Vihkoon vietyä XXVIII

( Hannu rengastaa, Rauli seuraa )

6.10.1986 Kolme vuosikymmentä sitten Jurmossa tuuli oli yöllä kääntynyt lounaaseen tuoden mukanaan pilviä, tässä vaiheessa tosin vasta yläpilveä. Näkyvyys oli mainio ja lämpöä koleanpuoleiset viisi astetta. Tuuli oli heikkoa ja rengastajilla siten paljon töitä heti aamusta alkaen. Miehitystä vahvistamaan oli tullut Gustafssonin Esko.

Mie lähdin tapani mukaan Muinaismuistolle aamun muuttoa seuraamaan. Jo menomatkalla vastaan tuli pari parvea kulorastaita, nuori mustavaris menossa länteen ja Männikköön laskeutui pari kuusitiaista. Kyllä tästä jotakin voisi tulla. Pettymykseksi päivystys kuitenkin kääntyi, oikeastaan millään lajilla ei ollut erityisempää kiirettä lähteä etelään, allit tuntuivat aloittelevan mutta vasta muutaman pikkuryhmän tunnusteluin.

Lähdin siitä komppaamaan länteen, tosin eteläsataman kautta. Silkkiuikkujen joukossa näkyi myös kolme härkälintua. Kun matka jatkui rantaa länteen, ohi lensi pari ruokkia samaan suuntaan. Allejakin ohitteli vähän väliä parin, kolmen linnun ryhminä. Vielä kolmas ruokki meni ohi mutta laskeutui pian mereen. 

( hymykin irtoaa, Esko kuvaa )

Kahlaajareitille tulin yhdeksän aikaan. Kahlaajissa ei ollut suuria muutoksia tapahtunut, vain vähän muutoksia yksilömäärissä. Sen sijaan Järveltä löytyi uusi retkilaji, laulujoutsenen kaverina siellä ui pikkujoutsen. Vesilintuja oli vähän, poikkeuksena tukkakoskelot joita näkyi pari isompaa ryhmää. Haahkasaaresta huomasin neljä metsähanhea, olivat jääneet sinne paikallisiksi.

Lopun päivää kiertelin saaren keskiosia. Linnut olivat edelleen yllättävän rauhallisia, vain verkoilla oli vilkkaampaa. Pedot olivat poissa lukuun ottamatta muutamaa varpushaukkaa, ja niistäkin pari tuli verkoista. Rengastajille eniten töitä teettivät hippiäiset, saaren kolmestasadasta yksilöstä yli sata rengastettiin. Niiden joukossa oli sitten myös yksi kirjosiipiuunilintu, nykyisin taigauunilinnun nimellä tunnettu. Tuli sieltä vielä yksi pikkusieppokin ja männikössä oli toinenkin lintu joka kuitenkin jäi renkaatta. Toiseksi runsain rengastettu laji oli edelleen punarinta 37 yksilöllä, sen jälkeen seurasivat talitiainen 17 ja laulurastas 15 yksilöllä. Kaikkiaan merkittiin 189 lintua 17 lajista. Muutenkin lajimäärä päivällä oli toistaiseksi retken paras, 71.

***

( lopuksi rengastaja ottaa itselleenkin dokumentin inosta )

Vihkoon vietyä XXVII

( Hannu määrittää pikkutikan ikää )

5.10.1986: Kova tuuli oli laantumassa Saaristomerellä ja linnuilla paineita lähteä muutolle. Jo varttia yli kuusi lähti kanahaukka Jurmon Männiköstä länsilounaaseen ja kymmenen minuuttia myöhemmin perässä meni varpushaukka. Pohjoistuuli puhalteli 7-8 metriä sekunnissa, pilvet olivat hajahattaroita, lämpöä viisi astetta ja näkyvyys maksimaalinen. Varikset ja järripeipotkin ehtivät aloittaa muuttonsa ennen kuin mie ehdin seitsemäksi niitä laskemaan Muinaismuistolle.

Variksia ja naakkoja muutti koko ajan, pikkulintuja pikkuhiljaa. Jossakin vaiheessa ilmaantuivat muutolle merimetsot ja kahdeksan jälkeen vesilinnut, tosin niistä enin osa näytti haahkoilta. Joku tikka saapui myös saareen ja jäi männikköön paikalliseksi.

Puoli yhdeksältä lähdin kiertämään leppälehtoa. Tuuli toi saareen tiaisia, parisataa talitinttiä ja seitsemisenkymmentä sinitinttiä tippui metsiin ja löysi kohta myös rengastajien verkkoihin. Pikkutikka kiipeili leppälehdon puissa, tiltaltti ja pari mustapääkerttua kutsuili pusikoissa.

Kävin asemalla aamupalalla minkä jälkeen lähdin etelälehtoon, saaren suojapuolelle. Variksia muutti edelleen, ja pari parvea punatulkkuja oli myös lähtenyt vaeltamaan. Männikössä lepäili yöllä tullut sarvipöllö.

Kahlaajakierroksen aloitti tällä kertaa eteläriutan tyvellä piileskellyt jänkäkurppa. Muuten eiliset lajit suokukkoa lukuun ottamatta olivat edelleen paikalla. Muuten reitillä havaittiin vain edelleen ylilentäviä varisparvia ja joitakin varpushaukkoja. Saareen eteläpuolelta ponnistellut hiirihaukka oli retkilaji.

Iltapuolella asemalla käydessä tuli verkosta samaan aikaan nuori pikkutikkanaaras jota kämpässä tutkittiin. Päivän mittaan lajia rengastettiin kolme yksilöä joten niillä taisi olla jonkinlainen huippumuuttopäivä.

Illan kierroksella itään ei ollut mitään erityistä, aamuiset kaksi härkälintua vain. Illan jo pimettyä staijailtiin taas tähtiä, siinä samalla kuultiin joutsenen muuttavan itään ja kolme ylilentävää punakylkirastasta. Päivän lajimääräksi laskettiin 68, eilistä enemmän. Rengastuksia kertyi 104 joista yli puolet taas tallareita. Punarinta nousi nyt kakkoseksi 23 merkinnällä ja muut lajit jäivät sitten neljästä yhteen merkittyyn.

***

(tämä jäi retken parhaaksi varispäiväksi vaikkei niitä ollut kuin 650 )

Vihkoon vietyä XXVI

(kymmenen uuttukyyhkyä muutti 360 sepelkyyhkyn lisänä päivän mittaan )

4.10.1986 heräsin Jurmossa, sen retken ensimmäiseen aamuun. Iltapimeällä olimme tulleet Kormanon Hannun ja Lumion Raulin kanssa, he rengastamaan, mie viettämään muuten syyslomaa. Meille tilaa tekivät Lehikoisen Esa, Hakalan Jouko ja Tapio Koskela kunhan yhteysalus aamulla taas tulisi. Kova tuuli voisi tehdä tempun ja laiva jäädä tulemattakin, takavuosina se oli aika tavallista.

Keli ei paljoa luvannut, länsiluoteesta puhkui lähes viidentoista sekuntimetrin voimalla, lämpöä oli yhdeksän astetta ja taivas täyspilvinen. Kylän linnut olivat vähissä aamusella, yksi mustavaris sentään puski länteen juuri ennen seitsemää. Kun toiset kiersivät verkoilla, mie tarkkailin muinaismuistolla muuttoa. Peippolintuja oli jonkin verran muutolla, jokunen varpushaukka, kyyhkyparvi ja muita loppusyksyn muuttajia. Välillä ohi meni sadekuuro, kohta taas toinen joten vein kaukoputkeni takaisin kämpälle ja jatkoin muutonseurantaa pelkän kiikarin avulla. Putkeni oli tuohon aikaan tähtienkin katseluun sopiva Celestronin peiliputki eikä se todellakaan ollut vesitiivis, kaikkea muuta. Jatkoin kuitenkin staijailua puoli kymmeneen. Männikön rengastajat eivät myöskään paljon löytäneet, yksi helmipöllö oli kuollut sinne, saaressa rengastettu. Ilmeisesti vaellus oli käynyt liikaa voimille. Kahdeksan maissa näkyi yhteysaluskin satamassa käyneen joten edeltävän miehityksen kotiinlähtö onnistui.

(männikön huono-onninen helmari )

Pienen aamuteetauon jälkeen jatkoin nummen poikki länteen. Nyt muutti jo muutama variskin, ja pari merimetsoa myös länteen. Kahlaajakierroksella oli vielä nimensä mukaisesti kahlaajia, kapustarintoja, tundrakurmitsoja, tyllejä, suokukko, taivaanvuohia, suosirrejä ja vielä yksi valkoviklokin. Vaikka tuuli oli yltymässä, muutama muuttolintukin jaksoi vielä yrittää. Yli meni parvi metsähanhia, harvakseltaan varpushaukkoja, pari sinisuohaukkaa, kyyhkyjä ja tietysti lokkeja. Vesilintuja oli tavan mukaan tuulensuojassa riuttojen välissä ja järvellä muttei paljon, eikä niiden muuttoakaan juuri mereltä huomannut.

Palailin etelärannan kautta takaisin, tuulensuojassa liikkui vähän pieniä vaeltajia kuten urpiaisia ja vihervarpusia. Aika tyhjää siellä muuten oli, lintuja vähän enemmän vain Sorgenin ympäristössä. Kahdeksan hanhen porukka muutti lounaaseen eteläpuolelta, kuikka lepäsi vedessä ja muutama merimetso kivillä. Käydessäni asemalla syömässä ohi meni taas muutama varpushaukka matalalla tuulensuojaa etsien.

Itäkierros oli tyhjänpuoleinen, vain lapinharakka ja tiltaltti miulle päivän uusia. Muutama kahlaaja oli täälläkin, suosirri ja tylli sannoilla, muutama taivaanvuohi Grundvikin niityllä. Tuuli oli yltynyt iltasella jo lähelle kahdenkymmenen sekuntimetrin tehoa puuskissa kun vielä kävelin sataman puhelinkopille soittamaan kotiin kuulumisia. Siihen aikaanhan saaressa oli koppi mistä voi soittaa vastapuheluita, kännyköitä ei ollut kenelläkään paitsi jollakin Nokian insinöörillä...

Iltasella pilvet hajosivat ja vietin vielä jonkin aikaa putkeni kanssa tähtiä tiiraillen. Siinä samalla kuulin muutaman yömuuttavan laulu- ja punakylkirastaan sekä punarinnan kutsuäänet.

Kaikkiaan havaitsimme 65 lajia, rengastuksia tuli vain 26, tuulet osuivat ikävästi parhaille verkkopaikoille. Merkinnöistä kaksikymmentä oli tiaisia ja niistä yhtä vaille kaikki tallareita.

***

( valkoviklo alkoi jo olla viimeisiä )

Vihkoon vietyä XXV

( tämän piti olla piilo )

3.10.1988 olin Hangon lintuasemalla, tällä kertaa jo kolmatta päivää. Omalla autolla, jossa tosin oli sen ajan noviiseille pakollinen 80-lätkä, pääsin näille retkille lähes perille asti, siksi Hanko oli vaihtunut retkikohteitteni ykkössuosikiksi.

Näkyi siellä lintujakin. Tämä päivä ei nyt ollut mitenkään erityisen hohdokas. Lehden Matti ja Pulliaisen Timo hoitivat rengastusta merkiten päivän mittaan 170 lintua. Niistä Hangon tapaan valtaosa oli tiaisia, mutta syksyn erikoisuuksia eli vaellusnärhiä eksyi verkkoihin neljätoista, seuranaan yksi pähkinähakkikin. Muutolla närhiä nähtiin hyvät 185, mikä tosin jää kauas jälkeen lokakuun ensimmäisen päivän huippulukemasta 670. Varpushaukkojakin muutti toistasataa, kuten lähes joka päivä noihin aikoihin kun säät sen sallivat. Niitäkin eksyi päivän mittaan verkkoihin seitsemän. Muuten muutto oli Haliaksen mitassa vaatimatonta, vesilinnut eivät olleen vielä päässeet vauhtiin eikä pikkulintujakaan muuttanut kovin paljon, runsaimpina yli kuusisataa viherpeippoa ja viisisataa vihervarpusta. Peipposumma ylitti hädin tuskin kahdensadan rajan eli tyhjä oli taivas pääosan päivästä.

Yksi helmipöllö oli yöllä löytynyt verkosta ja päivällä se tuli vielä vastaan maastossa. Kahlaajia näkyi vielä muutamia, tylli, punakuiri, kaksi tundrakurmitsaa ja neljätoista suosirriä, suuri osa tuttuja jo edellisiltä päiviltä.

Kaikkiaan tunnelma oli odottava, seuraava kylmänpurkaus pohjoisessa saisi myöhäismuuttajien joukot liikkeelle. Nyt kauniissa säässä voimiaan koettelivat vain närhet, tosin nekin kaartoivat pian takaisin kun meren ylle joutuivat.

***

( mukaan ja matkaan )

Vihkoon vietyä XXIV

2.10.1986: Tasan kolme vuosikymmentä sitten päivä kului kotimaisemissa Martinlaaksossa retkivarusteita kasaillen ja eväitä kaupoista hakien, oli tarkoitus seuraavana aamuna lähteä syysloman viettoon Jurmoon, minnekäs muualle. Aamuherätyksen jälkeen siinä kotikeittiön ikkunasta seurailin mitä ulkona tapahtuu ja kyllähän siellä tapahtui. Tervapääskyt muuttivat lounaaseen.

Pitkin syksyä noita tervapääskyjä oli maisemissa riittänyt, syyskuun viimeisenä olin nähnyt runsaan parin tunnin muutontarkkailulla läheisellä Hermaskärinkalliolla niitä vielä yli kolmesataa menossa lounaaseen ja nytkin ikkunan ohi meni niitä muutaman minuutin välein yksittäin tai pieninä parvina 60 lintua aivan aamuteen juonnin lomassa.

Ei se sentään päivän ainut muuttaja ollut, puolen päivän aikaan Martinlaakson voimalan ohi muutti lounaaseen myös kahdeksantoista sepelhanhen parvi joten arktiikkaakin olisi ollut liikkeellä. Retkelle varustautuminen vei kuitenkin sen päivän pääosan.

***

Eilen taas tein ihan tavallisen kierroksen Vanhankaupunginlahden ja Viikin maisemiin iltasella viikon viimeisen yövuoroni jälkeen herättyäni. Tuuli oli kovaa, muuten sää hyvin aurinkoinen. Tuuli piti linnut suojassa ja oli nostanut veden taas vaihteeksi hyvin korkealle. Purolahden tulvaniityllä ruokaili lahdella jo pitkään viihtynyt jalohaikara. Siinä oli tienoolla joku bongari, kuvaaja ja lahden vakiokävijä ja siitähän miekin muistin ettei miulla tuota ennen ole lajista lokakuun havaintoa, tuli siis köyhä lokakuun pinna. Hienosti lintu siinä myötävalossa keikisteli kun sitä kävelytien varren tornista katselin.

Yllättäen se päätti sitten lähteä takaisin lahden puolelle ja eikös vain lentänyt sinne juuri ylitseni. Sähkölinjaa kavahtaen se kääntyi takaisin parikin kertaa ja edelleen ylitseni yrittäen vihdoin riittävästi korkeutta saatuaan hävisi vastavaloon lahden ruoikkoon. Huomasi tietysti että olin se ainoa jolla ei ollut kameraa mukana, olisi tuosta saanut taas mainiot ylilentokuvat, nyt otin siitä vain pari dokumenttia putken läpi puhelimen kameralla kun se juoksenteli saalista etsien niityn tulvalla.

***

Vihkoon vietyä XXIII

1.10.1989: Heräsimme aamuun Snåldön suojassa ja huomasimme ettei suojaa enää tarvita, tuuli oli yön aikana heikentynyt eikä puhaltanut enää niin vaarallisesti ettei tuosta uskaltaisi lähteä Vänössä käymään. Taivaskin oli kirkas ja näkyvyys maksimaalinen. Vihervarpuset, peipot ja järrit olivat jo ennen meitä lähteneet liikkeelle. Aamukierroksella saaressa näimme myös merikotkan ja kanahaukan joten painetta pyrkiä paremmille paikoille nousi nopeasti.

Pienellä avomeriosuudella huomasimme jo runsaasti vesilintuja. Telkkien, koskeloiden haahkojen ja heinäsorsien joukosta poimimme myös viisi riskilää ja neljä pilkkasiipeä. Kyhmyjoutsenia kellui parikymmentä saarten liepeillä.

Vänössä teimme perinteisen itäpään maastokävelyn. Jo aamusta tuttujen pikkulintujen lisäksi runsaita olivat täällä varikset, niittykirviset, hippiäiset ja punarinnat. Peukaloisia löytyi viisi, myöhäinen pajulintu, lapinharakka ja sarvipöllö paikallisten parhaina. Piekana ja viisi varpushaukkaa näkyi kävelyn lomassa muuttavina.

Vähän ennen puoltapäivää oli kuitenkin jo palattava takaisin paatille ja lähdettävä paluumatkalle, suuntana ensin Västanfjärdin Finnsjö. Sielläkin ehdimme tehdä vielä pikkukierroksen, pyy vihelteli metsässä, petoja muutti yläpuolella, niistä varpushaukkoja kolme, kanahaukkoja kaksi, lisänä yksi piekana. Kahdeksan korppiakin kierteli taivaalla, naakkojen ja varisten lisäksi muuttavina meni neljä närheä. Autolla tehdyn paluumatkan aikana huomasin vielä Gammelbyvikenillä 70 kanadanhanhea, kymmenen nokikanaa ja töyhtötiaisen retkilajeiksi. Salon kautta palasin sitten yöksi Vantaalle, vanhemmat olivat tuohon aikaan jo haudassa joten ei ollut syytä jäädä Saloon pidemmäksi aikaa.

***