Vihkoon vietyä XXVI

(kymmenen uuttukyyhkyä muutti 360 sepelkyyhkyn lisänä päivän mittaan )

4.10.1986 heräsin Jurmossa, sen retken ensimmäiseen aamuun. Iltapimeällä olimme tulleet Kormanon Hannun ja Lumion Raulin kanssa, he rengastamaan, mie viettämään muuten syyslomaa. Meille tilaa tekivät Lehikoisen Esa, Hakalan Jouko ja Tapio Koskela kunhan yhteysalus aamulla taas tulisi. Kova tuuli voisi tehdä tempun ja laiva jäädä tulemattakin, takavuosina se oli aika tavallista.

Keli ei paljoa luvannut, länsiluoteesta puhkui lähes viidentoista sekuntimetrin voimalla, lämpöä oli yhdeksän astetta ja taivas täyspilvinen. Kylän linnut olivat vähissä aamusella, yksi mustavaris sentään puski länteen juuri ennen seitsemää. Kun toiset kiersivät verkoilla, mie tarkkailin muinaismuistolla muuttoa. Peippolintuja oli jonkin verran muutolla, jokunen varpushaukka, kyyhkyparvi ja muita loppusyksyn muuttajia. Välillä ohi meni sadekuuro, kohta taas toinen joten vein kaukoputkeni takaisin kämpälle ja jatkoin muutonseurantaa pelkän kiikarin avulla. Putkeni oli tuohon aikaan tähtienkin katseluun sopiva Celestronin peiliputki eikä se todellakaan ollut vesitiivis, kaikkea muuta. Jatkoin kuitenkin staijailua puoli kymmeneen. Männikön rengastajat eivät myöskään paljon löytäneet, yksi helmipöllö oli kuollut sinne, saaressa rengastettu. Ilmeisesti vaellus oli käynyt liikaa voimille. Kahdeksan maissa näkyi yhteysaluskin satamassa käyneen joten edeltävän miehityksen kotiinlähtö onnistui.

(männikön huono-onninen helmari )

Pienen aamuteetauon jälkeen jatkoin nummen poikki länteen. Nyt muutti jo muutama variskin, ja pari merimetsoa myös länteen. Kahlaajakierroksella oli vielä nimensä mukaisesti kahlaajia, kapustarintoja, tundrakurmitsoja, tyllejä, suokukko, taivaanvuohia, suosirrejä ja vielä yksi valkoviklokin. Vaikka tuuli oli yltymässä, muutama muuttolintukin jaksoi vielä yrittää. Yli meni parvi metsähanhia, harvakseltaan varpushaukkoja, pari sinisuohaukkaa, kyyhkyjä ja tietysti lokkeja. Vesilintuja oli tavan mukaan tuulensuojassa riuttojen välissä ja järvellä muttei paljon, eikä niiden muuttoakaan juuri mereltä huomannut.

Palailin etelärannan kautta takaisin, tuulensuojassa liikkui vähän pieniä vaeltajia kuten urpiaisia ja vihervarpusia. Aika tyhjää siellä muuten oli, lintuja vähän enemmän vain Sorgenin ympäristössä. Kahdeksan hanhen porukka muutti lounaaseen eteläpuolelta, kuikka lepäsi vedessä ja muutama merimetso kivillä. Käydessäni asemalla syömässä ohi meni taas muutama varpushaukka matalalla tuulensuojaa etsien.

Itäkierros oli tyhjänpuoleinen, vain lapinharakka ja tiltaltti miulle päivän uusia. Muutama kahlaaja oli täälläkin, suosirri ja tylli sannoilla, muutama taivaanvuohi Grundvikin niityllä. Tuuli oli yltynyt iltasella jo lähelle kahdenkymmenen sekuntimetrin tehoa puuskissa kun vielä kävelin sataman puhelinkopille soittamaan kotiin kuulumisia. Siihen aikaanhan saaressa oli koppi mistä voi soittaa vastapuheluita, kännyköitä ei ollut kenelläkään paitsi jollakin Nokian insinöörillä...

Iltasella pilvet hajosivat ja vietin vielä jonkin aikaa putkeni kanssa tähtiä tiiraillen. Siinä samalla kuulin muutaman yömuuttavan laulu- ja punakylkirastaan sekä punarinnan kutsuäänet.

Kaikkiaan havaitsimme 65 lajia, rengastuksia tuli vain 26, tuulet osuivat ikävästi parhaille verkkopaikoille. Merkinnöistä kaksikymmentä oli tiaisia ja niistä yhtä vaille kaikki tallareita.

***

( valkoviklo alkoi jo olla viimeisiä )