhdissa olivat kyyhkyt, lähes 6700 muuttaneesta määritettin vain neljä uuttukyyhkyä, muut taisivat olla sepelkyyhkyjä. Petomuutto oli ajankohtaan nähden vaatimatonta, noin 120 muuttajasta satakunta oli varpushaukkoja. Kurkiakin muutti vain 134. kahlaajat olivat niinikään vähissä, punakuiri ja kymmenen tundrakurmitsaa mainittavimmat. Vesilintumuutto oli samoin vähissä eikä paikallisiakaan ollut paljoa.

Retkeä oli kuitenkin edessä pari viikkoa, paljonkin voisi vielä tapahtua...

***

( Haliaksella näkee myös töyhtötiaisia, nytkin yksi pyöri paikalla, ilmeisesti kantaporukkaa koskapa oli jo rengas jalassa )

Viisi vuosikymmentä sitten LXXXV

( nuo pitäisi pystyä tuntemaan, metsähanhia vai mitä... )

Viisi vuosikymmentä sitten syyskuun 1968 loppu sujui tietysti aamuyön lehdenjakolenkeillä, päivisin lukiossa ja vielä iltaisin sitten piti käydä sadonkorjuussa Sirkkulan vuokrapelloilla. Vähät lintuhavainnot olen kirjannut lähinnä tuolta Sirkkulasta. Sama meno jatkui vielä lokakuun alkupuolenkin joten varsinaisia retkiselostuksia havaintokirjastani löytyy vasta 16.10. lähtien.

Hajahavainnot osoittavat että lintuja oli kyllä liikkeellä. Järripeippoja huomasin muutolla Toravuoren maisemissa kolmena päivänä syyskuun lopulla ja päivittäin samoissa maisemissa kierteli kymmenien sepelkyyhkyjen parvia. 27.9. muutti kaksikymmentä kurkea Mököistenmäen vierestä etelään, Katinkallion yli samana päivänä 30 ilmeisesti metsähanhea lounaaseen. Seuraavana päivänä oli Toravuoren luona tuulihaukka ja pari uuttukyyhkyä. Varman tiltaltin havaitsin vielä 29.9. Toravuorella ja paikalla olivat edelleen uuttukyyhkyt. Pähkinähakkeja huomasin kaksi ylilentäjää, toinen lensi lounaaseen ja toinen etelään. Ilmusmäen laidassa vihelteli samana päivänä pyykoiras. Kangaskiuru löytyi syyskuun viimeisenä päivänä taas Ilmusmäeltä, joku pikkufalco lenteli samana päivänä Katinkallion yllä.

Lokakuun ensimmäisenä muutti syksyn ensimmäinen tilhiparvi, kahdeksan lintua, Salon Ilomäessä. Samana päivänä Kirkonmäellä muutti ohi tuulihaukka. Kuudentena lokakuuta olen käväissyt peräti Halikonlahdella, mutta muistiin olen kirjannut vain suokukon lietealtailta ja kymmenkunta taivaanvuohta vedenpuhdistusaltailta. Yhdeksäntenä lokakuuta havaitsin isokokoisen jalohaukan ahdistelemassa lintuparvea, ilmeisesti puluja, kaupungin keskustan yllä. Nyt kyllä voisin pitää havaintoa vaikkapa muuttohaukkana, tuohon aikaan en ollut vielä koskaan sitä lajia nähnyt joten jätin sen määrittämättä. Matkaakin oli ja kiikari suurensi vain kuusi kertaa, sen päivittäminen oikeaan kymppikertaiseen Zuihoon oli vielä rahankeruuvaiheessa. Kymmenentenä lokakuuta muutti iltaviiden maissa kolme pientä hanhiparvea Salon keskustan yli lounaaseen, laji jäi määrittämättä.

***

( tuossakin voisi olla vaikka muuttohaukka... )

Neljä vuosikymmentä sitten CXXVI

( piekanoita näkee jos Lapissa on ollut hyvä myyrävuosi )

Lokakuu alkoi Lövön kalliolla vuonna 1978. Vartin yli kuusi aloin katsella lintujen muuttoa, pakkasta oli kolme astetta, tuuli koillisesta heikkoa, pilviä tuskin lainkaan ja näkyvyys erinomainen. Varttia myöhemmin paikalle kiipesi viiden turkulaisen porukka, lähes sama kuin edellislauantaina. Puoli kahdeksan paikalle saapui myös sama taalintehtaan mies kuin eilenkin.

Peippoja muutteli aamusta, ei kuitenkaan kovin paljon, summa jäi 1200 yksilöön. Aamulla enimmät olivat järrejä, myöhemmin peippoja, koko päivänä yhtä paljon kumpiakin. Petojen muutto oli samantapaista kuin eilenkin, päivän mittaan näin niitä 59, määritetyistä 21 varpushaukkaa, 19 piekanaa, kolme sinisuohaukaa, kanahaukka, tuulihaukka ja pari hiirihaukkaa. Määrittämättömistä valtaosa taisi olla piekanoita.

( kurkia odoteltiin muttei näkynyt )

Muista linnuista kangaskiuruja muutti kolme, lapinharakoita neljä, yksinäinen lapinsirkku, taas mahdollinen pohjantikka. Kurkia kulki tänään vain kolme parvea, niissä 52 pitkäkaulaa. Varissumma jäi 179 yksilöön, naakat 32 ja määrittämättömät corvukset 80 lintuun. Jonkinlaista muuttoa kulki aamukymmeneen, iltapäivän puolella oli jo varsin hiljaista.

Iltakolmelta lähdin kalliolta ja parikymmentä minuuttia myöhemmin saarelta kun bussi Saloon tuli paikalle. Lämpötila oli noussut seitsemään asteeseen, tuuli tyyntynyt kokonaan. Pilviä oli edelleen tuskin lainkaan ja näkyvyys maksimissa. Turkulaisporukka oli lähtenyt jo puoli kahden aikaan, taalintehtaan kaveri jäi kalliolle vielä jatkamaan. Hän oli kertomansa mukaan ollut staijaamassa kalliolla myös 8.9. jolloin oli muuttanut 58 petoa, niistä puolet varpushaukkoja ja toinen puoli hiirihaukkoja.

Paluumatkalla bussista huomasin kolme lapinharakkaa Perniössä ja Salon Kotaladossa. Strömman kanavalla huomasin nuoren silkkiuikun, viitisne kanadanhanhea ja etelään lentävän närhen. Salossa olin iltaviiden aikaan. 

( tuo on tiltaltti )

Lokakuun toisena sitten ehdin tehdä Halikonlahdella ja lähiympäristössä vielä kolmen tunnin retken ennen lähtöä takaisin Helsinkiin. Ketolan Eero oli käymässä paikalla. Hän oli nähnyt syyskuun viimeisenä ensimmäisen allin vedenpuhdistusaltailla, nyt niitä oli siellä kolme. Altaiden laitamilla kierteli kahden sinitiaisen ja yhdentoista talitiaisen ilmeinen vaellusporukka. Lapinkirvinen nousi ylös vanhan polttokaatopaikan laidan niityltä, ruoikossa kutsuili tiltaltti ja varoitteli pari punarintaa. Kolme haarapääskyö lensi yli lounaaseen ja kiikariin saamamme phylloscopus osoittautuikin pajulinnuksi.

Lietealtaiden vierestä löytyi jo toinen lapinkirvinen. Kahlaajiakin oli vielä, viiden suosirrin seurassa pikkusirri, suokukko ja taivaanvuohi. Vedenpuhdistusaltailla ui vielä seitsemänkymmentä tavia ja parikymmentä lapasorsaa. Viurilanlahden puolella pysytteli viisi silkkiuikkua, kaksikymmentä haapanaa, kymmenkunta jouhisorsaa ja kolmekymmentä tukkasotkaa. Altaiden ruoikossa niiskutti viitisenkymmentä pajusirkkua ja lahden laitapelloilla pyöri vielä viidensadan kottaraisen porukka.

Katkiluodossa kyttäsi pellon lintuja ampuhaukkanaaras, kiinnostuksen kohteena taisi olla enemmän tikliparvi kuin vaikkapa kahdeksan uuttukyyhkyä ja kaksi sepelkyyhkyä jotka siellä pellolla myös näkyivät ruokailevan. Jatkoin siitä Joensuun kartanon puistoon. Kuusitiaisia löytyi sieltä viiden linnu parvi, ehkä nekin vaeltajia. Rastaita oli vain vähän ja nekin paikallisia, neljää yleisintä lajia kutakin kymmenen kahta puolta. Vielä ennen lähtöä Helsinkiin huomasin Asemapuistossa pari tikliä lisää.

***

( yksinäinen lapinsirkku nähtiin muutolla )

Neljä vuosikymmentä sitten CXXV

( sotkat tekivät lähtöä etelämmäs )

Syyskuun viimeinen päivä 1978 aukeni Lövön kalliolla pikkupakkasessa. Taivas oli lähes pilvetön, tuuli koillisessa ja näkyvyys horisontissa. Päivän mittaan neljä pakkasastetta nousi viiteen plusasteeseen ja auringon taas laskettua lähelle nollaa. Tuuli oli navakkaa joten pikkulintuja oli muutolla vain aamun alussa eivätkä määrät kohonneet mainittaviksi. Väkeä kalliolle riitti tällä kertaa paljon. Aamua kanssani puoli seitsemän maissa aloitti joku paikallinen lintuharrastaja Taalintehtaalta, nimi on unohtunut, varttia myöhemmin paikalle tuli joukkue Kuusistosta, Gustafsson – Kujanpää – Jauhiainen, ja kahdeksalta turkulainen vanhemman väen kokoelma, Timo Nurmi, Ismo Lahtonen, Esko Tarponen, Rurik Baarman ja Hannu Velmala mukanaan vielä yksi jonka nimeä en enää muista. Viimeksi tulleet poistuivat ensimmäisinä puolilta päivin, sitten kuusistolaiset ja puoli kuuden aikaan Taalintehtaan mies. Mie vetäydyin illanviettoon teltalle puoli seitsemän aikaan, parikymmentä minuuttia auringonlaskun jälkeen.

Peipot, järrit, vihervarpuset ja varikset avasivat aamun muuton, kohta tuli mukaan ensimmäisenä petona varpushaukka ja pari kyyhkyparvea. Lapinharakka lensi loillisen ja vähän ajan kuluttua perässä toinen. Kyyhkyporukoista löytyi muutamia uuttukyyhkyjä, jokunen keltavästäräkki muutti vielä yli ja lähinnä pikkurastaita liikkui jonkin verran. Kallionlaidan metsästä löytyi pari paikallista lehtokurppaa, palokärki huuteli, kivitasku pyöri kalliolla.

( hiljalleen harvenevat kivitaskutkin )

Muutto oli odottamista, ensi kerran puoli kymmenen maissa olen kirjoittanut vihkoon että hiljaista. Petomuutto jäi viiteenkymmeneen yksilöön, runsaimpana tietysti varpushaukka 18 yksilöllä, piekanoita seitsemän, samoin sinisuohaukkoja, kanahaukkoja kuusi ja tuulihaukkoja viisi. Variksia muutti päivän mittaan 317 ja naakkoja 301, aamun reippaasti aloittaneita lapinharakoita meni yhdeksän, lisäksi kalliolla oli kaksi paikallistakin. Muuta erityistä oli kangaskiuru, iltapäivällä ilmaantuneet kurjet joita laskettiin 351, ilmeinen pohjantikka ja lähivesillä pyörineet noin tuhat vesilintua, joista määritettiin parisataa tukkasotkaa. Peukaloinen rätisi teltan luona.

Jäin vielä yöksi odottamaan parempaa huomista...

***

( kanahaukkoja näkee liikkeellä näihin aikoihin, nykyisin vielä lukurengastettuja )